Tanssimista on joskus verrattu, -tai sanottu pystypainimiseksi.

Mikko

Kaikki loppuu aikanaan, niin myös kesätanssit. Kesätanssikausi oli omalta kohdaltani harvinaisen pitkä ja monipuolinen. Kiitokset siitä kahdelle palstalaiselle. Varsinkin kauniimman puolen edustajalle.

Perjantaitanssivalmistelut olivat jo tutuksi tulleita metkuja. Samaa kaavaa noudatettiin samoin töiden jälkeen. Prismasta jälleen piristettä ukkoon, jotta jaksaa pitkän illan heilua.

Tikkurilassa oli tunti aikaa ennen bussin lähtöä Paville. Siispä marssin oikopäätä läheiseen kauppakeskus Tikkuriin. Sieltä mukaan lähti pullo virkistysjuomaa ja neljä sipaletta eli kpl ruisriisipiirakoita. Eiköhän näillä evästyksillä pärjäisi kotikulmille tanssien jälkeen.

Kun aikaa oli vielä kosolti, niin vietin luppoaikaa Tikkurilan aseman sisätiloissa. Sää oli hyvin syksyinen. Onneksi ilman sadetta. Sisätiloissa oli mukava istahtaa penkille ja katsella, kun ihmisiä tuli/meni. Taisinpa siinä osan aikaa rotkottaa silmät kiinni ja miettiä mukavia. Hieman yli klo 19 kampesin itseni penkistä ylös. Penkki, vaikka kovaa puuta olikin oli alkanut tuntua liian hyvältä. Tässä oli vaarana nukahtaminen ja sehän ei ollut tämän illan priooritarkoitus.

1996450.jpg

Ilta oli jo kääntynyt pimeyden puolelle. Tulisuudelman valot ja linja-autoaseman näyttötaulu hehkuivat pimeydessä. Ilma oli kääntynyt koleaksi, joten käsineet ja päähine eivät olleet yhtään liikaa päällä. Asemalla oli varsin vilkasta. Oli täällä Pohjan tähden alla syntyneitä ja sitten ulkomaan immeisiä liikenteessä. Täällä maalla ulkomaalaiset ovat sen verran harvinainen näky, jotta pistävät aina silmään. Tanssijoita ei pahemmin ollut näköpiirissä. Olin siinä mielessä aika yllättynyt. Odotin lähtölaiturille jonkinlaista tanssikansan invaasioita.

Kellon lyödessä 19.30 bussi tuli. Siinä ennen lähtöä vaihdettiin vielä kuljettajaa. Kun kesän valo oli väistynyt syksyn pimeyden tieltä, niin nyt sai olla todella tarkkana missä painaa nappia. Kaikki tienmutkät ja mäet näyttivät pimeällä täysin vieraalta. Etäisesti tutun alamäen jälkeen vilahti risteyksessä auton valot ja äkkiä stopnapukkaa painamaan. Samalla pysäkillä jäi pariskunta, joka oli tulossa myöskin tanssimaan.

Rivakasti laiton tohvelia toisen eteen. Oikopolku vie tien yli, joten oli syytä vilkuilla autojen varalta molempiin suuntiin. Voisi muuten tanssi-ilta vaihtua sisarhentovalkoisten hellään hoivaan...tai pahempaan.

1996447.jpg

Parkkipaikka oli jo töpösen täyttä autojen kimallusta. Harvoin olen jo tässä vaiheessa nähnyt paikan olevan niin täynnä, kun tänä iltana. Lippuluukulla passiin kahdeksas eli viimeinen leima. Siitä eteenpäin homma menikin rutiinilla eteenpäin. Astuessani tanssisaliin sali oli jo lähes täynnä ja kello ei ollut vielä edes 20. Matka jatkui kahvion jonoon. Alkupäästä nappasin vissypullon kouraani ja kassan kautta eteenpäin.

Poreilevaa juomaa nauttiessa Taikakuu lennätti saliin ensimmäiset valssin tahdit. Akvaario oli vielä kiinni. Valssit olen vieläkin jättänyt väliin. Kun valssit oli tältä erää tanssittu, niin seuraavaksi taisi tulla tangoa. No sitä tietty innokkaasti tanssimaan, kun mieluinen daami oli ensin käyty poimimassa rivistä. Jotakin uutta pitää aikaa kokeilla, joten ohjasin daamin sivulle, kuten oli Seuralassa opetettu. Daami ei vaan ollut tähän ihan varautunut. En nyt tiedä miten järkevää on "maustaa" perusfoksia edellä mainitulla tangolla tai muilla lajeilla, mutta jotakin uutta piristävää pitää uskaltaa kokeilla.


