Mikko La 3.1.09 Ruusulinna:

Vuoden ensimmäinen tanssi-ilta suuntautui etelään päin. Osasyynä moiseen oli visiitti tanssikummin luokse. Kertoi puhelimitse lähtevänsä myös illalla Ruusuun, joten kyyti ei olisi sitä rataa mikään ongelma.

Suunitelmissa oli laittaa mies viimeistä vaille valmiiksi iltaa silmällä pitäen. Olen pyrkinyt pitämään tavaramäärän rajallisena, kun olen visitoinnut tanssi-iltoina Tiffanin luona. Yleensä sitä tavaraa on tullessa roimasti enemmän.

Venuksella vetelin karvat turpavärkistä sileäksi. Eihän sitä koskaan tiedä, jos daamit innostuvat nojailemaan poskeen tanssin aikana. Eikös hitaat umpiotelajit ole juurikin tehty nojailulle.

Suunitelma B lähti etenemään klo 12.25 pikavuorolla kohti Pääsiäiskaupunkia. Keli oli kunnon talvinen. Lunta tosin ei ollut, kun nimeksi. Pakkanen ja navakka tuuli tekivät kylmyydestä hyvin pistävän. Tanssihousut eivät paljon lämmitä ja pitkät aluspöksyt korkeintaan jarruttavat kylmän tunteen tunkeutumista iholle. Yläkroppa oli paksummin vaatetettu. Pitkästä aluspaidasta paksuun talvitakkiin saakka. Talvella on jotakin iloa myös tuuheasta selkä/mahakarvoituksesta. Ainakin ulkotiloissa.

Express-bussi oli lähikaupungin bussiasemalla n klo 12:45. Vaikka linjurin seuraava stoppi olikin rautatieasemalla, niin olen kävellyt mukulakivitietä pitkin alas asemalle. Aikaa on ollut aina mukavasti ennen junan lähtöä.

Riksun rautatieasema on kauniisti muutettu sisältä. Uutta on R-kioski, josta hankin rasian väkeviä kurkkukarkkeja. Lievää flunssan tuntua oli kurkussa ja nokassa.

Kun sain eukalyptusnamut hankittua, niin seuraavaksi oli aika varmistaa, jotta B suunitelma olisi yhä voimassa, niin pirautin tanssikummille. Olisivat naapurissa käymässä, mutta jättäisivät oven auki minua varten. Jos B olisi mennyt mönkään, niin varsin juohevasti olisi otettu A suunitelma naftaliinista ja ostettu tiketti pääteasemalle.

Kello 13.14 junalla siis matkasin kohti Tikkurilaa. Tähän Vantaan viihdekeitaaseen. Junassa oli hyvin tilaa koko matkan. Ruuhkahuippu olisi vasta illalla. Tikkurilassa oltiin hyvissä ajoin ennen klo 14. Sää oli vieläkin pistävämpi täällä, kun sisämaassa. Tuntui, kun kylmiä tikareitä olisi pistelty jalkoihin. Olin kieltätynyt autokyydistä asemalta. Eihän tuo nyt matkana olisi paha, mitä nyt tuo kylmyys vaan yllätti meikän.

Matkaa oli jotakin alle kolme kilsaa, niin kyllähän tuon nyt köpötteli. Onneksi ovi oli auki, niin pääsin ilman viivettä lämpimään. Talo oli tyhjä ja siten hyvin hiljainen. Aamupalasta oli jo kotvasen aikaa, joten luvan kanssa otin parit hedelmät ruokailupöydän hedelmäkorista. Ne syötyäni äkkäsin keittiössä kuivakakun, mistä veistelin ujon siivun. Kakun kaveriksi tuli otettua lasin verran mehua. Pyödällä lojui vielä suht, tuore Hesari. Lehden ja mussutettavien kanssa siirryin olohuoneen pöydän ääreen.

Oli ihanan hiljaista. Tiesin rauhan olevan vaan väliaikaista. Kohta olisi talo täynnä metakkaa ja vipinää. Kahden tytön ja parin pojan muodossa.

