Humppis Jenkkapirtti lauantaina 16.8.2008
Perjantaina Kisarannan illan loppupuolella alkoi oikean takaraajani akillesjänne kipuilla Eijan "Käärmetanssin" aikana. Tilannetta ei suinkaan parantanut sen perään tulleiden kolmen muun kappaleen, nopeasti joillakin disco swingin tapaisilla tanssiminen. Noiden vuoksi poistuinkin etuajassa areenalta.
Tuosta sain oivan tekosyyn pysytellä koko sateisen lauantaipäivän sisätiloissa. Toki se sadekelikin nykyisin on kelvannut laiskistuneelle luonnolleni syyksi yksinäänkin.
Riutalle kyllä houkuteltiin sekä jo Kisiksessä että sitten päivällä puhelimitse. Pysyin kuitenkin lujana Jenkkapirtti-kannallani.
Hiukan tuossa varmaan oli mukana pelkoa siitäkin, että jalka ei kestäkään koko iltaa, joten olisi pienempi tappio poistua ontuen 22 km:n matkan päästä kuin 70 km:n.
Vaikka jänne ei juuri terveemmältä tuntunut, en kuitenkaan särkylääkettäkään sille tarjonnut, vaan painelin luomuna lavalle.
Yllättävän suuri suksee oli näköjään Omegalla (Eijalla?) ja PNP:lla, koskapa viittä vailla kahdeksalta jouduin pysäköimään peräti neljänteen riviin.
Ensivalsseille en ehtinyt, mutta tuttuja näkyi olevan paikalla jo ihan riittävästi, ja uusia tuli koko ajan lisää, joten haettavia piisasi yli oman tarpeen.
Tosin tuollaiseen tilanteeseen omaksumani käytännön mukaisesti priorisoin ankaralla kädellä.
Lopulta jopa kuusi edellisiltana Kisiksellä havaitsemaanikin sain näkyviini -yhtä noista siellä olin tanssittanutkin.
Pääosin nirppiksessä tälläkin kertaa ahkeroin. Vain kolmea sen ulkopuolelta hain, näistäkin yksi oli vielä edelliskerralla oleskellut nirppiksessä ja sinne myös illan vanhetessa palasi nytkin.
Lattiat olivat kostean sään vuoksi melkoisen nahkeat (ulkolavalle en edes yrittänyt mennä), ja uusien lenkkarien pohjissa oli pitoa vielä reilunpuoleisesti, joten hiukan pelotti jalkojen keston kannalta. Hyvin kuitenkin yli puolen yön pääsin irvistelemättä.
Omegalla taisi olla pari sellaista kappaletta nyt repertuaarissaan, joita en edellisiltana havainnut. Pekkaniskan Poikien kohdalta en tullut sellaista panneeksi merkille.
Jouni oli taas auki, joten sinnepä sitä hiukan ennen naisten puolituntista piti suunnistaa. Pöydät olivat kaikki varattuina, joten asetuin erään paikalle ensikertaa (jälkikasvunsa raahaamana) tulleen, yksin istuvan seniorikansalaisen pöytään. Siinäpä en kauan ehtinyt istua, kun jo tuli tyttönen kertomaan, että isänsä pyysi minua liittymään heidän seuraansa. Sinne sitten menin juomani lipittämään ja alakerran tapahtumista keskustelemaan.
Naistenhaulle en ihan alkuun takaisin alas ehtinyt, mutta vientiä kyllä piisasi (kaksi suosikkianikin haki yhtäaikaisesti kerran).
Paikkailin miesten vuorolla taas. Lujasti sai tehdä töitä kaiken aikaa, sillä tanssitettavia -niitä kaikkein mieluisimpien kaartiin kuuluvia piisasi.
Kahville (ja jättiviinerille) sentään ehdin, vaikka kahvimasiina tosin olikin hetken tyhjänä. Vesimukinkin toki taas täytin ja ikkunalaudalle vein, mutta puoliakaan en siitä ehtinyt illan mittaan juomaan, sillä etenemisyritykseni pyrittiin katkaisemaan ennen etapin saavuttamista. Naistentunnilla kuulemma ei saa juoda.
