Mikko Ma 5.1.09 Seurala:



 

Uusi vuosi ja 13. kuntotanssi vuosi aluillaan. Töiden jälkeen oli mukavasti aikaa pistää kuvuntäytettä mikroon kuumenemaan. Kun munapasteijat pyörivät mikrossa, niin siinä välissä poikkesin pikaisesti suihkuun. Ihana pestä pois työpäivän hikoilut.

Siinä muonaa kipatessa maaruun, osa poppoota ihmetteli, että onkos mies lähtemässä tanssimaan. Näin on asian laita. Tuumasin ääneen. Aika nopeasti oli syötävä ja lähdettävä kävelemään kohti Atomi-korttelia. Miehen oli ehdittävä klo 16.45 lähtevään Pekolan autoon ja vielä pitäisi ehtiä tekemään tiistain ruokaostokset. Prismassa ostokorin pohjalle löysi tiensä mm. energiajuomatölkki, kuten joka maanantaina. Läyliäisissä ei passaa loppua puhti kesken illan ja ilta venyy aina lähemmäs kello 23, kun saan nupin tyynylle.

Tälle tanssi-illalle ei ollut kyytiä, tosin normikyyti olisi tullut liian myöhään. Halusin näet yrittää paikasta monista lavatanssiyleissivistyksessä olevista aukoista. Tukittavan aukon nimi on hidas valssi. Seuralan kevätkausi on syyskauden tavoin täytetty alkuillasta tanssikursseilla, joten halusin hyödyntää hitaan valssin alkeet jo toistamiseen.

Kotopuolessa oli 10 minuuttia pistää itsensä tanssimieheksi. Sitten olikin jo kiire rientää taksitolpalle. Kuten minun tuuria, niin takseja ei näy missään, kun niitä kiireellä tarvitsee. Eihän siitä muuta, kun teknologia-aikakauden ihmeluuri käteen ja tilaamaan kumijalkaa tolpalle. Omasta mielestä pitkän tovin sain siinä pakkasilmassa autoa odottaa.

Kello oli luultavasti 20 min vaille kuuden, kun pakumallinen taksi kurvasi Besin eteen. Hyppäsin sisään ja samalla toinen koipi luiskahti astuinlaudalta. Välittömästi sanomaan, ettei alkoholilla ollut osaa tuossa. Ilmoitin B-pisteeksi Seuralan. Matkan alussa kuski kysyi: Onkos Seuralassa bileet vai mitä? Kuntotanssit..tokasin. Noista tansseista kuski oli ihan tietämätön. Loppumatka meni hiljaisuuden vallitessa. Kelloa oli pakko vilkuilla. Treeniaika lähestyy ja matkaa on vielä.

Karvan hieman ennen iltakuutta pääsin lunastamaan tanssilipun ja maksamaan 3,5 € kurssimaksun. Matti kehotti pikaisesti menemään tanssisalin puolelle, kun saan pyyhkeen mukaan ja kengät vaihdettua. Anna vilkuilee ovelta hieman huolissaan. Olen aavistuksen myöhässä ja muutama muukin.

Yllättävän vähän on väkeä innostunut lähtemään vuoden ensimmäiselle kurssille. Olin kymmenes lipunlunastaja. Kuten yleensä, niin miehiä oli naisia vähemmän. Niin nytkin. Sisko tuli mukaan, jotta edes vähän tuo epäsuhde tasoittuisi.

Alkeita siis kehiin. Nehän oli jo osaksi tuttuja syyskaudelta. Tosin eivät siitä huolimatta mikään läpihuuto nytkään. Se muisti on joskus niin lyhyt ja valitseva mitä haluaa muistaa. Kohtuu hyvä aloitus, mitä nyt mies voisi muistaa joustaa polvilla sekä nilkoilla. Liika kiirekkin olisi hyvä unohtaa, kun tanssittaan musiikin mukaan parin kanssa ja etenkin muistaa pitää selvä tauko ennen etenemistä. Juttuja, mitä pitää kyllä sitten kerrata Sepon ja Liisan DVD:ltä jatkossakin. Annan valitsema musiikki oli vinhaa. Muistutti jotenkin elokuvamusiikkia tai sitten se oli sitä. Tosin en tiedä mistä rainasta. Jotta tuo ei olisi lähes kokonaan mennyt sinkkuharjoitteluksi, niin Annan lisäksi hidasta valssia pääsin treenaamaan Siskon kanssa. Sitten huomenna olisi vuorossa jatkoa.

