Mikko                           La 25.10.08 Satulinna:

Talvitanssit alkoivat hieman yllättäen Satulinnasta. Ruusulinna olisi sijantinsa puolesta ollut helpompi vaihtoehto. Yleensä päätän jo pitkälti etukäteen mihin lähden tanssikenkiä kuluttamaan. Se mikä painoi Satulinnaa talven avauspaikaksi oli KinoJake. Tämä nuori yhtye monella tapaa oli tehnyt meikäläiseen mukavan vaikutuksen. Ohjelmalistat tuppaavat elämään ja näin KinoJake valitettavasti hävisi esiintyjälistasta. Tämä oli tietysti pettymys, mutta pidin pääni tanssipaikan ja päivämäärän suhteen. Olisin ehdottomasti halunnut nähdä heidät tanssilavalla. Joku toinen kerta sitten..toivottavasti.

Majoituksen ja kulkupelien suhteen mietin viime talvista käytäntöä. Vaivatonta, mutta kallista. Aku Ankan tapaan minulla ei ole mahdollisuutta Roope Ankan kolikkokylpyihin. Aamuisin tulee luettua Hämeen Sanomia ja loppuviikonlehdessä on ollut sekä Satu- että Ruusulinnan mainokset Kisarannan ohella. Satulinnan kohdalla oli vielä viime talvena maininta: Ari kuskaa. Nyt kyseinen teksti oli hävinnyt. Kuitenkin tanssi.net Satulinna-osiossa kerrottiin yhä Arin kuskaavan tanssijoita halvalla kimppataksilla. Tässä oli nyt sellainen epävarmuus, jotta oli pakko pirauttaa Arille ja ottaa asiasta selko. Sain kaverin vasta seuraavana päivänä kännykän päähän. Heppu kertoi ajaneensa väkeä tansseihin ja takaisin 12 vuotta, mutta nyt se olisi sitten loppu. Epävarmuus oli jo vallitseva viime talvena.

Puhelin vaikeni ja jäin ajatuksiin. Ruusu-optio kävi jälleen mielessä. Siellä olisi mm. PekkaNiskan Pojat. Sitten mieleen hiipi ajatus halvasta ja lähellä Satua olevasta yöpaikasta. Olin toissa talvena mennyt siitä ohi, kun palasin Satulinnasta kyydillä kotiin ja tänä kesänä pyöräilin samaa tietä pitkin, joka yhdistää nämä kaksi paikkaa.

Eihän siinä auttanut muu, kun rangauttaa Panssarimuseon johtajalle evp Maunolle. Esitin asiani lyhesti. Toisesta päästä kysyttiin olenko kiltalainen? No totta Mooses olen. Vielä Mauno muisti mainita, että jos raijaan lyylin museolle, niin sitä ei sitten kukaan saisi tietää. Epäilin vahvasti mäihää saada seuraa tanssien jälkeen. Satulinna kun ei oikein tunnu iskupaikalta. Ujouskin vielä miehellä riesana. Lopuksi pyydettiin sopimaan asia tarkemmin museontoimistossa olevalta Päiviltä.

Museon kotisivut eivät antaneet muuta mahdollisuutta, kun lähettää sähköpostia Päiville. Kotinumeroa en olisi osannut etsiä, kun sukunimi ei ole tiedossa. No pikana postia naputtamaan ja vastapostia odottamaan. Kahden pitkän päivän jälkeen kolahti inettiin vastinetta. Homma oli sillä selvä. Museolle sopi koska vaan, mutta yläkerta vapautuisi klo 15 maissa. Vielä mainittiin paikasta löytyvän täydet ruuantekomahdollisuudet uunia myöten. Homma oli sillä selvä.

