En itseasiassa ole koskaan käynyt enkä maistanut niitä happamiakaan, mutta Leningradista kokemuksia kyllä.

Päällimmäiseksi muistoksi jäi joka paikassa leijuva mahorkan tuoksu ja persukset vereslihalle raapiva vessapaperi. Myös hotellin lakanat olivat karheat kuin rohdinpellavasta tehdyt. Persuksesi ja kyynärpääsi verillä sinun tulee lomasi viettämän sanotaan.... no ei sanota.

Vanha tarinahan on se kun uuden lentokonetyypin koelentojen jälkeen havaittiin aina murtumia tietyssä kohtaa siipeä. Muutoksia tehtiin ja laskelmia laskettiin. Aina sama ongelma vaikka parhaat asiantuntijat olivat koolla ja erilaisia simulaatioita tietokoneillakin suoritettiin.

Oltiin jo perin juurin tuskastuneita ja vieläpä lankeavien uhkasakkojen paineessa. Neuvotteluhuoneen ovi oli auki ja kesken tiimikokouksen eräs suunnittelija kysyi ohi kulkevalta siivoojalta, mitä mieltä hän on ongelmasta ja olisiko hänellä ehdotusta?

Siivooja sanoi välittömästi että poratkaa pieniä reikiä vieri viereen juuri siihen kohtaan jossa murtuma aina havaitaan. Näin tehtiinkin ja siivet kestivät ja murtumia ei enään tullut.

Jälkeenpäin kysyttiin siivoojalta mistä hän oli tiennyt noin oivallisen keinon?

-No kun vessapaperikaan ei koskaan katkea siitä rei'ityksen kohdalta niin kaipa se sama sääntö pätee lentokoneen siivissäkin, oli vastaus.