Aamu alkoi sumuisena ja muutaman tunnin siitä vielä pilvisenäkin. Sitten paistoi jo aurinko, ja lämpökin kohosi melkein kesäisiin lukemiin. Kahdeksantoista astetta taisi olla enimmillään, mutta iltapäivällä rojautti tunnin mittaisen kaatosateen niskaan, joten kohta lainehti kaikkialla.

Kaksikin lenkkiä ehdin tehdä poutajakson aikana. Sitten nokosille, jotta illan kestäisin hereilllä Kangasalla ja yöllä jopa jaksaisin ajaa takaisinkin. (Univelkaa edelleen.) Kankaan alle siis puoleksi tunniksi. Koska asun peltikattoisen talon ylimmässä kerroksessa, heräsin tietysti siihen rojaukseen (ropinaksi tuota ei voinut nimittää).

Onneksi kohta tuon perään tulikin kyytipyyntö, joten hereillä pysyminen ainakin matkojen pääajan oli taattu. Koskikartanon pihalta nappasin ja sinne taas yöllä tipautin useinkin kyydissäni olleen typykän.

Varttia vailla kahdeksalta olitiin perillä. Harvakseen oli
autoja vielä, eikä sisään ollut menossa oikein ketään. Viittä vailla kuitenkin itse asteltiin portista sisään.

Vielä viisi yli kahdeksalta ei valssia tai muutakaan musiikkia ollut tarjolla, mutta jotenkin ilmettään muuttaneelta vaikuttanut Rosso viritteli sentään vehkeitään. (Yhtyeen esittelyn aikana saatiin nähdä ihan lelumaisen näköinen -jopa folion peittämää suklaanamua muistuttava- soittokapine. Slide-kitara taisi olla. En huomannut, missä vaiheessa tuota soitettiin.)

Ilmeen muuttuminen ei rajoittunut pelkästään visuaaliseen puoleen, sillä iloisesti yllättyneenä sain havaita heppujen lisäilleen muuten enimmäkseen tuttuihin kappaleisiin tuoretta maustetta. Tangoissa oli sisällä aimo annos aitoa argentiinalaisuutta ja rokkipuolella (mm. Route 66 ja sille pari) pitivät sisällään reilusti jatsahtavia elementtejä.
Nuo jälkimmäiset tosin jouduin seurailemaan yläviistosta tanssia ja musiikkia tarkkaillen Vaihtopenkin kaiteen ääreltä kultaisen lonkeron kera.

Toiselle setille mukaan tullut Tarja sitten palautti linjan perinteiseksi -mitään uutta ei ollut havaittavissa niissä kahdessa setissä, jotka hän, sinänsä ansiokkaasti, lauteilla lauleli.

Fiibbareilta taisi tulla pari sellaistakin biisiä, joita en edellisviikon keskiviikkona Pressalla havainnut. Ihan loppuunhan siellä ei tosin tullut oltuakaan.

Taisi kohtalaisen suuri joukko Kisiksen vakioväkeä olla Kapiksella, jonka ohi iloisesti suhautettiin joskus seitsemän jälkeen. Niinpä mitään varsinaista ruuhkaa ei koko iltana esiintynytkään.

Silti oli muutamia kappaleita aiheellista tanssia orkesterikorokkeen perälokerossa, missä tilaa yleensä olikin riittävästi, lopulta saatiin ihan sooloillakin.

Keskilattiaa stand-alueena ei ihan loppuillastakaan aina kunnioitettu, vaikka tilaa oli runsaastikin, vaan muutama pari (nuorehkoja jopa) ajeli komeasti foksaten ihan keskiviivaa päästä päähän jivettelijöiden joukon läpi.
Joitakin vastavirtaan ajeluja myös kiertoalueella oli havaittavissa. Melkein kaikki sain väistetyksi, sillä daamit olivat yleensä tarkkoina silloin, kun etenin takaperin enkä voinut naapureiden kulkusuuntien muutoksia havaita.

Ulkolavaa tai peräkoroketta en tällä kerralla tullut edes yrittäneeksi. Montakaan paria niillä ei illan kuluessa muutenkaan nyt nähty.

Muutama mielitanssittetava oli paikalla (synttärisankariakin pääsin puristelemaan merkkipäivän varjolla), sanoisinpa jopa, että lähes riittävästi, joten yhdenkään tuntemattoman kanssa en nyt tullut tanssineeksi. Yksi vain näkötuttuna tähän mennessä pysynyt sentään haki sieltä orkesterin puoleiselta ovelta.

Aika vahvasti pitäydyin suosikeissani ja erään valiokaartiini kuuluvan, kesää vielä kerran venyttämään tulleen kanssa tanssin peräti viiden kappaleparin ajan.

Erään etelään muuttavan lähtöjuhlien viettäjiä ilmestyi privaattiosuuden päätyttyä paikalle melkoisen myöhään.

Illan saldo kasvoi kehnonpuoleisista ennakko-odotuksista huolimatta lähes keskinkertaisen tyydyttäväksi, ja plaatu korkeaksi: 15/8.

Melkoisen myöhään tuli itsekin olluksi, sillä vasta yhdeltä totesin kyytiläisen olevan jo jokseenkin nuutuneen oloisena ovensuupenkillä istuskelemassa. Fiibbareiden encoret vielä vetäisin ja sitten valuttiin vartin yli yhdeltä jo melkein autiolle parkkialueelle, missä nurmikon laidassa (oikeastaan ruohon päällä) nököttävä kärry laitettiin kulkemaan kohti itää ja kummankin kotiosoitteita.

Ennen liikenteenjakajaa päästiin jonottamaan poliisien puhallusasemallekin. Siinä vaiheessa mussutin evääkseni ottamaani suklaata, mutta tuo ei nollatulokseen mitään vaikuttanut.

Koskikartanolta Keijupuistoon ehti jo sitten nukuttaakin, mutta tiellä sentään pysyin.

Kolmelta vasta pääsin nukkumaan ja jo vartin yli kuudelta heräsin, joten oli pakko aamiaisen jälkeen turvautua nukahtamislääkkeeseen, ettei illalla (tai toivottavasti sentään vasta yöllä) Mäntsälästä palatessa kovin pahasti pilkittäisi. Melkein tunnin sainkin nukutuksi.

Lievien evästoiveiden vallassa tässä iltaa odotellaan, sillä sekä etelästä että pohjoisesta on jonkilaista option tynkää ollut tarjolla.