Humppis Torstain naistentanssit Jenkalla 14.8.2008
Koskapa sateinen sää esti tanssimisen keskiviikkona Mukkulan laiturilla, oli tullut jokseenkin selväksi, että torstaina oli mentävä Jenkkapirtille.
Mökin kautta olisin koukannut, jos ei tuuli olisi ollut niin kova ja puuskainen. Aurinko kyllä paisteli isomman osan päivästä ja lämpöäkin piisasi kahteenkymmeneen asteeseen asti. Kerran vain sataa rojautti oikein kunnolla iltapäivällä, mutta muuten jatkui pouta iltaan asti.
Kohtalaisen lämmintä oli vielä, kun Jenkkapirtin pihaan varttia vailla kahdeksalta stoppasin. Tanssikkaan tango-opetus oli menossa, joten sisälle ei ollut kiirettä -alkeita mentiin.
Sinne sitten ennen kahdeksaa kuitenkin hiippailin ja hetken seurailin Anskun taitavaa opetusta peräti maailmanmestariparin seurassa istuen, mutta sitten kiipesin yläkertaan, mistä sai paremman kuvan alakerran tapahtumista ja niihin osallistuvista ihmisistä.
Jouni oli ”SULKI”, kuten tiskille nostetussa pahvilaatikossa olevalla tekstillä ilmoitettiin. Niinpä kävin jonkin aikaa tangon tapailua seurattuani ostamassa juotavaa alakerran kahviosta ja kiipesin takaisin ylös viettämään aikaa lahtelaisen naistrion seurassa. Huomiota tulevista ja kohta jo tanssivista nuokin tekivät. Omalta kohdaltani näytti aika haalealta, kunnes puoli yhdeksältä sisään asteli ja nirppikseen vakipaikalleen istahti tuttu vaalea taituri Valkealasta. Siispä uskaltauduin alakertaan minäkin.
Oitishan tuo toivomani hakikin ja heti perään uudestaan, joten mukavasti lähti ilta sittenkin alkuun, vaikka vaaran merkit olivatkin näkyvissä -kolme sellaista jo havaitsin, joita siellä aina olen pyrkinyt pakoilemaan. Nytkin olin mielestäni ovela, kun lähdin heti havaittuani PNP:n taululta: ”Seuraavana tangot” kiertämään WC-käytävän läpi ja takaovien editse takasaliin sekä sieltä kahvioon väistöalueelle.
Tukka kuitenkin olisi noussut pystyyn, ellei se olisi ollut ponnariksi sidottuna, sillä kaksi väisteltävää olikin jo ehtinyt suoraan kävellen kahvion puolelle.
Pelastus tuli onneksi juuri viime hetkellä, ja tangot pääsin taitavan, vaikkakin harvoin tanssittamani kanssa ja hakemana ulkolavalla taivuttelemaan. Tuo olikin illan ainoa käyntini siellä. Lattia oli iltapäiväkuuron jäljiltä melko lätäkköinen.
Helpotuksesta ei sittenkään olisi pitänyt huokaista, sillä tangotarta palauttaessani tunsin selässäni töytäisyn: ensimmäinen karkuilunkohteeni sai minut sittenkin kiinni humpille.
Loppuillan olin erityisen tarkkana, joten tuon enempää ei vahinkoja enää sattunut.
Liian pitkään en kuitenkaan uskaltanut onneani laittaa koetteelle, joten häivyin jo 23.23.
Pekkaniskan Poikien musiikki tietysti oli edelleen sitä tarkkaa ja varmaa tanssimusiikkia kuin aina, mutta väliaikalevyissä oli jokunen sellainen kasari-dicobiisi, joita ei mielestäni ainakaan usein pitäisi lavoille tuoda.
Melko harva oli tanssitettavien joukko tälläkin kerralla -aika vahvasti keskityin jälleen sinne Kymenlaakson suuntaan.
Mansikkaviinerin kera nauttimani kahvin jälkeen olin astelemassa rumbaparin kakkosen jo alettua naistenrivistön läpi mennäkseni pesemään masikkamehut käsistäni (sotkuista puuhaa makoisan leivonnnaisen nauttiminen), kun vasta saapunut, jo kohta kymmenen vuoden ajan tanssittamani naapurikaupungin neito, sisarustrion nuorin ponnahti penkiltään pyytämään rumban puolikkaalle. Mieluusti sen hänen kanssaan tanssin siinä aulatasanteella ja vielä seuraavat fuskut nirppiksestä. Sittenpä häntä en enää illan kuluessa käsiini saanutkaan, sillä tapansa mukaan tuo heittäytyi varatuksi.
Eräs erittäin taitava savolaisperäinen tangolady vielä kunnioitti minua haullaan, joten nirppiksessä mentiin kanssaan kaksi aika erilaista tangoa niitä niiden luonteiden mukaisesti ja perusteellisesti tulkiten.
Lyhyeksi jääneen illan (20.30-23.23) saldo ei kummoiseksi kasvanut: 9/7.
Noista kuudestatoista parista peräti kuusi tanssin aloituskokoonpanossa. Siinä mielessä ilta oli oikein onnistunut.
Nyt näyttää hiukan siltä, että tänään tulen kulkeutuneeksi Kisarantaan, kun tuota kesää on kuitenkin säätieteilijöiden voimin vielä jatkuvaksi tarjoiltu .
Lauantai kajastelee toistaiseksi hyvinkin hämäränä tulevaisuuden horisontissa, joten joko jään kotiin tai sittenkin singahdan Jenkalle.
Kolmikselle tuskin on mitään asiaa sunnuntaina.
