Humppis                                      Lauantai 13.9.2008


Yli kymmenen vuoden aikana olen tullut viettäneeksi kesäisiä iltoja maan parhaalla sunnuntailavalla yhteensä satakunta kertaa.

Ainahan nuo ovat olleet sunnuntaisin. Nyt tuli poikkeus tuohon sääntöön.

Jo elokuun puolessa välissä sain kunnian tulla kutsutuksi syntymäpäiville, jotka pidettäisiin sillä samalla lavalla, jolla kutsukin silloin esitettiin -Kolmilammilla siis.

Kaiken varalta kutsu esitettiin vielä toistamiseen ja ihan yntä yllättäen seuraavalla viikolla.

Olin nimittäin päättänyt kohtaloa uhmaten suunnata seuraavana keskiviikkona syvälle savolaisten kansoittamaan korpeen luottaen oljenkorteen. Todellisuudessa oli luvassa ainakin yksi vallan mainio tanssitettava, joten uskalsin ottaa riskin. Olinkin varautunut nojautumaan tuohon pikkusuosikkiini niin paljon kuin tämän sieltokyky vain antaisi periksi.

Alkuilta menikin Kirpun kanssa jokseenkin tarkkaan, mutta sitten putkahti aivan yllättäen paikalle myös Kolmilammin siro keiju, joten ilta olikin kokonaan pelastettu. Yhtä lailla sujui iloittelu kummankin aarteen kanssa, vaikka näistä jälkimmäisellä ikää olikin tasan tuplaten se, mitä ensimmäisellä, jonka kanssa jo onkin tullut vuosikaudet riemua pidetty vaikka kuinka monessa eri tanssipaikassa.

Kuten sitten syntymäpäivilläkin siellä Kolmilammilla taas sain todeta, nousi juhlakalun jalka niin kevyesti, ettei millään uskoisi tämän swingin puoleen taipuneen vasta puolisentoista vuotta sitten.

Kun oli tiedossa, että lähinnä swingareita oli paikalle tulossa mainion DRB Swing Bandin tuottamaa musiikkia lindyksi ja balboaksi tulkitsemaan, en ihan alkuiltaan tähdännyt juhlapaikalle menoani. Kovin vähän oli autoja parkissa kun varttia vailla kahdeksalta siihen karautin.

Sisällä pääsin tietysti heti juhlakalua halaamaan ja kanssaan etuoven pielessä kuohuvaa skoolaamaan. Itse arvelinkin pääasiassa vain katselevani taitavia tanssijoita iloittelemassa kerrankin väljällä Kolmiksen parketilla. Hikikään ei alkuun vaivannt, sillä ulkoläpötila oli kuusi astetta plussan puolella, ja se paikan ainoa kaasulämmitinpylväs oli tietysti kahvion puolella antamassa ruokailijoille mukavuutta. Niinpä tanssilattialla ei varmaan kymmentä astetta lämpimämpää ollut.

Katseluun ei kuitenkaan osanottoni rajoittunut, sillä yllätyksekseni havaitsin, että tanssiesityksen juuri ennen tuloani tarjonneen kaakonkulmalaisen show-ryhmän, Isku Pojat, tummat jäsenet olivat tuoneet mukanaan vaaleat siippansa. Näistä toinen, pitkätukkainen, olikin käsittämättömän onnellisen sattuman kautta Etelä-Karjalan alueen suursuosikkini jo viiden vuoden ajalta.

Nyt siis meitä oli ainakin kaksi sellaista paikalla, joilla ei lindy taittunut ihan samalla taidolla kuin pääosin cometsilaisista muodostuneella muulla vieraiden joukolla.

Niinpä päästiin tulkitsemaan pääosin swing-musiikkia monella eri tavalla. Väliaikalevyiltä sentään tuli ihan valssia ja tangoakin sekä jokunen buggiin sopiva sekä tietysti kaikenlaisiin hybrideihin johdattavia kappaleita.

Toki päivänsankariakin pääsin tanssittamaan pari kertaa muutenkin, mutta siihen maratonpituiseen onnitteluruedaan en ensin aikonut osallistua, sillä lindyähän tuon oli ilman muuta oltava. Pari tuttua Cometsin taituridaamia kuitenkin saivat minut painostetuksi myös asialle, joten jouduin kaivelemaan ullakon kätköistä sinne vielä jääneitä, pölyn peittämiä rippeitä lindymuistoistani. Joten kuten siis selvisin vajaan puolen minuutin osuudestani niillä.

Juhlakalun kunto se näkyy olevan rautaa, sillä yhtään tuo ei näyttänyt hengästyvän, eikä edes hikipisaroita ollut otsallaan havaittavissa sen lähes kymmenminuuttisen pyörityksen aikana. Tusinan verran meitä (kolme naistakin mukana) siihen viejinä osallistui.

Harmittavan harva oli ottanut kutsun vastaan, sillä soittajatkin mukaanlukien meitä taisi olla parhaimmillaan lavan tiloissa kolmisenkymmentä henkeä.

Melkoiset määrät ruokaa ja juomaa jäi sankarittarella takaisin toimitettavaksi sieltä sunnuntaina, vaikka yritimme kyllä illan aikana osuutemme niiden verottamisessa tehdäkin.

DRB:n heput oli tilattu soittamaan yhteentoista asti, mutta encoreita taputettiin sen verran runsaati tulemaan, että vasta puoli kahdentoista aikaan nuo pääsivät kamojaan roudaamaan.

Itsekin sitten katsoin juhlan osaltani olevan ohi, kun väliaikalevytkin vaihtuivat puolen yhden paikkeilla puhtaasti swingiksi. Kaukomatkalaisetkin olivat jo siinä vaiheessa poistuneet.

Siispä 00.45 hyvästelin ja kiittelin emännän ja haivuin syyskoleaan yöhön ulkotulien reunustamaa polkua myöten.

Kolmea astetta tarjosi auton lämpömittari lähtiessä ja nollaan päästiin jo ennen Hollolaa. Kummasti kuitenkin sitten jo Lahden alueelle tullessa alkoi lämpö kohota, ja Hennalan kohdalla oltiin jo viisi astetta plussan puolella.

Hieno tilaisuus, hauskoja ihmisiä ja loistavaa musiikkia sekä upeat puitteet oli Kolmilammilla tarjolla. Paljon menetitte te, jotka etten sittenkään tulleet.

Jokseenkin puolet väestä oli minulle entuudestaan tuttua, mutta vain kuuden kanssa tulin sitten tanssineeksi (pääosan ajasta sen kaakon kassapään kanssa tietysti).

Jonkinlaisen saldonkin tuosta voisi vääntää, mutta suuren tuplamäärän vuoksi vain suuntaa antavan sellaisen: 17/2.

Arvosanoja ei ole tullut juuri illoista enää annetuksi, mutta tässä spesiaalitapauksessa on pakko todeta, että kymppi ei mihinkään riitä, joten sille voisi eksponenttilausekkeessa antaa potenssiksi ainakin saman.

Suuret ja lämpimät kiitokset sekä paljon onnea vielä näin kirjallisestikin lähes aikuiseksi nyt ehtineelle, viehättävälle päivänsankarittarelle. Toivottavasti pian taas tavataan tanssin merkeissä!