Mikko                    La 14.2.09 Satulinna:

 

Tämän viikonlopun tanssipaikka ja päivämäärä oli laitettu lukkoon jo yli kuukausi etukäteen. Kun elämässä pitää olla muitakin harrasteita lavatanssien lisäksi, niin nyt oli mahdollisuus yhdistää kolme itselle mieluista asiaa.

Tanssien suuntautuessa Hattulaan, joutuu aina hieman miettimään mitä ottaa mukaan ja mitä jättää pois. Miehen kantokyky hyötykuormalle, kun on tunnetusti rajoitettu. Viime visiitistä oppineena, ensimmäinen pakkoartikkeli oli makuupussi ja makuualusta. Kyseisessä kombinaatiossa nukkuu taatusti paremmin, kun patja/peittoyhdistelmässä, mikä tuli alkutalvesta koettua kouriintuntuvasti. Makuupussi oli tarkoitus jättää paikan päälle valmiiksi seuraavaan tansseihin.

Elämme vielä varsin pimeää vuodenaikaa, niin mustat housut ja musta talvitakki, eivät pahemmin erotu illan pimeydestä taustaa vastaan. Hiplasin heijastinliivejä, mutta hylkäsin ne hieman hankala käyttöisenä talvitakin päällä ollessan. Täytyy myöntää katu-uskottavuuden painaneen kupissa myöskin. Tanssimies, joka pölähtää heijastinliivit päällään lipputiskille saattaa olla hakurivissä hieman heikoilla illan mittaan ja Satulinnassa, jos missä meikä ei ole koskaan ollut daamien ykkösvaraus seuraavalle tanssille.

Vain pöljö lähtee pimeänä pimeään kulkemaan, joten jotakin heijastavaa oli pakko olla mukana. Niinpä tanssikassin läpän sivutaskuun sujautin söpön pienen dinoheijastimen. Dino on toiminut kävellessäni töihin Riksun pimeitä katuja pitkin, joten saisi nyt tehdä saman kävellessä muutaman hassun kilsan tanssipaikalle.

Kaikkien vakikamojen lisäksi olosuhteet pakottivat mukaan pakkamaan vielä hiuspehkonkuivaajan. Omani on varsin suuri. Pienempi olisi ollut työpaikalla perjantaitansseja varten, mutta mitään sivukoukkausta en todellakaan halunut tehdä, joten kuivain kiltisti kassiin.

Omaa autoa ei ole, eikä muuten koskaan tulekkaan, niin tanssireissu on vähän pakko aloittaa klo 12.25 bussilla työpaikkakaupunkiin.

Kun Express huolii nykyään jo sirukortinkin, niin ei tarvitse käteisen kanssa pulata. Kun kyseessä on pikavuoro, ei tarvitse 30 min linjurin penkkiä kuluttaa. Mikä on se normiaika arkisin, kun työ kutsuu.

Reilusti ennen klo 14 Turun satamasta alun perin lähtenyt kaukoliikennevuoro pysähtyy vitoslaituriin. Vaikka auto kulkee tämän jälkeen rautatieaseman kautta, niin olen tapojeni mukaan kävellyt asemalta asemalle. Matkana ei paha ja nyt vielä kaunis talvisää houkuttelee haukkamaan happea kitusiin.

Junan lähtöön kohti pohjoista on vielä tovi aikaa, joten koukkaus R-kiskalle. Kun vähän reilumpi raha-anomus on laitettu vetämään, niin seuraavaksi lippuautomaatille pilettikaupoille. Tällä kertaa ei ollut tarkoitus rikastuttaa Hämeenlinnan linja-autoyhtiön osakkeenomistajia, vaan matkata suoraan Hattulan Parolaan.

Kahdesti yritin lippua sieltä saada ja kahdesti aparaatti antoi pakit. Ei mukamas tuntenut määräasemaa. Tuota ei pitkään passanut ihmetellä, vaan paree oli lopsia nopeasti lipunmyyntiin. Lipputiskillä oli tarjolla punaiseen folioon käärittyjä sydänsuklaita Ystävänpäivän kunniaksi, minkä olin häpeikseni kokonaan unohtanut. Namu kouraan ja rientämään junalle.