Käväsin asunnon kakkostoilettitiloissa ja kuului ääni, joka kuulosti aivan siltä, kun ulko-ovi olisi avattu ja suljettu. Tämän jälkeen hiljaisuuden rikkoi nuoren tytön ääni, joka kysyi: Huhuu, onko täällä ketään? Huhuilin takaisin, jotta täällä olisin. Se rauha olisi tästä edes kaunis muisto vain. Alkoi aika kuhina. Kahta miehen körilästä täydensi nainen ja pari naisen alkua.

Halasin tanssikummini olohuoneessa. Hän oli pukeutunut pinkkiin pörhelöasuun, joka kyllä puki häntä. Tomera vanhempi tytär esitteli Pukin tuomia vesi ja peitevärejä. Samaan syssyyn teki selväksi haluavansa alkaa maalaamaan niillä. Eihän siitä auttanut, kun organisoida ensin vesseleitten huoneen lattia tyhjäksi vaatteista ja leluista, joita siellä kyllä lojui aivan tarpeeksi. Pienen suukopun jälkeen lattia saatiin sen verran tyhjäksi, että siihen voitiin levittää vahakangas maalausalustaksi.

Esikoiselle annoin tehtäväksi maalata perusväreillä ympyrän, jossa olisi sinistä, punaista, keltaista ja vihreää. Kun se oli tehty, niin lisähommata oli tehdä vielä ulompi ympyrä, missä nämä neljä väriä olisivat vastakkaisessa järjestyksessä. Siinä samalla utelin tuntevatko tytöt kylmät ja kuumat värit. Aika hyvin nuo värit tulivat laitettua omiin lokeroihin. Kuopus taiteili omia mielikuvitusmaisemia.

Perheen pää haki vielä pojat paikalle ja nyt oli fuusioperhe sitten kokonaisuudessa kasassa. En tässä vaiheessa enään osannut arvioida mikä pari piti enemmän hulinaa ilmassa. Aika rasavillejä olivat kersat.

Kesken kaiken emäntä häippäsi puhelun jälkeen auttamaan erästä veljensä exsää muuttohommissa. Puolison kysymykseen, koska hän palaisi saatiin vain vastaus: En tiedä. Toivoin tosiaan ennalta sovitun aikataulun pitävän. Ruusulinnassa olisimme ennen klo 21.

Jälkikasvu oli omissa puuhissa, joten nyt olisi hyvä tilaisuus ottaa nokkaunet. Vetäydin talon vieras/kodinhoitajan huoneeseen ja puuskahdin unten maille. Aina välillä heräilin ja vilkuilin kännykästä kelloa. Arvelin emännän vielä olevan reissussa, joten pieni huoli tuosta aikataulusta poltti mieltä. Varauduin jälleen suunitelma A:han. Se tarkoittaisi menoa Tikkurilasta junalla keskustaan ja Kampista bussilla edelleen Ruusuun.

Hyppäsin punkasta pystyyn ja pistin emännälle teksarin. Hetken päästä puhelin pärähti soimaan ja vastasin. Hän ihmetteli, ettei minun ja isännän välillä tieto kulje. Kerroin juuri heränneeni Olgan huoneesssa. Ääni puhelimessa kertoi, jotta emäntä olisi juuri tulossa.

Enään ei nukuttanut. Kömmin keittiöön etsimään jotakin tukevampaa syötävää. Aikani, kun jääkaappia pengoin, niin pastaa löysin. Ei muuta, kun annos mikroon kuumenemaan. Kun olin nostanut annoksen pöytään, niin päälle pistin vielä kylmää pastakastiketta päälle. Nyt oli nälkä ja ehkä jonkinlainen kiire myös. Äkkiä vetäisin annoksen kitusiin. Syömisen jälkeen vetäydyin olohuoneen puolelle. Siellä pojat lennättivät pieniä radio-ohjattavia helikoptereita. Kieltäydyin tarjouksesta lennättää koptereita.

Siinä sitten painuin hammaspyykille ja sen jälkeen suihkuun. Päätin vetäistä mieshajusteet vasta paikan päällä kainaloon. Näin teho säilyisi pidempään. Paidaksi olin valinnut pitkähihaisen version seeprasta. Varapaitana oli sinitaivas.

