Mikko Ma 13.10.08 Seurala:
Viikkohan tunnetusti alkaa maantaista. Joten oli jälleen aika pistää mies tanssittavaan kuntoon.
Olin kävelemässä tuttuun tapaan kohti OP-toria. Aikeeni ylittää Kauppatie katkesi lyhyeen, kun auto pysähtyi viereeni ja kaksi varttuneempaa naisimmeistä kysäisi, jotta tanssimaanko olen menossa. Tuttuja daameja olivat. Vastasin myöntävästi. No ei muuta, kun keplottelin itseni takapenkille. Pienen ähellyksen jälkeen se onnistuikin. Syy moiseen ähellykseen oli auton kaksiovisuus. Siinä sitten lähdettiin ajamaan kohti kunnan eteläisintä provinssia. Daamit siinä vitsailivat kaapanneensa minut mukaansa. Tästä kyydistä oli ollut puhetta, mutta mitään yhteystietoja ei ollut vaihdettu, joten aikomoista sattumaa tämä.
Siinä matkalla muistui mieleen...ai niin se Leena. Nokialaista harvoin pidän mukanani ja nyt se olisi pitänyt olla mukana. Siinä ehti pähkäillä, mitähän se vakikuski mahtaa miettiä, kun äijää ei näy ja puhelimessa pärähtää vastaaja päälle.
Tanssipaikan pihaan hyvissä ajoin ennen klo 18. Yllättävän paljon oli peltilehmiä ajettu pihaan. Lippua lunastaessa kerroin tapahtuneen ja niin Sisko viestitti miehen jo olevan perillä. Tarinan opetus: Aina kännykkä mukaan. Koskaan et tiedä milloin tulet sitä tarvitsemaan.
Tanssisaliin oli kokoontunut reilusti toistakymmentä tanssijaa. Ilmeisesti hidas valssi on tanssilaji, mikä vetää tanssijoita puoleensa..etenkin halukkaita oppilaita. Aluksi olin mannekiinina tanssiasennossa. Tanssijoiden pitää olla aivan kiinni toisissa. Rinta rinnassa kiinni. Muuten siitä ei tulisi mitään. Daami ei yksinkertaisesti osaa seurata. Tämän jälkeen yksin hitaan valssin perusneliötä harjoiteliin hetken aikaa.
Sitten avuksi saatiin parit. Perusneliö alkoi sujua, kun tajusin ottaa hitaammin ja rauhallisesti daamin kanssa. Vielä, kun muisti nousta päkiöiden varaan siinä, niin avot. Jos tuon neliön sai kulkemaan, niin valssin vaikeudet jatkuivat tässäkin. Nyt tarkoitan niitä käännöksiä. Niitä ilmeisesti pitäisi harjoitella ainakin satoja..tuhansia kertoja, jotta ne menisivät kalloon. Lopuksi kaikki treenasivat etenevää askellusta ihan itsekseen. Senkin saan laittaa laatikkoon, missä lukee: Lisää ukko toistoja ja vielä paljon enemmän.
Väki oli silmiin nähden tyytyväinen kolmen vartin opetukseen. Mukana oli varmasti jo kokeneita konkareita, mutta eihän oppi ole koskaan ojaan kaatanut. Itselle jäi pettymyksen poikanen ja jonkinlainen nälkä kyseistä lajia kohtaan. Ensikokemus hitaasta valssista oli kuitenkin + merkkinen. Toivottavasti oppia saa jatkossa lisääkin liveopetuksen ja parin kanssa.
Klo 18.45 väki siirtyi puffetin puolelle. Muutama vast,ikään tullut oli jo nauttimassa antimista. Itse nappasin Cola-pullon ja painoin tuolia. Toisin, kun muualla, niin Seuralassa pääsee yleensä juttuun muiden kanssa. Eikä vain oman kunnan asukkaiden kanssa. Kun täällä käy aika pitkälle vakiporukka, niin nopeasti tulevat tutuksi. Illan tanssintahdittajat olivat jo luoneet ensimmäiset valssin soinnut ilmoille. No minä poika se vaan nauttii juomasta ja tunnelmasta.
Kuten yleensä, niin valssin jälkeen tulee hyvinkin tanssittavia kappaleita. Niin tänä täälläkin. Humppaa humahti ilmoille ja nyt kiiruusti daamia pokkamaan. Niiden daamien kanssa, joille kävelyhumppa on vielä outo, on ne kahden tanssin läpivieminen aina ollut jotenkin mielenkiintoista. Naurusta tällöin on ollut harvoin pulaa. Toinen daami, jota humpautin oli jo kokeneempi tässä lajissa. Miellyttävä kokemus tämäkin. Ilta oli pitkälle foksin varassa. Tosin tangon kohdalla olen lisänyt siihen daamin siirron sivulle ja takaisin syliotteseen.
Tietysti iltaan kuului myös se hidas valssi. Ensimmäisen kappaleen aikana istuin tuolissa tiukasti, mutta jälkimmäisen aikana pongasin harjoitusparini ja rohkenin hänet valssille hakemaan. Kyllähän se sujui, vaikkei mikään tyylisuoritus ollutkaan. Ei huono.
Illan toisella juomatauolla pöydässä kahvia nautti tanssipari, jotka kuuluivat Ivalossa tai Inarissa vaikuttavaan tanssiseuraan. Tanssiseuran nimi oli joku heinä. Kahvio oli taasen täynnä, kun Turusen pyssy. Levymusiikki täyttää sen tehokkaasti. Paussin aikana oli jälleen vapaa ja kahvilippujen arvonta. Läheltä liipaisi, kun numero 19 voitti ja omassa lipukkeessa oli 10. Lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana.
Tälle maanantaille oli lippuja myyty ennätysmäärä. 146 tai 149 puheiden mukaan. Maksimimäärä on kuulemma 150 mitä ottavat sisään. Tuon ahtauden kyllä huomasi illan mittaan.
Tytti Pelkonen & Musikantit todistivat, ettei hyvän tanssiartistin/solistin tarvitse olla mikään maankuulu tehdäkseen hyvän tanssittavan illan. Tälle illalla tuo toteamus meni kyllä nappiin. Ehdottomasti paras kuntotanssi-ilta tähän astisista.
Kun viimeiset valssit alkoivat, niin meikä kävi vaihtaa kuivaa paitaa päälle. Kahden daamin seurassa takaisin kotikonnuille ja kotona jälleen klo 22 maissa.
Kommentit