Kun bussivuoro on vakio, niin samat sutinat junan kanssa. Kello 14.14 Tampereen junalla eteenpäin. Siinä sai aikansa pähkäillä mihin nuo kantamukset laittaa. Penkille ei passanut niitä laittaa. Tiedä miten paljon väliasemelta kansaa junaan ryntää. Tanssinyssäkkä ja yöpeti tavarahyllylle. Mies penkille ja silmät kiinni. Pitkään ei siitä summuja saannut lepuuttaa, eikä antaa ajatuksen lentää. Jostakin kumman syystä lähes aina juuri tämä juna joutuu lipuntarkastukseen. Eihän siinä muuta, kun lippu taskusta ja näyttää konnarille. Tämän jälkeen silmät uskalsi ummistaa Hämeenlinnan asemalle asti.

Parolan kohdalla junasta poistui yhdenkäden sormin verran matkustajia. Asemarakennus on yhä paikallaan, vaikkei enään luultavasti vuosiin ole ollut toiminnassa.

Teräsrappuset ylös ja tämän jälkeen kevyenliikenteen väylää pitkin Parolan keskustaan lähimpään kauppaan. Siitä ei oikein ollut varaa valkata kauppaa, joten paikallinen S-Marketti sai kelvata. Kun oli ihan siinä lähellä tietä.

Taisin olla aika näky mennessäni sisään kauppaan. Tuo petisydeemi ei ihan ole edustuskelpoinen, mutten antanut sen haitata ruokaostoksia tehdessäni. Mitään kauppalappua en ollut etukäteen laatinut. Hyvin pitkälle improvisoidaan, mitä kaupasta löytyy. Ostoskoriin nostelin parit kahvijugurtit piristeeksi, pikkupizzan, rasian kaalisalaattia, patonkia ja sen päälle kinkkua, juustoa. Vielä juustogrilimakkarapaketin ja nippu banaaneja. Eiköhän näillä pärjäisi pitkälle sunnuntain puolelle.

Olin luvannut olla yöpaikassa kahden maissa ja lähtiessäni kaupasta ehdin vilkaista sen verran aikarautaa, etten tänään olisi ihan sovitussa aikataulussa perillä. Matkaa olisi kahden kilometrin verran ja näiden kantamusten kanssa ei voi oikein pistää juoksuksi. Etsin paluumatkalla raha-automaattia. Nordean automaatin jätin väliin, kun muistin täällä olevan myös Osuuspankin. Pankki oli yhä olemassa, mutta sitä kaivattua ottomaattia ei seinastä löytynytkään. Onneksi oli sen verran € lompassa, jotta pääsisi humpalle, mutta seuraavaa päivää varten sunnuntaiaamuna pitäisi saada rahaa nostettua jostakin. No se olisi sen ajan murhe. Nyt oli kiire majapaikkaan.

Kävellessä pötsi murahteli siihen malliin, joten kaivelin banaania paperipussista. Yhden kieron hedelmän ehdin mussattaa, ennen tutun portin tullessa näkökenttään.

Paikan pihassa oli yllättävän paljon autoja. Eikä kyllä ihmellään, sillä hallituksen sääntömääräinen kokous oli meneillään. Lumi peitti teräshirviöitä. Tuntui, kun olisi kävellyt pätkän verran Raatteen tietä pitkin tai välähdys Belgiaa neljä, viisi vuotta myöhemmin.

Paikka olisi auki vielä reilun tunnin ja viikonlopun ensimmäinen juttu pitäisi ehtiä tehdä tässä ajassa. Pikajalkaa rappuset ylös toimistotiloihin. Puheenpulputus kuului kiltahuoneesta. Purin kylmää vaativat muonat jääkaapiin. Jätin pizzan huoneenlämpöön. Söisin sen sellaisenaan, kun palaisin pikku retkeltäni rinteestä.