Koskapa sateinen sää esti tanssimisen keskiviikkona Mukkulan laiturilla, oli tullut jokseenkin selväksi, että torstaina oli mentävä Jenkkapirtille.
Mökin kautta olisin koukannut, jos ei tuuli olisi ollut niin kova ja puuskainen. Aurinko kyllä paisteli isomman osan päivästä ja lämpöäkin piisasi kahteenkymmeneen asteeseen asti. Kerran vain sataa rojautti oikein kunnolla iltapäivällä, mutta muuten jatkui pouta iltaan asti.
Kohtalaisen lämmintä oli vielä, kun Jenkkapirtin pihaan varttia vailla kahdeksalta stoppasin. Tanssikkaan tango-opetus oli menossa, joten sisälle ei ollut kiirettä -alkeita mentiin.
Sinne sitten ennen kahdeksaa kuitenkin hiippailin ja hetken seurailin Anskun taitavaa opetusta peräti maailmanmestariparin seurassa istuen, mutta sitten kiipesin yläkertaan, mistä sai paremman kuvan alakerran tapahtumista ja niihin osallistuvista ihmisistä.
Jouni oli ”SULKI”, kuten tiskille nostetussa pahvilaatikossa olevalla tekstillä ilmoitettiin. Niinpä kävin jonkin aikaa tangon tapailua seurattuani ostamassa juotavaa alakerran kahviosta ja kiipesin takaisin ylös viettämään aikaa lahtelaisen naistrion seurassa. Huomiota tulevista ja kohta jo tanssivista nuokin tekivät. Omalta kohdaltani näytti aika haalealta, kunnes puoli yhdeksältä sisään asteli ja nirppikseen vakipaikalleen istahti tuttu vaalea taituri Valkealasta. Siispä uskaltauduin alakertaan minäkin.
Oitishan tuo toivomani hakikin ja heti perään uudestaan, joten mukavasti lähti ilta sittenkin alkuun, vaikka vaaran merkit olivatkin näkyvissä -kolme sellaista jo havaitsin, joita siellä aina olen pyrkinyt pakoilemaan. Nytkin olin mielestäni ovela, kun lähdin heti havaittuani PNP:n taululta: ”Seuraavana tangot” kiertämään WC-käytävän läpi ja takaovien editse takasaliin sekä sieltä kahvioon väistöalueelle.
Tukka kuitenkin olisi noussut pystyyn, ellei se olisi ollut ponnariksi sidottuna, sillä kaksi väisteltävää olikin jo ehtinyt suoraan kävellen kahvion puolelle.
Pelastus tuli onneksi juuri viime hetkellä, ja tangot pääsin taitavan, vaikkakin harvoin tanssittamani kanssa ja hakemana ulkolavalla taivuttelemaan. Tuo olikin illan ainoa käyntini siellä. Lattia oli iltapäiväkuuron jäljiltä melko lätäkköinen.
Helpotuksesta ei sittenkään olisi pitänyt huokaista, sillä tangotarta palauttaessani tunsin selässäni töytäisyn: ensimmäinen karkuilunkohteeni sai minut sittenkin kiinni humpille.
Loppuillan olin erityisen tarkkana, joten tuon enempää ei vahinkoja enää sattunut.
Liian pitkään en kuitenkaan uskaltanut onneani laittaa koetteelle, joten häivyin jo 23.23.
Pekkaniskan Poikien musiikki tietysti oli edelleen sitä tarkkaa ja varmaa tanssimusiikkia kuin aina, mutta väliaikalevyissä oli jokunen sellainen kasari-dicobiisi, joita ei mielestäni ainakaan usein pitäisi lavoille tuoda.
Melko harva oli tanssitettavien joukko tälläkin kerralla -aika vahvasti keskityin jälleen sinne Kymenlaakson suuntaan.
Mansikkaviinerin kera nauttimani kahvin jälkeen olin astelemassa rumbaparin kakkosen jo alettua naistenrivistön läpi mennäkseni pesemään masikkamehut käsistäni (sotkuista puuhaa makoisan leivonnnaisen nauttiminen), kun vasta saapunut, jo kohta kymmenen vuoden ajan tanssittamani naapurikaupungin neito, sisarustrion nuorin ponnahti penkiltään pyytämään rumban puolikkaalle. Mieluusti sen hänen kanssaan tanssin siinä aulatasanteella ja vielä seuraavat fuskut nirppiksestä. Sittenpä häntä en enää illan kuluessa käsiini saanutkaan, sillä tapansa mukaan tuo heittäytyi varatuksi.
Eräs erittäin taitava savolaisperäinen tangolady vielä kunnioitti minua haullaan, joten nirppiksessä mentiin kanssaan kaksi aika erilaista tangoa niitä niiden luonteiden mukaisesti ja perusteellisesti tulkiten.
Lyhyeksi jääneen illan (20.30-23.23) saldo ei kummoiseksi kasvanut: 9/7.
Noista kuudestatoista parista peräti kuusi tanssin aloituskokoonpanossa. Siinä mielessä ilta oli oikein onnistunut.
Nyt näyttää hiukan siltä, että tänään tulen kulkeutuneeksi Kisarantaan, kun tuota kesää on kuitenkin säätieteilijöiden voimin vielä jatkuvaksi tarjoiltu .
Lauantai kajastelee toistaiseksi hyvinkin hämäränä tulevaisuuden horisontissa, joten joko jään kotiin tai sittenkin singahdan Jenkalle.
Kolmikselle tuskin on mitään asiaa sunnuntaina.
Kommentit