Mikko La 17.1.09 Mäntymotelli: Myrskytuuli

 

Huoneen 246 asukit heräsivät la-päivään enemmän tai vähemmän pirteänä. Nopeasti aamutoimet käyntiin, sillä aamupalakattaus ei ikuisesti odottanut nauttijaansa.

Ruokailutiloissa oli syötävää moneen makuun. Oli juustoviipaleita, kinkkumakkaraa, erinäisiä vihanneksia ja pisteenä iin päälle viljapuuroa. Juomana vettä, kahta eri sortin tuoremehua. Teetä ja kahvia oli samoin luonnollisesti tarjolla. Sitä osaa arvostaa suomalaista majapaikka-aamiasta, kun on saannut kokea mitä muu maa mustikka tarjoaa aamusta navan täytettä. Aamiaista tulikin puputettua massun täydeltä. Varsinaista lämmintä ruokaa saisi odottaa pitkälle iltapäivään. Aamiaiselle valui muitakin tanssijoita pikkuhiljaa.

Aamusyömisten jälkeen oli sovittu kävelylenkistä, joka pistäisi veren kropassa kiertämään. Siinä ei paljoa ollut aikaa tuhertaa, vaan kohtalaisen pikaisesti sai ulkotamineet päällensä kääräistä. Siitä takkia heittäessä niskaan kännykkä pirahti soimaan. Toisessa päässä oli eräs tunnettu palstalainen. Pitkään en ehtinyt läppää heittään, vaan jouduin melko tylysti sanomaan, ettei nyt ehdi pitempään rupattelemaan. Kämppis oli valmis lähtemään, enkä luonnollisesti halunnut hänestä jäädä jälkeen.

Toisen huoneen asukit olivat jo meitä odottamassa opasteviittojen vieressä. Siinä aprikoitiin minkä mittainen lenkki heitettäisiin. Taisimme yksissä tuumin valita noin 5km lenkin. Pakkanen on hellittänyt purentaansa, joten oli mitä mukavin sää kohottaa kuntoa. Lunta vain nimeksi, täten latupohjat olivat varmin reitti edetä.

Muutamissa jyrkissä mäessä sai olla tarkkana liukastuminen pelossa. Eräskin mukana ollut kaipaili pulkkaa tai muuta liukastetta takamuksensa alle. Oli ne mäet sen verran houkuttelevia. Toinen haikali lumipeitteen perään ja suksia alleen. Siinä matkan edetessä pongasimme laavulle osoittavan viitan. Totta ihmeessä meidän piti se laavu löytää. Aika pitkään kävelimme, eikä mitään laavun tapaista osunut näkökenttään. Vaikka saimme kahdesti paikallista opastusta.

Motellille takaisin tullessa oli puhetta iltapäivän levytansseista. Ennen sitä halusin jälleen ottaa tirsat. Ennen unikeijun tuloa tutkin viikonlopun Ilta-Sanomia ja Tanssihullujen uusinta lehtistä. Ovat Mikkelissä keksineet aika nimen tanssiseuralle. Sopii varmasti savolaiseen lupsakkaan mielenlaatuun. En osaisi ajatella vaikkapa täällä Hämeessä Riihimäen Tanssihullut nimistä tanssiseuraa.

Kämppis oli palaillut reissultaan ja päivä oli kääntynyt jo iltapäivään. Kurnii kurnii mahaa muuten, joten ruokaa oli kupuun saatava. Jossakin vaiheessa olin saannut kämppäkaverilta juustovoileivän, mitä sitten olikin ilo mussuttaa.

Seisovasta pöydästä sai karjalan paistia ja broileria. Alkuruokana oli kuten yleensä vihanneksia. Lihan lisäksi oli pieniä perunoita, mitkä mukavasti lisäsivät aterian ruokaisuutta. Kun koko kööri oli syömässä, niin siinä keskustelun tuloksena kävi selväksi, ettei noista levytansseista taida sitten tulla mitään. Eihän motellissa tainnut olla ketään muita, kun me tai no...ei ainakaan näkynyt olevan.

Maittavan ja suorastaan kielen mennessään vievän ruuan jälkeen. Osa porukkaa ( ainakin minä) pisti itsensä pötkölleen punkkaan. Siinä unia ottaessa muut olivat jo ehtineet käymään saunomassa. Unenpöpperössä heräsin daamin palanneen saunomasta. Olisi jälleen klo 20 viereisessä huoneessa kahvi ja leivonnaistarjoilu.