Emäntäkin tuli onneksi ajoissa. Olin jo siinä luulossa, jotta nyt kohta lähdettään tanssimaan. Tuleva Ruusun kuski halusi vielä jostakin kumman syystä pyöräyttää parit kakut. Pyynnöstä lupauduin Antero Apupojaksi kakku-urakkaan. Tehtäväni oli hienontaa kokonaisia manteleita. Käärin tanssipaidan hihat puoliväliin käsivarsia. Kivikulhossa ja kivisauvalla pyörittelin mantelit hienoksi jauhoksi. Ilmeisesti kiire oli kakkujen kanssa, kun osa jäi varsin karkeaksi jauhoksi. Ei muuta, kun mantelit voidelluihin vuokiin ja taikinaa päälle. Jälkikasvut saivat nuolla taikinakipon ja välineet puhtaaksi. Jäi sitä taikinaa mulle kanssa syötäväksi. Tuli ihan oma lapsuus mieleen, kun makunystyrät rekistöröivät taikinan kielellä. Oi niitä aikoja.....jälleen.

Isäntä sai tehtäväksi ottaa kypsät kakut uunista ulos. Emäntä aloitti muutoksen kohti daamiksi. Isäntä vielä heitti olkapäille jonkin puuhkan tai jotakin sinne päin. Ällistyttävän nopeasti Tiffanista tuli daami. Ei mikään 30 minuutin muuttumisleikki.

Matkalla kuunneltiin parit suomalaisen oopperalaulajan esittämät kipaleet. Hänen äänestään tuli eräs vastaava venäläismieslaulaja. Samaa möreyttä molemmilla. Tanssikummini oli ollut perjantaina Järvenpäässä tanssimassa ja kihisi raivosta. Olivat kuulemma miehet siellä sanonneet, että sullahan on jo tanssipari. Kaunotar siihen, että mies on hänen puoliso, muttei mikään vakipari tansseissa. Samaan syssyyn kertoi Järvenpäässä olevan jonkinlainen sisäpiiri. Kun eivät miehet hae häntä. Tiedä nyt tuosta sisäpiiristä. Ainakin meille miehille on haaste hakea pitkää, harvinaisen kaunista naista tanssimaan. Eiköhän se ole suurin syy, miksei hän päässyt Tanssikeskuksessa tanssimaan.

Ruusun pihaan hurautettiin 20:45. Menopelejä oli parkkipaikka pullollaan. Kampistä lähtenyt linjabiili oli juuri ajamassa pois tanssipaikan pihasta. Ruuhkan vuoksi oma automobiili jätettiin aika pitkälle ovelta. Mies on aina herrasmies tansseissa, joten avasin Ruusun ulko-oven hänelle. Ladys first myös lipputiskille. Siinä rahojani tarjoessa tiskille, kävi hyvin nopeasti selväksi daamin jo maksaneen minut sisään. Ojensi tanssipassin minulle, jonka sujautin lompsaan. Aulassa kuulimme illan ainoat valssit meidän siellä ollessamme Tornadoksen soittamana. Siitä kenkiä vaihtaessa daami ehätti myöskin narikan maksaneen puolestani. Taktisesti otin vaatelapun itselleni. Olimme sopineet erään daamin kanssa, jotta lainaan erästä kirjaa hänelle ja muutenkin halusin olla tilanteen herra.

Narikan jälkeen tiemme erosivat. Vielä ennen Riikinkukkosalin hämärään häviämistään hän kysyi, että miten me loppuillasta nähdään. Totesin, että onko sillä väliä. Hän hymyili ja erosimme.

Tarposin suorinta tietä toilettitiloihin. Siellä viimeinen silaus ja pinssi rintakarvoihin kiinni. Sitten suorinta tiedä parketille. Seuraavaksi tuli humppaa ja venytin tuuriani.