Ennen raikkaseen ilmaan siirtymistä piti kuitata itseni kiltavihkoon. Onneksi tuli vierailun syyksi laitettua yöpyminen, eikä humpalle meno. Vaikka täälläkin on se tanssilava on.

Kahden hallin läpi tuli nopsaan käveltyä. Niissä ei olisi tällä kertaa mitään erityisen kiinnostavaa. Rinteen alatasanteen loppupäästä löysin etsimäni. Erään aikakauden todellisen "työhevosen". Nappasin siitä muutaman otoksen Kanadaan lähetettäväksi. Harmittelin siinä kameran virran olevan hyytymään päin. Kuvaus-sessio oli täten paree lopettaa lyhyeen, jos illalla mieli vielä lisää kuvia ottaa.

Takaisin tullessa ei mikään kiire enään ollutkaan. Tovi, jos toisenkin ehdin siitä aikaa kuluttamaan. Toimistotiloihin tullessani sama puheenpulputus kuului. Mussuttelin pizzan ja luin varsin maanpuolustushenkisiä lehtiä. Niitä täällä ymmärettävistä syistä riittää. Ihan tosipohjoista sarjakuvasta tiukkaan tekstiin.

Kun kiltakokous oli ohi ja sain Päiviltä avaimen, niin yläkerrassa oli rikkomaton hiljaisuus. Nyt ei ollut mitään rymyporukkaa paikalla. Siinä "petiä" kuntoon laittaessa, harmittelin varapaidan kotiin jättämistä. No ei muuta, kun muistaa sen seuraavalla kerralla. Virittelin kännykkään heräskellon päälle ja mies makupussiin..ZZzzz.

Todella mukava oli koisia, kunnes klo 18 työkaveri soitto palautti valvetilaan. Kaima siinä selvitti seuraavan päivän ohjelmaa ja aikataulua. Kun sunnuntai oli puhuttu selväksi, niin totesin miehen olevan aika valmistautua laittamaan itsensä komeaksi....tai no aikakin valmiiksi ja syömään.

Ihan kaikessa rauhassa oli aikaa nauttia alehintaan myydyt juustomakkarat, osa salaatista ja loput tuoremehut, mitä oli jäänyt pizzaa syödessä. Makeaksi lopuksi kafeejugurtti huiviin ja eiköhön tällä jaksa humpata koko tanssien ajan.

Hammaspyykin jälkeen seivasin loput karvat turpavärkistä. Suihkussa pesin vielä hiukset ja hajusteiden jälkeen peilista katsoi takaisin heppu, joka ei näyttänyt päivääkään yli 40 ikävuoden.

Vielä ennen ulkoilmaan siirtmistä tyhjensin tanssikassin kaikesta ylimääräisestä, mitä en takuulla Satulinnassa tulisi tarvitsemaan. Olin suunitellut ehtiväni kevyesti alkuvalsseihin.

Sarjassa miten suunitelmat jälleen menevät mynköön osa 14 eli ulko-oven lukko. Tämä nerokas kapistus, joka pitää pahat pojat/tytöt oven viileällä puolella. Sain todella ottaa lukon kanssa yhdet väännöt, ennen kun sain oven lukkoon.

Onneksi portista selvisin helpommin, kun viime visiitillä. Alkuvalssit saisin näämmä unohtaa. Sen verran tuli tupeloitua lukon kanssa.

Siinä mäkeä alas kävelessä melkoinen määrä autoja oli menossa Satulinnan suuntaan. Vastaan tuli vastaavasti murto-osa siitä. Pitkältä näki vielä suurimman osan kääntymässä tanssiravintolan parkkipaikalle. Itse paikalle ehtiessä ensimmäinen parkkipaikkarivi oli jo täynnä. Ennen sisään menoa ei voinnut olla huomaamatta Taikakuun keikkabussia. Samaa koko luokkaa, kun Finkuilla. Mahtaa tuossa olla hintaa kiinni.