Kello oli jo hieman yli 19, joten oli aika kömpiä mukavasta makuupaikasta ylös. Pää oli vielä unimaassa, kun mietin ääneen mitä sitten saunaan tarvittaan. Kämppis siihen: ainakin pyyhe kannattaa ottaa mukaan. Ai niin tietysti ja nappasin valkoisen kuivauskankaa käteen ja painelin lähes suorinta tietä suomalaiseen puhtauden pyhättöön. Oletin saunassa olevan muitakin, mutta yksin sai mies löylyä ottaa. No eipä ollut sitten kukaan valittamassa liiasta löylystä tai liian vähästä. Unipöpperökin siitä lähti lauteilla istuessa. Oli ajatuksena käydä ostamassa jotakin juotavaa baarista, mutta käsi haroi housuntaskuja turhaan. Lompakko oli jäännyt huoneeseen, joten palasin takaisin ja unohdin koko juoman.

Vielä ennen kahvitukseen menoa kämppis tarjosi samaa flunssalääkitystä, kuten pe-iltanakin. Hyvää ja tehokasta, muttei humaltavaa. Huomeessa 244 oli uusia herkkuja, mitä nauttia. viinaksia ei nyt tarjottu. Juttu kävi ja hauskaa oli. Naurua oli paha pidätellä, kun Huuma-ohjelmassa Pikku Niina heitti aika, sanoisinko tukalia kysymyksiä uusimmalle Idols-voittajalle.

Hyvissä ajoin ennen klo 21 menimme joukolla katsomaan, keitä tänä ilta olisi tanssimassa. Porukkaa oli enemmän, kun vastaavaan aikaan edellisiltana. Ihan uusia kasvoja oli tullut paikalle. Siinä "kakkos-esiintyjälavan pöydässä istui kaksi naista, joiden oletin aluksi olevan venäläisiä. Vieressä ollut palstalainen kertoi vaalean olevan Mikkelin äänen palstalla. Meikä siitä sitten colalasi kourassa tutustumaan tähän uuteen daamiin, jota soisin pääsen tanssittamaan tänä iltana. Molemmat daamit olivat pukeutuneet samanlaiseen tanssihamoseen.

Taustalla alkuvalssit jo soivat, kun juttelin edelleen siitä. Blondi esitteli ystävänsä, joka näytti ällistyttävän tutulta. Olin mielestäni nähnyt hänet etelän tanssilavoilla, mutta daami ei ollut koskaan käynnyt täällä päin tanssimassa.

Tanssimaan tänne oli tänäkin iltana tultu, joten johdatin daamin parketille foksaamaan tangon tahtiin. 90km päästä tullut daami osoittautui hyväksi tanssijaksi. Jättäen omani taidon häpeään. Bugg ja valssi tökki, muut kyllä menivät varsin opitun mallin mukaan. Siinä taidettiin koko illan aikana kolmistamiseen tanssahdella. Daamin tummaa ystävääkin tuli kahdesti tanssitettua. Sen verran oli tälläkin daamilla askel hallussa, täten tanssi eteni lähes hurmostilaan. Jo alkuillasta sai paksun lyhythihaisen paidan vaihtaa edellisillan paitaan. Sen verran palelin sillä lyhyellä versiolla.

Heti alkuillasta huomasi tässä illassa olevan eri tuntua kun vuorokausi aikaisemmin. Humalaisia en nähnyt, kuin korkeintaan muutaman. Kaverijoukolla tulleet sinkkutanssijat olivat alati törmäysuhan alla. Erästä nuorempaa daamia tanssitin, joka kuitenkin palasi kavereidensä luo ensimmäisen kappaleen loputtua.

Tänäkin iltana tuli yhdet pakit hankittua. En ollut mitään perjantaista mitään oppinut, joten tein vielä toisen pokkauksen hieman myöhemmin. Nyt poikaa onnisti. Tosin daami oli, kun myrkyn syönnyt. Siitäkin huolimatta, että ajatus ja keskittyminen oli koko ajan minulla viennissä.

Toisin kun esim. Kolibrissa, niin Mäntymotellissa ei tarvinnut erikseen etsiä tanssihalukkaita. Daamit olivat rivissä tai parketin lähipöydissä. Näin se pulaaminen jäi kokonaan pois. Tanssiväki oli la-iltana jonkin verran varttuneempaa, kun perjantaina. Tummat asukokonaisuudet pukivat daameja. Kaiken kaikkiaan la-iltana voidaan puhua jo ruuhkasta parketilla.

Jonkinlainen kyllästyminen varjosti iltaa. Enkä ne parjantain-tanssit olivat olleet niin mahtavat, ettei tavanomaiset ravintolatanssit jaksaneet iskeä. Sitten kai vaan kahdet tanssit samassa paikassa eivät vaan innostaneet.

Myrskytuuli ei pahasti jäänyt Sinitaivaasta varjoon. Heillä oli jopa voluumi hieman matalampi, kun Sinitaivaalla.

Jälkeen puolen yön oli aika laskeutua portaat alas ja käydä nukkumaan. Kiva ilta tämäkin. Tosin ei perjantainen fiiliskaruselli.

Tähtiä kolme.

Kiitokset Marlen & Eväs kaikesta mahdollisesta Mäntymotellilla ja matkalla sinne & takaisin.