Tangoa taisi seurata humppaa, eikä siinäkään mitään ihmeellistä. Taasen sai kokea kävelyhumpan olevan hiukan outo tanssilaji. Hommaa taasen tietty helpottaa lajin olevan täysin improvisoitu kuvioiden suhteen. Mikäs sen hauskempaa, kun ohjastaa daameja uuteen tanssilajiin. Illan varsinaiset foksit olivat todella nopeita. Tuntui siltä daamin olevan askeleen edellä viejää. Viejästä tuli vietävä. Ei ainakaan minusta mikään hyvä asia tai ainakaan mukava.

Tuttujakin näkyi enenmmän tai vähemmän. Eräskin tuttu daami harmitteli vaikeuksia päästä parketille miestenhaulla. Kuuleman mukaan oli jo neljä lajia joutunut seisomaan jonossa. Kun väkeä on normimäärää enemmän, niin sehän tietty kertautuu naistenmääränä. Yritin löytää kyseistä daamia illan mittaan, mutta en löytänyt enään rivistä. Parin tutun tanssimiehen kanssa tuli juteltua. Toinen kurssilta ja toinen palstalta.

Kun naistentunti alkoi, oli odotukset aika korkealla. Korkealta on ikävä pudota, niin kävi tänä perjantaina. Yllättävän moni mies jäi rannalle ruikuttamaan. Naiskauneutta oli penkit täynnä, mutta penkille jäivät. Hitaalle valssille tultiin hakemaan, mutta oli vielä tämän kohdalla pakko kieltäytyä. Daamivuoron alussa tuli hyvinkin tanssittavaa musiikkia, mutta kun ei haettu, niin meni fiilistelyksi. Mielessä kävi tehdä Riutat, mutta pupu vilahti pöksyyn ja jätin hakematta. Ehkä näin jälkikäteen olisi vaan pitänyt..hakea. Kolmea daamia sain tämän n 75 min aikana tanssittaa. Kaksi niistä jo tänä iltana hakemaani. Todella vaatimaton ilta tältä osin. Suorastaan pettymys.

Illan mittaan pääsi Akvaarioon tanssimaan. Alkuillasta oli siellä viileää, mutta loppua kohden lämpötilaerot salien välillä tasaantuivat. Ihanan viileää oli loppuillasta Akvaariossa. Tämä perjantai kyllä todisti, millainen taitoero näiden kahden salin välillä oikein on. Aikamoinen tuulimyllyhärdelli oli päällä. Kun muut tanssivat kädenali, niin meikä vei uskollisesti daamia foksilla. Kieltämättä hirvitti moinen meno Akvaariossa. Ainostaan tangoa pääsi tanssimaan ilman pelkoa törmäyksestä.

wromak-suora_120_0801_a2f.jpg

Paikalla oli kaksi todella hyvää tanssiorkesteria. Sinitaivaan pojat ne vaan ei osaa heittää huonoja keikkoja. Melkein voisi tälle orkalle antaa mainoslauseen. 100% tanssinautinto...aina. Pidin kuitenkin Taikakuun rohkeudesta ottaa pieniä riskejä tanssi-illan aikana. Ainoa kappale mikä jäi illasta mieleen oli Taikakuun esittämä. Sen olin ensimmäistä kertaa kuullut joskus kultaisella 80-luvulla. John tai Johnny English lauloi sen eräässä aussi TV-sarjassa vai oliko elokuva. Janne Raappana lauloi sen todella mieleenjäävän taidokkaasti.

Kaikki loppuu aikanaan. Vaatteiden vaihto herraintiloissa. Lippuportilla vielä kysäsin, miten toimia täyden tanssipassin kanssa. Kaksi ystävällistä portinvahtia sanoivat, että ota mukaan seuraavalla kerralla. Yrittivät vielä huokutella sunnuntai ja keskiviikkotansseihin, mutta kieltäydyin niistä. Toivotin hyvää yötä sekä loppuvuotta.

Siinä Pavin valojen jäädessä kulman taakse mieleen hiipi haikeus . Olin kesällä 2008 saannut tanssin saralla paljon, mutta tunsin menettäväni vielä enemmän tämän mahtavan harrasteen/elämäntavan kanssa. Ainoa pysyvä asia ihmisellä ja elämällä on jatkuva muutos. Mikään ei ole ikuista. Onneksi aika kultaa muistot tässäkin.

Tikkurilan asemalla olin klo 0.35. Asemalla popsuttelin vielä parit ruispiirakat poskeeni. Junassa väsymys valtasi ja heräsin Hyvinkään kohdalla. Loppumatkan olinkin onneksi hereillä. Kotona joskus klo 02.00.


Kesäkauden päätökselle kaksi ja puoli tähteä.