Lyhyehköksi se taas tuokin tanssitapahtuma kohdaltani jäi, sillä 00.40 olin saanut illan kruunatuksi (tangot takasalissa), joten niistä tunnelmista oli hyvä (suukkojen myötä) lähteä ajamaan kotia kohti.
Taidan olla kangistumassa kaavoihini, sillä (yhtään erikseen yrittämättä) tuli saldoksi täsmälleen sama kuin edellisiltana Kisikseltäkin: 17/10.
Nyt saattaa joku tarkkasilmäinen pompahtaa sormi pystyssä seisaalleen huudahtaen: "Väärin! Kisiksen saldohan oli 16/9."
Niinpä on selityksen paikka.
Maailma on ihmeellinen ja tassihöperön päänuppi jokseenkin hatara (kroonisen vähäisestä nukkumisestakin johtuen).
Noinhan raportissa tosiaan lukee, mutta hyvin pian sen lähettämisen jälkeen näin jossakin mainoslogon, joka oli yhtä kuin erään unohtamani tanssineidon etunimi. Tuon, melkein kollegan (valmistuu ammattisotilaaksi) kanssa varsinkin Järvenpäässä ja Pressalla tuli viime talvikautena paljonkin tanssituksi. Kun nyt molemmat haimme toisiamme kerran, syntyi seuraavanlainen lauseke: 16/9 + 1/1 = 17/10.
Tuo lausehan ei matemaattisesti ole tosi, mutta tässä merkintämenetelmässä kyllä. (Laskutehtävä antaisi lukemaksi 2,7777... mikä tuskin kertoo yhtään mistään, ellei sitten siitä, minkä verran miehillä on suhteellisesti enemmän hakuaikaa normaalitansseissa kuin naisilla.)
P.S. Otsikosta: Vaikka Kisiksellä oli turkkilaisen saunan mukaiset olot ainakin kosteuden puolesta, ei ilta todellakaan kuivaksi jäänyt Jenkallakaan, vaikka ilma tosin oli paljon raikkaampaa siellä.
Kotiin saavuttua sain vääntää vettä jokseenkin kaikista päällä olleista vaatekappaleista -kengät mukaanlukien.
Eikä hyvin lieväksi hiutuneella tihkusateella ollut sen kanssa juurikaan tekemistä.
Perjantaina Kisarannan illan loppupuolella alkoi oikean takaraajani akillesjänne kipuilla Eijan "Käärmetanssin" aikana. Tilannetta ei suinkaan parantanut sen perään tulleiden kolmen muun kappaleen, nopeasti joillakin disco swingin tapaisilla tanssiminen. Noiden vuoksi poistuinkin etuajassa areenalta.
Tuosta sain oivan tekosyyn pysytellä koko sateisen lauantaipäivän sisätiloissa. Toki se sadekelikin nykyisin on kelvannut laiskistuneelle luonnolleni syyksi yksinäänkin.
Riutalle kyllä houkuteltiin sekä jo Kisiksessä että sitten päivällä puhelimitse. Pysyin kuitenkin lujana Jenkkapirtti-kannallani.
Hiukan tuossa varmaan oli mukana pelkoa siitäkin, että jalka ei kestäkään koko iltaa, joten olisi pienempi tappio poistua ontuen 22 km:n matkan päästä kuin 70 km:n.
Vaikka jänne ei juuri terveemmältä tuntunut, en kuitenkaan särkylääkettäkään sille tarjonnut, vaan painelin luomuna lavalle.
Yllättävän suuri suksee oli näköjään Omegalla (Eijalla?) ja PNP:lla, koskapa viittä vailla kahdeksalta jouduin pysäköimään peräti neljänteen riviin.
Ensivalsseille en ehtinyt, mutta tuttuja näkyi olevan paikalla jo ihan riittävästi, ja uusia tuli koko ajan lisää, joten haettavia piisasi yli oman tarpeen.
Tosin tuollaiseen tilanteeseen omaksumani käytännön mukaisesti priorisoin ankaralla kädellä.
Lopulta jopa kuusi edellisiltana Kisiksellä havaitsemaanikin sain näkyviini -yhtä noista siellä olin tanssittanutkin.
Pääosin nirppiksessä tälläkin kertaa ahkeroin. Vain kolmea sen ulkopuolelta hain, näistäkin yksi oli vielä edelliskerralla oleskellut nirppiksessä ja sinne myös illan vanhetessa palasi nytkin.
