Mikko                             La 15.11.08 Ruusulinna:

Eteläisen talvipaikan korkkauksen juuret uloittuvat kesään ja Riutalle. Olin unohtanut punaviinipyyhkeeni sinne. Onneksi talousalueen itäosassa vaikuttava palstalainen oli ottanut pyyhkeen talteen. Kun tanssi-intressit eivät oikein käyneet yhteen, niin pyyhkeen palautus vaan venyi ja venyi. Pari kertaa tuli soiteltua puoleen ja toiseen. Eräänä iltana kaveri pirautti ja uteli oliko minulla mitään tanssisuunitelmia lähiaikoina. Eihän niitä pahemmin ollut, mitä nyt kuntotanssit.

Kaveri oli pitänyt pitkään tanssipaussia. Taisi olla Riutan päättäjäiset, kun oli viimeksi parketilla pyörähdellyt. Nyt hän ehdotti lähtisinkö Ruusuun. Hän oli sinne menossa ja ottaisi pyyhkeen messiin, jos innostuisin lähtemään. Heti en ostanut ehdotusta. Kaveri oli jo etukäteen katsonut ketkä olisivat kyseisenä iltana väkeä tanssittamassa.

Nimet kuultuani sanoin lähteväni. Minulle täysin uusia esiintyjiä. Samalla reissulla tanssien jälkeen saisin lunastettua lipun. Tässähän oli vähintään kolme hyvää syytä lähteä tanssimaan. Heppu vielä varmisti hyvissä ajoin, jotta olenko nyt varmasti lähdössä la Ruusulinnaan. No totta Mooses olen lähdössä. Vain sairaus tai muu ylitse pääsemätön este pitäisi minut sinä iltana kaukana tanssipaikasta. Samalla tavallaan pidin kuskin tanssiinlähtö motivaatiota yllä. Kun olin kyydin tarpeessa, niin hänen oli nyt pikku pakko lähteä. Olin vielä varmuudeksi pyytänyt häntä soittamaan lauantaina ennen puoltapäivää. Näin minulle jäisi aikaa järkätä asiat, jos hän ei lähtisikään. B-suunitelman mukaan lähtisin klo 15.15 bussilla kohti etelää ja sitä rataa eteenpäin.

Kaveri piti sanansa ja pirautti ennen klo 12. Kyyti Nurmijärvelle varmistui. Vielä illalla sain viestiä kyydin olevan tulossa kohti talousalueen läntistä kolkkaa kohti. Finaalivarmuudeksi viestiä pukkasi luuriin 10 min ennen auton tuloa Nesteelle. Näin osasin pistää itseni valmiiksi, eikä odotusaika muodostuisi täten kohtuupitkäksi. Kun Neste-asema sattuu olemaan kivenheiton päässä, niin pistin menoksi soiton jälkeen.

Ilman kosteusprosentti oli lähellä 100. Pottu-kirkonkylässä sateli hissukseen. Harmittelin hissukseen sateenvarjon kotiin jättämistä. Lohduttauduin ajatuksella, etteivät kävelymatkat oli pitkät illan mittaan. Kyyti ajoi pihaan kirurgin aikataululla. Koska vettä tuli, niin juoksu jalkaan astelin autoon. Moikkasin heppua ja survoin jalkani tilaan missä oli autolämppäri. Vakuutin, jalkani kestävän tilapäisen ahtauden perille saakka. Ihanan lämmin puhallus lämmitti mieltä ja kroppaa.

Kantatietä itään ajettaessa taivas repesi ja vettä satoi, kun saavista kaataen. Kuski tokaisi, ettei Riihimäellä tullut vettä pätkääkään. Nyt sitä tuli ja sadetta jatkui vielä tielle 130 kääntyessä. Tuulilasinpyyhkimet saivat tehdä kilvan työtä, jotta autosta näki eteenpäin. Matkalla juteltiin niitä näitä tanssiharrastuksen eri käänteistä. Nyt sitä ehkä jo käsittää, mikseivät kaikki pinssinhankkineet sitä niin avoimesti pidä esillä tanssipaikoilla. Kaikki eivät pidä ilmeisesti pinssiä kantavaa mieluisana tanssiparina.

