Niklas Herlinin ei tarvitse ajatella omalla kohdallaan köyhyysloukkuun putoamista, mutta hän mielestäni kirjoittaa silti asiallisesti.

Moni virolainen rakennusmies matkaa jouluksi kotiin ja jää sinne toistaiseksi, ehkä pysyvästi. Muutaman vuoden kuluttua suomessa alkaa uudestaan puheet työvoimapulasta.

Silloin mahdollisen työvoimareservin tuoreessa muistissa tulee olemaan se miten hyvin heitä kohdeltiin vuonna 2009..2010. Siinä suhteessa elämme etsikon aikaa. Ne ihmiset jotka olivat nelikymppisiä työttömiä viime laman aikana eivät ehkä jaksa uudelleenkouluttautua enää ensi vuosikymmellä. Mutta entäs ne joille tämä taantuma tai lama on ensi kokemus?

Olin itsekin työttömänä ja työvoimapoliittisessa koulutuksessa 90-luvulla. Ihmettelin silloin miksi kurssitettiin muurareita ja rakennusmiehiä kun heitä juuri oli potkittu massiivisesti pihalle. Se oli kuitenkin viisas teko kun katsoo miten vähän suomessa on rakennusalan käsityöläisiä.