Kurssin ja tanssin alkamisen välissä on ollut noin vartin mittainen paussi. Itse hyödynsin taukoa puffetin puolella. Juoma maistui, kun kurssi oli pukannut hikeä pintaan. Samaan pöytään sittautui Annakin. Kurssinvetäjällä on ollut sen työkiireitä, ettei ole ehtinyt vapaa-ajalla tanssimaan. Kiva kuitenkin, että on aina Seuralaan ehtinyt. Tuli siinä puheeksi viime kerran ryysis ja sekahaun toimimattomuus. Tulimme siihen lopputulokseen tuosta hakusysteemistä, jotta nykytilaan on daamit tottuneet, eikä muutosta ole näköpiirissä. Huonona asiana pidän tuota ryysis-tavoitetta. Tietty raha painaa tässä, mutta ahtaudesta tuskin kukaan tanssija pitää.


Kuvassa Kirsi Lindfors, Antero Ketonen sekä Seppo Lankinen

soittamassa Seuralassa eräässä aikaisemmassa tapahtumassa.

Lopen päivän juhlat elokuu 2007.

Ensivalssit olivat jo menossa, kun kampesin itseni pöydästä pois. Tänä maantaina oli väkikato tosi seikka, täten haut piti tehdä nopeasti, jos tanssii mieli. Valssiin sain viehättävän, ujosti hymyilevän, jonka kanssa valssit olisivat ensimmäiset. Ensimmäinen kappale oli, mitä ei taatusti muistella kiikkustuolissa. Minulla oli tuo hidas valssi jäännyt liikaa päälle ja parketin luistamattomuus tekivät tanssista tökkivän ja tukkoisen. Kipaleiden välissä sumpinporoja pohjiin ja nyt oli ihan eri meno kengissä ja mielessä.

Onnistuin löytämään vähäisestä määrästä huolimatta daamin, mitä sopi taivutella tangossa. Onnenpotku juurikin tälle illalle. Humpat tuli mentyä erään vakidaamin kanssa ja kyllä hänellä riitti juttua ja naurua tanssin aikana. Sitä hidasta valssia tuli koitettua tositoimissa valssidaamin kanssa. Molemmat parit samaisen daamin kera. Yllättävän mukavasti, vaikka se takaperin tanssi meinasi sekottaa jalat keskenään.

Erään daamin kanssa on tullut jo aikasemmin tanssittua ja tällä kertaa totesin, ettei sitä kolmatta kertaa tule. Se inho vaan paistaa niin selvästi kasvoilta.

Loppuiltaa kohden oma tunnelma kohosi siitäkin huolimatta, etten ollut täysin ruumiin voimissa. Arpajaiset menivät taasen muille. Eräälle tanssimiehelle, että tuossa oli puolet liikaa, kun luku 20 nostettiin pussista. Samainen tanssimies lukee tanssi.nettiä ja tunnisti minut kirjoitusten perusteella. Tätä mä oon jo vähän pelännyt siitä asti, kun Seuralassa tanssit aloitin. Esitin siinä pyynnön, ettei kerro muille kuka oon. Eihän siellä kohta enään kehtaa tanssia tai juttuja kirjoittaa, jos kaikki tuntee juttujen perusteella :)

Siitä levytanssien aikana yritin ostaa pullaa puffetista, mutta eivät vielä kesken iltaa olleet valmiina kauppoja tekemään. Myöhemmin onnistuin kuudet pullat ostamaan. Saaden yhden kaupan päälle. Pariin pussiin herkut pyysin. Naapuritalon asukki oli luvannut kyydin takaisin ja pistin kamppeet kasaan hyvissä ajoin, jottei miehen tarvitsisi minua odottaa. Siinä eteisessä odottelin pussit kädessä. Niitä ainakin yksi pariskunta ihmetteli. Tokaisin vaan, että kuskille kyytipalkaksi. Olo oli loppuillasta sellainen, että flunssa on mieheen iskenyt. Oli hyvä lopettaa tanssiminen vielä, kun jalat kantoivat.

Pitkään ei enään tarvittunut naapuria odottaa. Sain vähän aikaa "kaupata" pullia, jotta kelpasivat. Omassa lompakossa ei ollut muuta, kun pikkukolikoita ja niitä en kehdannut antaa. Kotona hyvissä ajoin.