Forsiuksen Arno on kirjoittanut viisaita. Myös entisaikojen humoraaliopista ja nesteiden tasapainosta:

Humoraaliopissa perusnesteiden tasapaino eli eukrasia merkitsi terveyttä, kun vastaavasti niiden epätasapaino eli dyskrasia merkitsi sairautta. Humoraaliopin tautikäsityksen eli humoraalipatologian mukaan oli olemassa vain yleinen sairaudentila eikä mitään erityisesti määriteltäviä sairauksia. Sairauden oireista voitiin päätellä, mikä dyskrasian muoto oli kyseessä ja millaisella hoidolla eukrasia voitiin palauttaa.

Yleisesti dyskrasian uskottiin merkitsevän sitä, että jonkin perusnesteen määrä oli noussut liian suureksi. Esim. veren liiallisuuteen viittasi veriyskä, sapen liiallisuuteen ankara kuume, ripulitauti tai mania eli kiihtynyt mielentila, mustan sapen liiallisuuteen jäykkäkouristus, halvaus, suolentukkeuma tai melankolia eli synkkämielisyys sekä liman liiallisuuteen huimaus, epilepsia, keuhkotauti tai turvotukset. Nykyajan lääketieteen kannalta taudin oireiden ja perusnesteiden häiriön yhteys oli täysin mielivaltainen.

Sairauden hoito tähtäsi aina humoraalisen tasapainon eli eukrasian palauttamiseen. Veren liiallisuutta voitiin hoitaa iskemällä suonta ja kuppaamalla. Liiallisen sapen ja mustan sapen vähentämiseen käytettiin enimmäkseen lääkkeitä ja ruokajärjestystä tai laajemmin ns. dieettiä, elämänjärjestystä. Liiallisen liman vähentämiseen käytettiin lääkkeitä, jotka aiheuttivat limaneritystä, oksennusta, ripulia ja hikoilua. Nämä ns. puhdistavat hoidot tulivat erityisen suosituiksi myöhempinä aikoina. Lääkkeet olivat yleensä ns. yksinkertaisia lääkkeitä eli yksittäisistä yrteistä valmistettuja. Muista yleisistä hoidoista on aiheellista mainita kylvyt, joita käytettiin tarpeen mukaan joko kuumina tai kylminä.

Humoraaliopin käsitysten mukaan märkä muodostui liman ja sapen yhteisvaikutuksesta. Siksi märän erittyminen merkitsi haitallisten nesteiden ja samalla erityisesti liman poistumista elimistöstä. Märkimistä pidettiin haavan paranemista edistävänä jo antiikin Kreikan aikana. Se aiheutti usein jyväiskudoksen kasvua haavassa, mitä pidettiin hyvänä merkkinä.

Liiallisen veren määrää ei taida nykylääketiede tuntea? Toisaalta kun verta riittävästi vähentää niin eiköhän verenpainekin vähene.