Ruusulinnan pihaan tulimme hyvissä ajoin. Kaveri kertoi tulevansa aina ajoissa tanssimaan. Ensivalsseista lähtien. Sääherra oli kiertänyt vesihanan kiinni ja koko parkkipaikka näkyi valaistuksessa. Autojen runsas määrä hämmästytti mieltä. Kello ei ollut vielä 20 ja kulkupelejä ohjattiin jo tanssipaikan taakse. Tietty parkkipaikan täyttyminen ei takaa runsasta väkeä sisätiloissa. Koska kiire ei ollut, niin kuski tarjosi Solevite-orangejuoman. Parasta ennen päiväys oli lähellä, joten juoma olisi syytä lähiminuutteina imaista kurkusta alas. Heppu siinä vaihtoi tanssimenokkaat jalkaan ja jätti samoin takin autoon. Hän ei alkaisi mitään narikkaa maksamaan.

Lähdettiin siinä sitten miehissä kohti ovea. Ennen lipunmyyntiä oli lyhyt jono meidän edessä. Kehotin kuskia menemään edelleni. Luukulle tullessani kysyin pinssialennusta. Tiskille lykättiin tanssipassi, joka lippuliisan mukaan sisälsi kaikki mahdolliset alennukset. 20€ seteli vaihtoi nopeasti omistajaa ja takaisin 6€. Hinnat ne vaan hilautuu täälläkin ylöspäin. Ennen narikkaa isolla rahalla hankittu lippu revittiin silpuksi henkilökunnan toimesta. Narikan viereisellä penkillä kaivelin tanssikengät esiin ja pistin vastaavasti kävelykengät National Geographic Society:n kassiin. Sieltä olin kopeloinnut viininpunapyyhkeen mukaan.

Pyyhe kädessä kävelin kohti kahvion portaikkoa. Salissa soi levymusiikki ja yllättävän moni pari oli hakemassa tanssituntumaa, ennen elävää musiikkia. Daameja istui penkillä. Heitäkin oli jo aika runsaasti paikalla. Olo oli jotenkin kotoinen ja tyyni. Olin ehkä väsynyt, mutta Ruusu saa aina muistelemaan sitä tanssi-iltaa.....juurikin sitä.

Mietin heti tanssiin hakeutumista, mutta kahvio voitti parketin. Kylmäkaapista koppasin kouraan Pauligin kahvijuoman. Istahdin läheiseen pöytään piristettä nauttimaan. Siinä kävi kuskipalstalainen pikaseen moikkaamassa. En tarvinnut tälle illalle paluukyytiä. Juoma maistui hyvälle. Tanssiväki järjestäytyi hiljalleen hakuun. Juoma oli tältä erää nautittu. Ensin ajatellin viedä pullon astiakärryyn, mutta muutin mieleni ja tarjosin sitä suoraan kahvionkassalle.

Utelin onko täällä mitään eritystä paikkaa kierrätyspakkauksille. Ei ollut ja hieman ihmeissäni pudotin pullon lähellä portaita olevaan roska-astiaan. Toivottavasti Ruusun sekajätteet menevät energiapolttoon. Näin edes se metalli saadaan ainakin teoriassa uusiokäyttöön. Ei olisi iso vaiva henkilökunnan kerätä nämä ei-pantilliset pullot korkkeineen ja viedä ne johonkin keräysastiaan. Näitä keräspisteitä on nykyään jokaisessa kauppakeskuksessa ja suurempien kauppojen pihalla. Pienistä virroista syntyy jokia.