Kun suuntana on Hattula, niin täältä on lähdettävä klo 12.25 linjurilla kohti Riihimäkeä. Kun kyyti on pikavuoro, niin tuo n 20 km menee hujaukessa ja perillä hyvän aikaan kello yhtä. Siinä aseman R-kioskin kulmalla vastaan tuli puistokemisti, joka kertoi kaatuneensa. Ei sitä olisi välttämättä tarvinnut kertoa. Steve Wonderikin olisi nähnyt sen. Sen verran karmivaa jälkeä oli näkyvissä. Tanssimiehen matka eteni mukulakivetystä pitkin kohti rautatieasemaa. Mukava on matkaa taivaltaa. Aurinko paistoi ja tuuli puhalsi kevyesti.

Päästyäni rautatieasemalle silmät lävähtivät auki ja huuli meni pyöreäksi. VR:n tilat olivat raskaan rempan alla. Työmiehiä hyöri ja hääri siellä täällä. Lipunmyyntipisteet olivat vaihdettu uusiin paikkoihin. Odotustilassa oli katosta poistetttu kaikki valaisimet. Uutta oli lisäistumapaikat. Kello kävi kohti iltapäivän ensimmäistä täyttä tuntia. Lunastin lipun pienen ärhentelyn jälkeen automaatista. Lähiliikennepiletti on helpompi ostaa Helsinkiin, kun Hämeenlinnaan. Voi tätä tekniikan ihmeyttä. Klo 13.14 junalla kohti Tavastiaa. Ensin kuitenkin henkilökunta hätisti meidät oikeaan vaunuun. Osa vaunuista näet jäi Riksuun.

Heitin tanssinyssäkän tavarahyllyyn ja istahdin penkille. Kuulutus kertoi matkalipputarkastuksen olevan tulossa. Kökötin siinä piletti kourassa ja ummistin silmäni. Kahden vieressä istuvan naisen puheensorina kuului junan jystyksen läpi. Olivat ottaneet polkupyörät mukaan. Turengin jälkeen kampesin itseni ulko-oven odottamaan junan saapumista asemalle. Yhdennellätoista hetkellä konduktööri halusi tarkistaa lippuni. Siinä aikani tuhersin ja etsin. Onneksi löytyi. Tarkastusmaksu tästä olisi vielä puuttunut.

Hämeenlinnassa oli myös sää kohdallaan. Aurinko paistoi jo niin matalalta, jotta aurinkolasit olivat paikallaan. Askeleet veivät kohti keskustaa. Ylätorilla tutkin bussiaikatauluja Parolan suuntaan. Tunti aikaa, joten hyvää aikaa oli tehdä ruokaostoksia. Torilla näytti olevan kunnan perunaa myynnissä. Torille en pysähtynyt, vaan jatkoin matkaani Reskalle. S-Marketista poimin koriin litran mehua, viikonvaihteen Iltiksen, pari minipizzaa aamupalaksi, paketin riisipiirakoita illaksi ja lämmitettävän pikasyötävän ja tietysti..suklaapatukan.

Lähtiessä otin vielä vastaan Vihreiden vinkit miten maapalloa säästetään seuraaville sukupolville. Pitivät vaalikojua siinä kävelykadulla. Takaisin ylätorille talsin. Kokoomuksen poppoo oli liimannut muovikäden aikataulutolppaan. Sen palauttamalla vaalitelttaan olisi saannut kokoomusnuorten kalenterin. Aika palauttamiseen oli mennyt umpeen, joten jätin ison käden paikalleen.

Vekan linja-auto tuli kohtuu hyvin aikataulussaan. Hieman yli 14.30. Muuten kiva kyyti, mitä nyt paineilmakäyttöinen ovenavausmekanismi piti pahaa ääntä. Yhden harhapysäkin jälkeen olin perillä. Museon portilla tulijaa on vastassa teräksinen kolossi. Kenraali Shermanin mukaan nimetty teepannu. Samalla puolella vastapäätä parkkipaikkaa on parit itäisen suurvallan tuotosta. Rumia nekin, mutta milloin sotakone on ollut kaunis. Parkkipaikan vieressä on myös entinen tanssilava. Enään siellä ei hakurivejä, vaan rivissä ympäri lattiaa on pst-tykkejä ja muuta vainolaisen pysäytysvälineistöä. Ihan polttopullosta ja koivuhalosta lähtien.