 

Lippuluukulla oli aika tungos. Minkäköhän takia se vastapuolella oleva myyntiluukku on aina ollut tyhjänä. Ei tekisi täälläkkään huonoa ottaa kaksi tikettikassaa käyttöön Ruusulinnan tapaan. Väki ei halua jonottaa lippua, vaan päästä pikaisesti tanssimaan.

Narikassa tuli vastaan lähes puolisen tusinaa tuttuja kasvoja. Tulleet tutuksi tanssipalvelimen kautta ja muutenkin. Siinä lippuluukulla ja narikassa meni sen verran aikaa, jotten ehtinyt ensimmäisille humpille ja samoin ekat tangot tulivat& menivät minulta ohi. Kevyt harmitus iski heti alkuillasta.

Viskasin pyyhkeen samaan paikkaan, kun viime visiitillä ja painoin tuolia. Joel Hallikaisen orkesterina ollut Iltatähti soitteli vallan mukavan tuntuista tanssimusiikkia. Kyllähän tuossa alkaa menojalka väkisinkin vipattamaan. Olin jättänyt germaanikengät reserviin ja oli aika korkata brittimonot. Ennen ensimmäistä hakua oli suorastaa pakko kokeilla miten kengät mahtavat pitää täällä. En halunnut illasta mitään Satulinna on ice-jääshowta. Kengät tuntuivat pidon osalta olevan vatupassissa.

Onneksi ei tarvinnut pitkään tuolia rasittaa. Foksia pääsi tänä iltana mukavasti tanssimaan. Ensimmäinen tunti tuli aika tiukasti tanssittua. Alkuillasta oli hyvin tilaa, mikä oli hyvä asia humpan osalta. Niitä kuvioita ja pyörähdyksiä on aika vaikea tehdä sillipurkki olotilassa. Alkuillasta kahden tolpan oikea puoli oli varsin hyvä paikka hakea daameja. Naistentunnin loppuun asti tuli oltua melkein koko ajan tolppien välissä. Mielestäni varsin neutraali paikka hakea ja olla haettavana.

Puolikas naistentunti oli yllättävän hyvä, mitä tulee hakuihin. Erään daamin kanssa askeleet sopivat yhteen, mitä nyt viejän rytmitys ei ollut vietävän mielestä kunnossa. Tämä tuotiin myös esille. Petrattavaa riittää yhä. Yhdet sambat tuli aikanani. Kun taitoa on toistaiseksi yhden perusaskeleen verran ja sambaparin jälkeen jalat laulaa Hoosiannaan tuskasta Seuralassa. Täten tein daamirivistön edessä 180 asteen käännöksen ja passasin.

Taikakuukin pääsi vuorostaan esiintymään ja kyllä kavereilla on taito yhä tallella. Janne Raappana voisi puhua vähemmän ja laulaa enemmän. Enkä Taikakuun lokeroiminen bileyhtyeeksi on ennen aikaista. Esittävät edelleen hyvää tanssimusiikkia. Joidenkin kappaleiden esittäminen yhdessä löntissä ei saa kaikkia tanssijoita huutamaan hurraata.

Kun tuo 30 minuutin naistenhaku oli mennyt odotettua paremmin, niin luonnollisesti kokonaiseen naistentuntiin ladattiin melkoiset odotukset mitä tuli siihen tanssiin pääsemiseen. Tunnin alun sai viettää tuolissa. Mikä harmitti, sillä silloin ei tullut mitään jenkkaa tai vastaavaa.

Erään kerran palatessani takasin tuoliin tuntin kevyen kosketuksen selässäni. Minuun nähden hyvin pitkä koko mustaan tanssiasuun pukeutunut daami halusi tanssin. Tanssi lähti hyvin kulkemaan, mitä nyt oikea kenkä otti jatkuvasti daamin vasempaan kenkään kiinni. En tiedä onko minulla vielä sijoittumisen kanssa ongelmaa, mutta tämä "napsahtelu" loppui siihen, kun en tuonnut enään toista kengää vasemman viereen. Jätin puolen kengänmitan verran taakse.