Illan ensimmäisen daamin pokkasin lähes tulkoon eliittipäädystä. Lady in Black osoittautui loistavaksi kävelyhumppaajaksi. Kevyttä vientiä seurasi todella nautittavasti. Lattialla oli vielä mukavasti tilaa viedä kuviot loppuun asti. Taisi Tornados tangoa soittaa seuraavaksi. Sitä perinteisesti foksilla vieden. En nyt muista tuloko tätä daamia pahemmin taivutettua. Joka tapaukessa san kahdelta daamilta oppitunnit, miten daamia oikeaoppisesti taivutettaan. Ei suoraan menosuuntaan, vaan miehestä nähden sivuttain pää vasemmalle. Ei paha rasti, jos vaan saa nopeasti jalan daamin jalkojen väliin.

Kerran sitä ehti visitoimaan kahvilan puolella. Sen verran tuntui kiirus olevan, jotta illan ainoa kaupallinen juoma tuli nautittua lähellä portaita. Viinipyyhe oli tutulla paikalla. Tosin sitä ei alkuillasta tarvinnut, niin tiuhaan käyttää.

Illan mittaan kuitenkin hiki puski pintaan ja muistin, ettei sitä hajustetta ollut tullut tungettua kainaloon. Toivottavasti ei testosterooni tuoksunut. Illan mittaan siellä parketilla kävi sellainen kuhina, jotta ei hikeä ehtinyt pyyhkimään pois. Niskassa oli tunne, että siellä oli putous, joka valui suoraan selkään.

Yritin yhyttää daamia, jolle olin luvannut kirjan antaa. Ei näkynyt hakurivissä, mutta viiletti senkin edestä lattialla. Hänellä oli kyllä käsittämätön vienti illan aikana.

Hitaat valssit, rumbat tuli levättyä. En muista kuulleeni yhtään sambaa klo 23 mennessä. Humppaa tuli kahdet parit mentyä. Valssin uupumista kyllä hieman harmittelen. Ainakin omasta mielestäni alkeisvalssini on kohtuu hovikelpoinen.

Tuttuja tuli tanssitettu yhden tangoparin verran. Tänä iltana nuoret loistivat poissaolollaan. Keski-ikäisiä noin 30 prossaa paikalla. Loput sitä kokeneempaa varttunutta väkeä daamistosta. Muutama daami oli pukeutunut todella arvokkaasti. Ilmeisesti asut olivat mittatilauksena tehtyjä, ellei sitten peräti oman käden tuotoksia.

Antti Ahopellolla on kyllä mahtava ääni ja Voimaorkesteri loistava taustattaja. Tornados ja Saija Tuupanen olivat samaa hyvää tasoa, kun heidän kauden ensivisiitti Ruusulinnassa. Tosin nyt en pitänyt niin paljon Saijan hiuslookista. Jotenkin se aikaisempi kampaus korosti hänen kauniita kasvoin piirteitä.

Olin vihdoin saannut sovittua missä ja milloin annan kirjan daamille. Tästä syystä poistuin parketilta 22:45. En halunnut tulla myöhässä kohtaamispaikalla. Eihän naisen pidä koskaan miestä odottaa. Pyysin kassin narikasta, missä aluksi tarjosivat väärää nyssäkkää. Jäin odottamaan ja sain lopuksi kirjan oikeaan osoitteseen. Ehdittiin siinä nopeasti vaihtamaan muutamat sanat. Epäilin, että maantaina on Satulinnassa aika ryysis päällä. Samalla tulin katsoneeksi Ruusun tulevia esiintyjiä ja koska nyt oli tarjottu täytekakkua ilman kermavaahtoa eli jäin ilman naistentuntia.

Hain loput kimpsuni ja jäin odottamaan kuskia. Ei näkynyt. Tein kierroksen tanssisalin puolella. Näin hänet ja heilutin narikkalappua sen merkiksi, jotta olin valmis lähtemään. Jostakin syystä tanssikummini ei hae miehiä lainkaan tanssimaan. Hänen mukaansa mies hakee.....aina.

Suihkuun pääsin ennen puolta yötä.

Kolmen ja puolen tähtösen tanssit ja ilman muuta plussa perään.