Suorinta reittiä sisämuseoon ja lippukassalle. Nimi, päivämäärä ja käynnintarkoitus vihkoon ja kiltalainen on kuitannut sisäänpääsyn. Kassalta selvisi, että killan Kanta-Hämeen kokous oli ohi. Käväsin Päiviä moikkaamassa. Kiltahuoneessa oli jonkin tuntemattomaksi jääneen seuran/yhdistyksen/killan kokous vielä kesken.

Pistin pikaevään mikroon lämpiämään ja nykyäsin lehtitelineestä jonkin alan lehden luottavaksi. Tuota pikaa ilmeistyi killan hallituksen ex-puheenjohtaja läppärinsä taakse naputtelemaan. Kolme tai neljä muutakin hemmoa ilmestyi illan mittaan keittiöön. Eräs perheenpää alkoi siinä valmistaa ruokaa. Muut lähinnä keskittyivät alkoholijuomien nauttimiseen. Tarjosivat minulle, mutta kieltäydyin. 0-tolerenssi pitää tanssi-iltoina ja poikkeus vaan vahvistaa sääntöä.

Ruokaa tuli sen verran runsaasti, jotta sitä riitti sitten meikäläiselle myöskin. Heitin ostamani riisipiirakat mikroon ja yleiseen jakoon muillekkin. Kun tuli tanssminen puheeksi, niin pari kaveria kertoivat osaavansa valssia. En tiedä miten vakavasti olisivat olleet tulossa Satuun. Ottivat kuitenkin puheeksi.

Muu porukka keskittyi lähinnä lätkän katsomiseen ja juomiseen. Itse vilkuilin kelloa siihen malliin, jotta nyt oli aika pistää äijä siihen kuntoon, että kelpaisi lähteä tanssimaan. Hammaspyykin ja suihkun jälkeen näytti jo paljon paremmalta. Muiden ihmetellessä tanssikassiani. Totesin, että näillä ainakin pärjää. Lopuksi kehotin jättämään oven lukitsematta. Tiedä missä kunnossa väki olisi tullessani takaisin.

Ilta oli verhonnut maailman pimeyteen. Teräspedot näkyivät tummina, uhkaavina hahmoina. Ainoastaan uudemman kaluston heijastimet hehkuivat pimeydessä.

Aikani sain nyhrätä, jotta sain portin takaisin salpaan. Samalla tuhrin käteni alumiiniin. Portilta käännös oikeaan ja loivaa alamäkeä pitkin kävelemään. Kaivoin taskusta heijastimen, jotta en olisi ihan pimeä ja turvaton. Pitkään ei tarvinnut matkaa taivaltaa, kun tie 130 ja Satulinnan valot näkyivät. Matkaa oli vielä kuitenkin kosolti jäljellä.

Hieman ennen puolta yhdeksää tulin tanssipaikan sivuparkkipaikalle. Koko parkkipaikka-alue oli jo yllättävän täynnä. Oletin ruuhkatansseja jo heti alkuillasta. 14€ lipun ja tanssipassin oston jälkeen tanssipopot jalkaan ja loput narikkaan. Kädet oli pakko puunata ennen tanssisaliin astumista. Daamirivistössä olevien daamien määrä hämmästytti. Harvaa oli, eikä parketillakaan tungosta näkynyt. Oliko osa väkeä Hurmiossa? Sitä en lähtenyt tarkistamaan. Oliko totuus vaan se, että yksin olivat tulleet paikalle. Illan mittaan väkeä tuli enemmän, muttei ruuhkaksi asti.

Tovin istuin vastapäätä daamirivistöä. Se rivistö on vaan aina entisellä paikallaan. Toivottavasti ottavat uudet ohjeet hyvänä vinkkinä vastaan. Tekisi paikasta varmasti viihtyisämmän pidemmällä aikavälillä. 14€ ei ole pitkään varaa istua, joten V.I:P:n soittaessa seuraavaksi tangoa oli aika hakuun. Foksilla + pari tangokuviota. Siinähän se mukavasti sujui. Kun tuo perusfoksi on joskus aika puuduttavaa, niin jotta mielenkiinto säilyisi ja kasvaisi yritän tangoon saada sitä tangomaista menoa. Opitun kautta yhä enemmän.