Korsuorkesteri pisti alkuvalssit soimaan ja mitä tekee meikä. Katsoo, kun muut valssaavat? Väärin arvattu. Ei muuta, kun daamia pokkaamaan. Sen verran Seurala on saannut minut rohkeaksi valssin suhteen. Askeleet lähtevät ei niin puhtaasti kulkemaan. Daami ehdottaa, jotta hän lähtee pyörimään. Meitsi yrittää pyöriä siinä mukana ja varsinkin tahdissa. Aika mukavasti tuntuu pyöriminen menevän yhteen, muttei puolikahteen. Takapäädyssä ainakin yksi pariskunta töllää meidän valssia ja keskustelevat tuosta keskenään. Saisivat puolestani keskittyä omaan elämäänsä. Niin minäkin teen, eikä ole tarvinnut katua moista päivääkään.

Daami siinä sanoo minun tanssivan foksia. Ehkä muutama askel saattaa lipsua sen puolelle, mutta tuo pyöriminen olla kyllä lähempänä valssia. Pyörimisliike on jatkuvasti samaan suuntaan, niin miehellä alkaa nupissa vilistämään ja tanssiväki muuttuu ynpärillä harmaaksi massaksi. Tahattomia törmäilyjä tulee valitettavasti. Siitäkin huolimatta, että alkuillasta oli tilaa tanssia.

Valssin jälkeen uniformuorkesteri soitti humppaa. Rivistöstä sain mukaani tumman, hoikan vartalon omaavan parin. Pahoittelin perinteisen humpan osaamattomuuttani ja daami alkaa hekottamaan aivan hillittömästi. Ei siis mitään tolkkua. Jokainen hieman tökkivä kävelyhumppakuvio saa naurun raikaamaan. Siinä saa viejä tehdä todella työtä, jottei tanssi mene lörinäksi. Hauskaa on, mutta silläkin rajansa.

Tangolla jatkettaan. Ihan portaiden vierestä saan mukaani viehättävän...suorastaan söpön daamin. Ikä reilusti illan keski-iän alapuolella. Tämä pari on kaikessa edellisen vastakohta. Jossakin määrin vakava, muttei väritön. Tango etenee mukavasti. Taivuttaa en tohdi. Muuten maustan foksia parilla tangokuviolla. Tangojen loputtua tämä slaavilais-syntyperää oleva nainen ei halua hakuriviin, vaan vien hänet takasin sieltä, mistä hain.

Hidasta valssia ilmoitettaan olevan tulossa. Totean siihen: No thank you ja lähden kahvioon nauttimaan mukin kylmää vettä. Mukin hinta 50 snt. Pöytään en ehdi istumaan. Juon veteni lähellä baarin menoaukkoa.

Tämän jälkeen Tornados antaa Korsulle lepopaussin ja jatkaa iltaa sellaisella musiikilla, jota minäkin osaan tanssia. Tangoa taisivat päästää ilmoille ja daamirivistön keskivaiheelta pokkaa pikasesti naisen jonka veikkaan olevan Etelä-Amerikasta. Kysyn tuota ja hän vakuutti olevansa made in Germany. Illan ehdottomasti muistiinjäävin tangopari. Tätä daamia uskallan jopa taivuttaa. Kunhan hän ensin mukautui siihen.

Sambaa tuli parin verran ja se tuli mentyä samban ensimmäisellä askelkuviolla. Toimi eteen ja taakse mentäessä, mutta sai koivet kipeytymään. Muuta en muistanut. Harmitti, mutta tulihan tanssittua samba sambana, eikä kävelyhumppana. Toisenkin valssiparin tanssin, mutta totesin valssin riittävän tälle illalle. Oli jo tarpeeksi sekavaa menoa. Harmi, ettei valssi ole jämähtänyt päähän samaan malliin, kun foksi.