Lattiat olivat kostean sään vuoksi melkoisen nahkeat (ulkolavalle en edes yrittänyt mennä), ja uusien lenkkarien pohjissa oli pitoa vielä reilunpuoleisesti, joten hiukan pelotti jalkojen keston kannalta. Hyvin kuitenkin yli puolen yön pääsin irvistelemättä.
Omegalla taisi olla pari sellaista kappaletta nyt repertuaarissaan, joita en edellisiltana havainnut. Pekkaniskan Poikien kohdalta en tullut sellaista panneeksi merkille.
Jouni oli taas auki, joten sinnepä sitä hiukan ennen naisten puolituntista piti suunnistaa. Pöydät olivat kaikki varattuina, joten asetuin erään paikalle ensikertaa (jälkikasvunsa raahaamana) tulleen, yksin istuvan seniorikansalaisen pöytään. Siinäpä en kauan ehtinyt istua, kun jo tuli tyttönen kertomaan, että isänsä pyysi minua liittymään heidän seuraansa. Sinne sitten menin juomani lipittämään ja alakerran tapahtumista keskustelemaan.
Naistenhaulle en ihan alkuun takaisin alas ehtinyt, mutta vientiä kyllä piisasi (kaksi suosikkianikin haki yhtäaikaisesti kerran).
Paikkailin miesten vuorolla taas. Lujasti sai tehdä töitä kaiken aikaa, sillä tanssitettavia -niitä kaikkein mieluisimpien kaartiin kuuluvia piisasi.
Kahville (ja jättiviinerille) sentään ehdin, vaikka kahvimasiina tosin olikin hetken tyhjänä. Vesimukinkin toki taas täytin ja ikkunalaudalle vein, mutta puoliakaan en siitä ehtinyt illan mittaan juomaan, sillä etenemisyritykseni pyrittiin katkaisemaan ennen etapin saavuttamista. Naistentunnilla kuulemma ei saa juoda.
Lyhyehköksi se taas tuokin tanssitapahtuma kohdaltani jäi, sillä 00.40 olin saanut illan kruunatuksi (tangot takasalissa), joten niistä tunnelmista oli hyvä (suukkojen myötä) lähteä ajamaan kotia kohti.
Taidan olla kangistumassa kaavoihini, sillä (yhtään erikseen yrittämättä) tuli saldoksi täsmälleen sama kuin edellisiltana Kisikseltäkin: 17/10.
Nyt saattaa joku tarkkasilmäinen pompahtaa sormi pystyssä seisaalleen huudahtaen: "Väärin! Kisiksen saldohan oli 16/9."
Niinpä on selityksen paikka.
Maailma on ihmeellinen ja tassihöperön päänuppi jokseenkin hatara (kroonisen vähäisestä nukkumisestakin johtuen).
Noinhan raportissa tosiaan lukee, mutta hyvin pian sen lähettämisen jälkeen näin jossakin mainoslogon, joka oli yhtä kuin erään unohtamani tanssineidon etunimi. Tuon, melkein kollegan (valmistuu ammattisotilaaksi) kanssa varsinkin Järvenpäässä ja Pressalla tuli viime talvikautena paljonkin tanssituksi. Kun nyt molemmat haimme toisiamme kerran, syntyi seuraavanlainen lauseke: 16/9 + 1/1 = 17/10.
Tuo lausehan ei matemaattisesti ole tosi, mutta tässä merkintämenetelmässä kyllä. (Laskutehtävä antaisi lukemaksi 2,7777... mikä tuskin kertoo yhtään mistään, ellei sitten siitä, minkä verran miehillä on suhteellisesti enemmän hakuaikaa normaalitansseissa kuin naisilla.)
P.S. Otsikosta: Vaikka Kisiksellä oli turkkilaisen saunan mukaiset olot ainakin kosteuden puolesta, ei ilta todellakaan kuivaksi jäänyt Jenkallakaan, vaikka ilma tosin oli paljon raikkaampaa siellä.
Kotiin saavuttua sain vääntää vettä jokseenkin kaikista päällä olleista vaatekappaleista -kengät mukaanlukien.
Eikä hyvin lieväksi hiutuneella tihkusateella ollut sen kanssa juurikaan tekemistä.
Kommentit