Varsinaisista fokseista ei kiikkustuolissa ole paljon muisteltavaa. Ne, kun eivät menneet oikein putkeen. Erään daamin kanssa käytiin lyhyt keskustelu kipaleiden välissä. Vinkkasi, että kaksi askelta eteen, kolmas sivulle ja neljäs yhteen. En heti tätä sisäistänyt ja viimeinen kappale meni kuitenkin jo paremmin. Humppaa en päässyt yhtä paria enempää tanssimaan. Humppadaami jotenkin yliseurasi minua, mutta kokonaisuutena hauskaa oli.

Illan odotukset romahtivat siinä vaiheessa, kun alkoi naisten puolikas hakutunti. Se meni täysin Metsähallituksen puolelle. Ei yhtään hakua. Tosin valssien aikaan en ollut edes haettavissa. Odotukset latasin sitten kokonaiselle tunnille. Kattia kanssa. Pari daamia katsoi minut sen arvoiseksi, jotta kannattaa hakea. Toista olin jo aikaisemmin ehtinyt tanssittaa. Vuosi tai pari sitten tämä olisi ollut tavallista, mutta nyt foksikaudella paha pettymys.

V.I.P ja Anneli esittivät ihan ok musiikkia. Onhan Anneli tietty kaunis nuori nainen, mutta ei ihan riitä vielä. Kesän jäljiltä odottaisin ohjelmistoon uusia kappaleita. Hitaat valssit naistentunnin lopulla ja pari entisen belgialaisyhtyeen laulua olivat hyvin muistiin jääviä. Pidin kuitenkin enemmän FBI Beatin kappaleista. Liittovaltion pojat ilmoittivat reilusti beat-musiikkia tulevan. Sitä tuli kahdet parit.

Kellon lähestyessä puoltayötä ja väsymyksen repiessä leukaa, tulin siihen tulokseen, jotta kaiken olen tänä iltana kaiken antanut ja tämä on nähty. Harjasin tanssikengät, ennen pakkaamista. Satulinnan lattia oli yllättävän hyvä. Ei liian liukas, edes Teehuoneessa.

Kävellessä takaisin museolle oli tuuli jo voimistumaan päin. Onneksi sadehanat olivat yhä kiinni. Museolla porukka oli vielä ylläri, ylläri hereillä. Eivät olleet edes kovasti humalassa. Vähän aikaa seurasin mitä TV tarjosi, mutta aika pian kaivelin vuodevaatteet yläkaapista ja patjan sängyn alta. Raijassin univarusteet kiltahuoneeseen. Muu jengi teki vielä lähtöä Hämeenlinnan yöelämään. Yöllä tuuli ja rymyporukan paluu herättivät kahdesti.

Kännykkäkello herätti klo 6. Vuodevaatteet takasin mistä olin ne ottanutkin. Jääkaapista minipizzat kassiin ja ulos portille taksia soittamaan. Uusitalon taksi se sieltä tuli. Ei muuta, kun Hämeenlinnan rautatieasemalle. Kaupungissa alkoi jo tulla vettä kunnolla tuulen kera.

Asemalla söin pizzat ja vedin itseni vähäksi aikaa pitkälle. Onneksi en nukahtanut missään vaiheessa. Jossakin vaiheessa olin jo menossa junalle, kun tajusin...ai niin se talviaikaan siirtyminen ja takasin sisään. Tulihan se juna ajallaan ja sateiseen Riihimäkeen saavuttiin hieman yli klo 7.

Aseman odotustilassa vain yksi 500w valaisi koko salia. Aavemmainen tunnelma päällä. Tavalliseen tapaan klo 7.45 bussilla kotikonnuille. Klo 8.05 sain kotona huomata keittiön katosta tulevan vettä. Kiva, kiva putkirikko. Talvikausi alkoi vaatimattomasti yhden ja puolikkaan tähtösen arvoisesti.