Illan tanssisekoilu oli kyllä yhdet valssiparit ja vielä naistentunnilla. Homma levisi käsiin jo heti alussa, kun lähdin kurssin ja täten kokemuksen mukaan oikealla jalalla liikenteeseen. Varttunempi daami siihen, että miehet lähtevät aina vasemmalla jalalla valssille. Meikä siihen kertomaan oikealla opetetun mukaan lähtemään. Vähän aikaa meni hyvin, kun daami vei, mutta kun kun en ole tottunut kauniimman puolen vievän, niin melko äkkiä otin oman roolini. Koko ajan oli tunne, daamin ottavan ritolat tästä. Eikä mitä. Pyysi vielä miesten vuorolla hakemaan toistamiseen. Ajatellin vaan, voihan Pyhä Birma. Oli kyllä ihan hauskat jutut tällä daamilla ja vielä kohtalaisen lyhyt muisti. Otti vaan täsmälleen saman asian esiin kahdesti illan aikana. Anteeksipyytämisen taidon jne jne huh huh.

Luottodaamit on vähentyneet yhteen viime talvesta. En tuota hirveästi jaksanut murehtia. Aika hyvä naistentunti oli summa summarum. Osaksi tuttuja ja sitten uusia tuttavuuksia. Jos illan saldo on 6-7, niin saan olla tuohon Satulinnassa vähintäänkin tyytyväinen.

Naistentunnin jälkeen olisin varmasti lähtenyt huonon illan vallitessa. Tähän asti oli ollut harvinaisen mukavat tanssit täällä. Nyt oli siis aika lähteä heikoille jäälle ilman jääpiikkejä ja pumpattavaa kumilelua.

Satulinnan daamirivistöä voi kuvailla suorakulmaksi. Tähän asti daamit on haettu pitkältä sivulta. Nyt tanssien tehdessä loppua kohden halusin tanssittaa muutamaa palstalaista seieltä lyhyeltä sivulta. Yhdet kävelyhumpat ja muutama foksi tuli mentyä. Äärimmäisen taitavia daameja ovat. Samaa ei kai voi sanoa viejästä. Kukaan en antanut pakkeja. Mitä nyt silmistä näki, ettei ihan ollut illan ihanimmat tanssit. Täytyypä koittaa hakea toistekkin.

Ei Iltatähti & Aki Mäki jäännyt konkari Taikakuun pimentoon. Akissa on Mikael Konttiseen verrattavaa taitoa, itsevarmuutta esiintyä. Herra osaa todistettavasti myös tanssia, kuten muutamat daamit saivat omakohtaisesti kokea.

Desipelit on yhä pohjoisessa linnassa sitä luokkaa, ettei treffeistä pääse sopimaan tanssiessa siitä orkestereiden läheltä. Jotakin tarttis tehrä.

Daamirivistö tutkiessa yllättävän moni nuori tai taitava daami jäi riviin miesten hakiessa. Naistentunnilla naisia oli huomattavasti vähemmän riviin jääneenä. Eikö miehet vaan hakeneet, vai mikä mahtaa tuossa mättää.

Kauniimman puolen vaatetus on yleensä aika vakio: varttuneemmat pukeutuvat melko tummiin asuihin. Siitä nuorempaan suuntaan tyyli ja värit pääsivät valloilleen. Näkyipä illan aika yhdet varsin vekkulin väriset hip hop-housut.

Kun sunnuntaille oli luvassa ohjelmaa iltapäivään asti, niin siitä klo 0.30 maissa oli aika kiittää viimestä daamia ja tehdä lähtöä. Satulinnassakin saisi olla sellainen perinteinen hiustenkuivaaja, kuten mm Riutalla on. Se seinässä oleva puhallin ei nyt ole paras ratkaisu.

Takaisin tullessa pistin osan matkaa juoksuksi. Museolla oli ihana päästä suihkuun ja pestä paita seuraavalle päivälle. Vaikka olin 01 maissa takaisin, niin päikkärit ja nautittu kahvijugurtti varmistavat, ettei uni tullut silmään vielä aikoihin.

Ehdottomasti kolmen tähden tanssit plussalla.