Orjien yleistyminen roomalaisissa kodeissa oli yhtenä syynä vapaan seksin yleistymiseen. Tästä taas oli puolestaan seurauksena se, että prostituutio alkoi kehittymään. Aikojen saatossa eri puolilla maailmaa prostituoitujen tuli pukeutua tietyn koodin mukaan. Esimerkiksi Roomassa heidän tuli  värjätä tukkansa keltaiseksi tai pitää sen väristä peruukkia sekä heidän tuli rekisteröityä kaupungin virastoon. Vuonna 1 nykyisen ajanlaskun mukaan Roomassa oli rekisteröityjä prostituoituja 32000 (väkiluku 1 milj +).

Tuskin turhaan ei vakavuudestaan tunnettu vanhempi Cato lausunut olevan erinomaista, että loistoon tottuneet nuoret menevät bordelleihin sen sijaan, että kyöräävät toisten miesten vaimoja. Ilotalot, joilla siis oli kaupungilta toimilupa, sijaitsivat tavallisesti sirkusten ja amfiteatterien läheisyydessä tai sitten paikoissa, joissa se oli oheistoimintona muille aktiviteeteille, kuten kapakat, kylpylät ja tunnetut kokoontumispaikat.

Esquilinon kukkuloiden ja Circus Maximuksen alueilla oli suurin ilotalotiheys, mutta ne olivat vaatimattomia. Mutta ns. neljännestä kaupunginosasta löytyi varsin elegantteja bordelleja vihjailevin fallos-veistoksin koristeltujen kivimuurien sisäpuolelta.  Ilotytöillä oli tapana esitellä avujaan talon ulkopuolella ja oli tavallista, että oven pielessä oli hintalista palvelumuodoista.

Prostituoidut oli jaettu useampaan luokkaan. Virallisesti rekisteröidyt prostituoidut  (* meretrices, ”armonantajat”) voivat harjoittaa ammattiaan missä tahansa ja olivat veroista vapaat. ”Herkut” (delicatae) olivat puolestaan ilotyttöjä, joiden asiakkaina oli yläluokan senaattoreita, liikemiehiä ja kenraaleita. Tämä kategoriaa piti sisällään ”kuuluisat” (famose), jotka olivat syntyperältään yläluokan patriiseja, harjoittaen ammattiaan joko taloudellisista tai/ja intohimosyistä. Viime mainituista kuuluisimmat lienevät Messalina (keisari Claudiuksen vaimo), Agrippina nuorempi eli Julia (Augustuksen tytär).  Kadulla tai sirkuksissa työskentelivät ”tunnetut” eli ”hoiturit” (ambulatarae),  kaupungin läheisissä metsissä ”sudet” (lupae) ja hautausmailla ”pystit” (bustuarie, rinta[kuva]).

Suosittuja paikkoja seksin harjoittamiseen olivat kylpylät, joissa palveluita tarjosivat sekä miehet että naiset asiakkaan sukupuoleen katsomatta. Varsinkin varakkaampi naisväki oli innostunut nuorista komeista pojista silloinkin.

*) Suluissa on espanjan- tai latinankieliset nimitykset.

(ambulatarae, kiertäjä, kulkija, ..; ambulatario = terveyskeskus, vrt. ambulanssi)