Kuuma oli lyhyt hiaisesta paidasta huolimatta. Samaten hiki puski pintaa ja oli pakko käydä vetämässä tödöt kainaloon narikassa. Siinä rolloa rullaten tunsin, että joku tökkäsi minua olkapäähän. Käännyin katsomaan ja tanssikummini siinä oli koko mustassa tanssiasussa. Oli jo kuukausia aikaa, kun viimeksi olimme nähneet. Hän pyysi minua Riikinkukkosalin puolelle. Menimme sinne. Siinä ei ehditty montaa sanaa vaihtaa, kun hän lähti tanssimaan. Kävelin takaisin kahviopäätyyn. Ei aikonut jäädä odottamaan milloin Tiffanylla olisi aikaa jutella kanssani. Tanssimaan tänne on tultu.

Erään varttuneemman daamin kanssa tuli tanssittua ihan perusfoksit. Hänen kanssaan tuli viime talvena yritettyä valssia, mutta ei niin kehuttavasti. Nyt hän hieman kehaisi foksiani. Oikeaan suuntaan ollaan tässäkin menossa. Takapakkeihin ei ole paljoa varaa. Mielummin hitaasti eteen.

Salissa soi hidas valssi ja katselin muiden kaunista, vaivatonta tanssimista. Tiffany meni ohitse ja tervehti hymyillen, kuten hänellä on tapana. Sanoi jotakin parilleen ja tuli siihen kaiteen viereen juttelemaan. Juteltiin siinä vakavia. Onneksi lapsilla oli kaikki hyvin. Voi ei ajattelin, kun lapset olivat kaivaneet esille tekemäni vesiväritöherrykset. Saisivat jo hävittää ne :)

Juteltiin lyhesti ja hän jatkoi tanssimista parinsa kanssa, joka oli odottanut portaiden vieressä. Halusi vielä jutella lisää naistentunnilla. Hän, kun on edelleen sitä mieltä, että vain miehet hakevat.....ainakin häntä. Varmaan on edes turha mainita, ettei tälläkään kertaa tullut testattua miten foksi käy yhteen....mieluiten vielä puolikahteen.

Humppaa tuli tanssitua myöskin vielä toinen pari. Sambadaamin kanssa oli sujuvaa liikehdintää. Tässä ei pituusero tehnyt yhtään hallaa. Humpan jälkeen löysin itseni jälleen nojaamasta kaiteeseen ja ihailemassa muiden tanssimista. Liekkö rumbaa soitettavan.

Siinä sitten eräs herra kysyy mitäs Mikko-setä? Tuo setä-sana ei kuulosta hyvältä miehen korvaan, joka liukuu vastustamattomasti kohti 40-kriisiä. Miehen oikeaan kainaloon ilmestyy viehättävä nainen. Tulee aika äkkiä selväksi parin olevan juuri sen, mitä kesällä yritin Pavilla etsiä. Oli lopultakin mukava tutustua. Utelin Hyvinkään tanssipaikoista mm. Helena saattaa olla käymisen arvoinen paikka. Pistettään paikka mieleen. Harmittavasti se foksitesti jäi tällä kertaa tekemättä...mutta jos sitten tulevaisuudessa.

Tuon keskustelutuokion katkaisee tanssikummini, joka haluaa vielä vaihtaa muutaman sanan. Kahviontiskillä ostaa itselleen limupullon ja lupautuu maksamaan minulle illan toisen kahvijuoman. Etsimme paikan ainoan vapaan pöydän. Keskustelu on jälleen aika vakavaa. Ennen hänen lähtöä otan vielä hänen numeronsa. Tiedä koska tulee tarpeeseen. Tällä kertaa se Frezza-pullo ei mene hukkaan. Tummatar pyytää sen mukaansa tytöille. Pyytää mukaansa Tikkurilaan, mutta kieltäydyn. Vielä hyvän yön halaukset ja hänen pitkä vartalo katoaa narikan suuntaan.

Lähden välittömästi hakuriviin. Naistentunnista on ensimmäinen vartti jo mennyt. Nauravanainen hakee minut tangolle. Se hekotus alkaa jälleen, kun teen taivutusta. Siinä tanssinpyörteessä hän ehtii tehdä muutakin mm. seurata punahameisen daamin menoa. En kyllä nähnyt tuossa mitään merkille pantavaa. Ilokseni vielä kolme daamia hakee tanssimaan. Ruusulinnassa 45 min / 4 daamia, kun Satulinnassa 90 min / 2 daamia.

