Mikko La 9.8.08 Riutta:
Kesän viimeinen Riutan tanssit. Reijo Taipaletta oli moni tanssija kehunut, joten kun herra olisi tulossa lähimaisemiin, niin pakkohan sinne oli sitten mennä.
Kotona tanssipaitoja katsellessa oli valinnanvara aika heikkoa. Sinitaivas ja seeprapaita olivat tulleet vakiopaidaksi kesän kuluessa. Sitten tein mielestäni oivan löydön. Kaapista otin käteeni vaalean villasta? tehdyn lyhythiaisen paidan. Paitaressu oli aika ryppyinen, joten silitysalusta ja silitysrauta esiin. Aikani siinä silitettyäni tunnustin tappioni. Kyllähän ne rypyt olivat tasottuneet, mutta eivät kadonneet. Tuhahdin ja pistin paidan takaisin kaappiin odottamaan parempaa aikaa tai parempaa silittäjää. Mielummin sitä parempaa silittäjää, jos saa valita.
Sinitaivaspaita saisi täten taasen kelvata alkuillaksi ja seepra sitten varsinaiseksi showpaidaksi kera pinssin.
Kun kimppakyytiä ei nyt ollut saatavilla, niin kävelin paikalliselle taksiasemalle kumijalkaa tilaamaan. Taksikeskus ilmoitti ainoan auton olevan tällä kertaa kaukana ajossa. En kysynyt edes noin aikaa saada kyytiä. Jäin vaan odottamaan. Kello näytti aikaa n klo 19.30. Sää oli illalla mitä mainioin. Aurinko paistoi ja oli mielyttävän lämmintä. Yöksi oli luvattu sadetta. Hieman tuo sade jo tässä vaiheessa huolestutti.
Sateenvarjo oli autuaasti unohdettu kotiin, enkä ottanut nyt sitä riskiä, että missaisin tilatun taksin. Paitoja oli jälleen varattu kolmet ja samoin kenkäpareja oli kolmet. Kävely, tanssi ja lenkkarit. Olin varautunut siihen, että kotiin saisin jälleen köpötellä. Samasta syystä tanssi-illan varustukseen kuului tietty yöeväät: pizza ja vesipullo.
Taksiaseman vieressä olevalla linja-autoasemalla oli pari tyttöä juttusilla. Toisella oli ajoneuvona ns mopoauto. Ajatuksissa kävi kysäistä kyytiä Riutalle. Ajatuksen tasolle se myös jäi. En vaan kehdannut moista kysyä. Kello 19.50 tuli vakiopikavuorobussi, joka menisi Riihimäkeen. Utelin siinä kuskilta sopivaa pysäkkiä kantatiellä, mistä olisi sopiva kävelymatka Riutalle. Kuski kyllä ottaisi matkustajia joka pysäkiltä, mutta jättäisi pois vain pikapysäkeillä. Olen joskus takavuosina saannut kuskin jättämään myös tavallisille pysäkeille, mutta nyt emmin sitä ja bussi lähti ilman minua eteenpäin.
Jälleen palasin taksitolpalle. Taksia ei vieläkään näkynyt. Siihen tolpalle tuli matkailuauto, missä oli varttuneempi pariskunta. Kyselivät reittiä Vojakkalan lavalle. Eli juurikin toiseen suuntaan mihin itse olin menossa. Annoin simppelit ajo-ohjeet: 16 km kantatietä Forssaan päin ja Vojakkala-kyltin kohdalta kääntyminen vasemmalle ja siitä eteenpäin n 3 km. Siinä vielä tokasin, että jos itse joskus samalle lavalle tulin, niin eväs olisi taatusti matkassa mukana. Toivottavasti löysivät ohjeilla perille.
Kello oli jotakin varttia yli 20, kun Päivin taksi ilmeistyi tolpalle. Vähän aikaa puheet menivät päällekäin, mutta äkkiä hommaan saatiin järjestys. Eräät asiakkaat ovat olleet kuulemma aika kiukkusia taksin myöhäisestä tulemisesta. Itseä ei paljoa harmittanut myöhäinen taksin tulo. En luultavasti menettäisi mitään oleellista.
Joskus klo 20.30 maissa taksi nousi tanssipaikan parkkipaikalle. Autopaikat oli täytetty noin puoleen väliin. Yllättävän vähän, ottaen esiintyjät huomioon. Nopeat kiitokset kuskille ja sassiin sitten lippua lunastamaan. tänä iltana oli 15 € spesiaali-ilta luvassa. Järkkäri ei tällä kertaa ottanut lippua, vaan se olisi lisenssi 50v pullakahville.
Sisällä näytti olevan sen verran vipinää, että tein kenkien vaihdon siinä ulkoterassilla. Siinä samalla tuli moikattua erästä emäntää. Tämän jälkeen kassi narikkaan ja juhlan kunniaksi 1 € tippiä.Pyyhkeen jätin narikan lähelle olevalle pyöreälle pöydälle. Illan penkkiriviä sekotti kenkämyyntipiste. Tämän jälkeen törmäsin erääseen palstalaiseen. Mainostin siinä hänelle Pavin mainioita tansseja ja kerroin meneväni jälleen sinne seuraana perjantaina. Vaihdettiin siinä kännynumbat. Ajatuksena olisi saada kyyti paikanpäälle. Tämän jälkeen hän näytti ystävällisesti muutamia tanssiaskeleita ulkona. Sain ajattelemisen aihetta jo alkuillasta. Kiitin ja lähdin kahvilaan tanssilippu toisessa kädessä.
Kahviossa oli lievästi sanottuna jonoa. Ilmeisesti pullakahvit olivat saanneet väkeä liikkeelle. Vaikka en mikään kahvinystävä olekkaan, niin siinä muiden mukana otin kuppusen tätä suomalaisten suosikkijuomaa pullan kera. Jostakin olin saannut käsityksen, että olisi ollut täytekakkua tarjolla. Ehkä se oli vaan huhu. Istuin lähimpään pöytään. Siinä ohi käveli pari palstalaista. Daami oli ollut hieman huolissaan saapumisestani paikalle, kun tiesi minun olevan taksin varassa. Kavalieeri patisti minua daameja hakemaan. Totesin heti meneväni, kun pulla on syöty ja kuppunen kahvia juotu. En tiedä oliko kahvin kanssa kermaa tarjolla, mutta en ole aikoihin juonnut näin hyvää sumppia. Pullakin oli tuoretta ja äärihyvää. Hyvää olisi tulossa lisääkin tanssin muodossa.
Juha Mäkinen oli saannut kunnian aloittaa 50v tanssit. Hyvää, tavallista tanssimusiikkia lauloi. Taifun tahditti takana. Juha oli aika monelle minä mukaan lukien aika tuntematon artisti. Oma iltani oli jälleen äärimmäisen fox painotteinen. Ollessani paikalla tuli vain yhdet..siis vaan yhdet humppaparit. Haloo... Eräs daami ihmetteli jenkan puutetta. Sitä en huomannut tulevan yhtään klo 20.40 - 00.00 välisenä aikana. Uskomatonta tämäkin.
Sain ja tein hakuja siihen tavalliseen tapaan. Sinitaivaspaita alkoi tummua jo ennen klo 22, joten äkkiä vaihtoon. Näin siis varmuudeksi, jotta olisin edes vähäisessä määrin houkutteleva viejä parketilla. Illan aikana kävi mielessä tehdä haku sieltä daamirivistön takaa. Tämän sain unohtaa välittömästi, kun rivistö ulottui vesipisteelle asti. Rynnimään en sentään tohtinut lähteä. Daamien keski-ikä oli hieman normaalia korkeampi, mutta oli siellä nuoriakin naisia. Miesten keski-ikä taisi olla vieläkin korkeampi.
Taasen sain väistyä kahden miehen hakiessa samaa daamia. Naisia oli paikalla jälleen paljon, joten en siinä pitkään jäännyt näppejä nuolemaan, kun toinen daami rivistä ja parketille. Olin aika äimänä, kun minua tuli pari daamia hakemaan samaan aikaan. No otin sen, joka oli lähinnä. Nuori taitava daami. Nyt jäänee lienee ikuiseksi arvoitukseksi miten foksi oli pyörähtänyt sen hieman varttuneemman daamin kanssa.
Kahvilassa yritin käydä lepäämässä juoman kera, mutta se kahvijono oli aikamoinen, niin toisella kerralla tyydyin vesipisteeseen. Tilaa oli aika mukavasti tanssia siihen asti, kunnes Reijo Taipale astui lavalle. Tungos oli huomattava, mutta sekaan kyllä sopi aika mukavasti. Lisämauste oli lavan edessä oleva fanituspoppoo.
Tarja Lunnas oli hieman vaisu verrattuna hänen Ruusulinna-käyntiinsä. Ei huono, mutta tosiaan hieman pliisu esitys tänä iltana. Illan ehdoton artisti oli tietty Reijo Taipale. Mies ja ääni & karisma. Reiska on hyvässä vedossa, vaikka pitkään olikin poissa sairauden vuoksi lavoilta. Kannatti tulla paikan päälle häntä kuulemaan.
Puolen yön lähestessä pistin kamoja kasaan. Pongasin siinä kotikunnan rakennusmiehen ja koputin selkään kyytimahdollisuutta kysyen. Kyyti järjestyi ja äkkiä tanssikengät kassiin. Paitaa en lähtenyt vaihtamaan, vaan seepran päälle takki ja menoksi. Totesin siinä matkalla, että sama heppu ajoi minut viime kesänä Riutan päättäjäisistä kotiin. Niin se sattuma sanelee ja aikaa kuluu. Nesteen pihalla puolen yhden maissa. Löin kuskille käteen melkein tupla määrän euroja, mitä tulee bussilipun hintaan, mutta yli puolet vähemmän verrattuna taksiin. Kiitin ja poistuin yöhön.
Kotona kassia kaivellessa tajusin viininpunapyyhkeen jäänneen tanssipaikalle. Pistin Riutalle s-postia. Muuta viestiä nettiin ja teksaria hepulle, joka alkuillasta antoi vinkkejä askeleeseen. Hän oli onneksi korjannut pyyhkeen talteen. Sillä pyyhkeellä on myös sitä tunnearvoa käyttöarvon lisäksi.
Näin Riutan kesä 2008 on omalta kohdaltani ohi. Riutta lähes tulkoon lunasti ne odotukset, jota kesä 2007 enteili. Tähtiä kolme ja puoli.
Kommentit