Tänä iltana oli Ruusussa todella hyvää tanssillista musiikkia. Korsuorkesteri M/36 uniformuissa esitti monipuolisesti vakiot ja muutamat lattarit. Ei mitään iskelmähömppää, vaan sitä aitoa tanssimusiikkia 60 vuoden takaa tähän päivään. Tornados ja Saija Tuupanen esittivät jonkin verran iskelmää, mutta se sallittaan hyvin viehättävälle solistille. Nämä kaksi pitää muistaa tulevaisuudessakin.

Tavalliseen tapaan klo 0.25 bussilla kohti Helsinkiä. Tunnin verran sitä tulomatkaa taitettiin. Viimeisellä pysäkillä ennen Kamppia kiiruusti ulos ja rivakasti kävelen kohti rautatieasemaa. En vielä lähteäkseni kohti Riksua, vaan varmistamassa viimeisen junan lähtöajan.

Illan kolmas pakkojuttu on Kasarmikatu 40. Sinne äkkiä Espan ja Savoi-teatterin kautta. Siellä odottaa pikkujärkytys. Mitä ihmettä. Täällähän joutuu tänä iltana jonottamaan sisään. Sen ymmärrän tavisjonon kohdalla, mutta sama juttu Kantisjonossa. Liimaudun Espan puoleiseen jonoon ja tutkin aikarautaa huolesta myrtsinä. Viisari liikkuu, mutta jono ei. Mielessä käy idea, jotta kumpi kumpi pokeista saa käydä ostamassa bililipun 5.12 pippaloihin, jos en ehdi ajoissa sisään. Juna ei tunnetusti odota ketään. Vihdoin kellon jo lähestyessä 02 pääsen sisään. Narikan jälkeen alabaarista ranskalainen siideripullo käteen ja bilepiletti lompsaan. Sidupullo kädessä yläkertaan katsomaan miten nuoret jaksaa heilua. Täälläkin on tanssia, muttei mitään sylitanssia. Eikä myöskään pahemmin mennä käden alta.

Sidupullo tyhjenee ja harppaan tanssisalin ylälattiatasolle, missä kuulemma tanssii paikan kauneimmat ja komeimmat. No meikä ei ole kumpaakaan, joten tilaan salmarin ja veden baarimikolta, joka on ollut talossa töissä vähintään 20 vuotta. Kello käy, joten salmari nopeasti kitusiin ja puolikas vesilasi perään. Rautatieasemalla ehdin hyvissä ajoin lunasatamaan lipun automaatista. Portille ja leima tikettiin. Juna onkin jo asemalla. Ei muuta, kun sisään. Tanssikassi laukkuhyllylle ja yritän ottaa pikku nokoset ennen määräasemalle saapumista. Ilmeisesti samba on kipeyttänyt jalkoja, joten joudun vaihtaa niiden paikkaa koko junamatkan ajan.

Juna on risteysasemalla hieman ennen klo 04. Kymmenen minuuttia myöhässä. Kiitos VR. Yön viimeinen loppukiri on taksitolpalle. Siellä jo muutama juhlija odottaa kumijalkaa saapuvaksi. Taksia odottaa myös Päkä. Tumma, pitkät hiukset omaava nainen. Heureka sentään. Kauniit, tummat naiset ei vaan tunnu loppuvan tämän yön kohdalta. Juhlijapoppoo ottaa taksin lennosta ja Päivi kiroo. Onneksi heti perään tulee toinen pirssi ja nousemme kyytiin. Päkä jää pois lähellä sairaalaa ja meitsi jatkaa matkaa kotia kohti. Kotona hieman ennen klo 05. Olipa mieletön tanssi-ilta.

Tähtiä kolme ja puoli + kera & kanssa.