Ti 10.2.09 Tulisuudelma:

Mikko
2009-02-18 22:29

 

Maanantainen houkuttelu puoleen ja toiseen tuotti tulosta puolilta päivin. Kaveri oli vihdoin ostanut idean lähteä kokemaan Sokos hotelli Vantaan tanssimekkaa.

Kaverin lähteminen messiin teki omastakin lähdöstä aika simppelin jutun. Nyt tarvitsi vain järjestää itsensä Riihimäen bussiasemalle ennen kello 20.30, niin jatkoyhteys olisi plakkarissa. Muussa tapauksessa olisi tarvittu vielä Valtion Rautateiden yhteys Tikkurilaan. Joka tapauksessa tänne olin tulossa tanssimaan, yksin tai kaverin kera. Se oli päätetty, kun ylimääräistä lomaa olisi tiedossa.

Päivällä oli aikaa, vaikka vientiin asti. Joten nukkuminen varastoon tuntui ihan hyvältä idealta. Mitään keinotekoisia piristeitä ei tämä ilta etukäteen tuntunut tarvitsevan. Mitä nyt hieman makeaa suklaan muodossa. Sen maku on vaan, niin vastustamaton.

Ajan kanssa tuli nuo kamatkin pistettyä kasaan. Olin varautunut kävelemään yöllä Risteysasemalta kotikolooon, kun olen olosuhteiden pakosta pienoisella säästökuurilla. En tiedä miten rankka tuosta n 20 km kävelyreissusta tulisi. Ei ainakaan turhan helppo vallitsevan vuodenajan vuoksi. Köyhän on vaan pakko uskaltaa ja yrittää.

Lähden sitten Hämeenlinnaan tai Vantaalle ravintolatansseihin, niin klo 19.50 Express-kyyti on just ajallisesti sopiva. Olin antanut kaverille aikataulun asemalle, mutta bussi olikin mukavasti muutaman minuutin annetusta aikataulustaan edellä.

Siinä aseman pihalla odottelin kyytiä kaikessa rauhassa. Asema oli mennyt jo kiinni. Enkä edes tiedä onko enään lainkaan auki viikonloppuisin. Onneksi ei ollut mikään megakylmä sää takavuosien tapaan. Vähän oli immeisiä liikkeellä maisemassa. Kaikki örveltävät taisivat rellestää lähempänä keskustan ravintoloita.

Minuutit kuluivat aseman ja katulamppujen loisteessa. Lunta ei satanut. Sumua taisi jonkin verran maanpinnassa leijua. Taisin siinä kymmenisin minuuttia odotella, kun aseman pihaan kurvasi tuttu tila-auto.

Moikattiin nopeasti ja kun saatiin etutilasta lämmintin pois, niin matka moottoritietä pitkin etelään saattoi alkaa. GPS:n söpö ääni opasti jälleen reittiä eteenpäin.

Kun pääsimme Nurmijärvelle, niin puheeksi tuli Ruusulinna. Heppu ei ollut vielä siellä tanssinut ja kehotin tuon asian korjaamaan pikimiten. Varsinkin, kun Ruusu on tavallaan "helpompi" tanssipaikka Satuun verraten. Näin olen nämä tanssipaikat kokenut.

Vaikka moottoritie ei kuuma ollutkaan, niin varsin nopeasti matka kulki ja saimme Vantaan biletyskeskuksen näkyviin. Sokos hotelli Vantaan ja rautatieasevan välistä löytyi vallan mainio paikka autolle. Vähän aikaa siinä aprikoitiin voiko auton jättää pidemmäksi ajaksi. Sitten tajuttiin rajoituksen olevan vaan klo 18 asti.

Pidempään ei ihmetelty, vaan siirryimme pikapikaa Tulisuudelman ovesta sisään. Vaihdoimme kevyemmät kengät narikan läheisyydessä. Kehotin kamua ottamaan Tanssi-lehden mukaansa jossakin vaiheessa iltaa. Niitä, kun näytti olevan telineessä vinopino.

Portaat ylös ja neuvoin, missä on toilettitilat jne. Jäin siihen nojaamaan punaiseen seinään, kun toinen kävi helpottamassa oloaan. Omega soitti houkuttelevaa foksia. Mieli teki hakea daamia tanssimaan, mutta lavakummin roolissa jäin odottamaan miestä, jos vielä haluaa paikasta vinkkejä.

Kävin sitten ostamassa lasin Colaa ja istuin sisäänkäynnin lähellä olevaan pöytään. Foksi oli loppunut. Orkesterin jäsen ilmoitti seuraavaksi tulevan hidasta valssia. Itse nautin juomasta edelleen, mutta Tulisuudelman ensikertalainen haki viereisestä pöydästä parin ja lähtivät parketilla. Orkesterin naisjäsen lauloi kauniisti. Valssit vaikenivat. Siinä takapöydässä olin huomannut nuorehkon naisen.

Seuraavaksi oli tuloillaan humppaa. Nyt oli aika karistaan Hämeen hitain-viitta päältä ja pikaisesti pokata daami parketille. Läheltä daami näytti vielä nuoremmalta, kun olisin uskonut. Paikan hämärä valaistus tekee näköaistille selvästi tepposet. Daami yritti puolustella, ettei osaa kävelyhumppaa. Sanoin sen olevan helppoa, joten mukaan vaan.

Eikä se yhtään huonosti mennytkään. Kun vaan mies muistaa ottaa liikkeet rauhassa, niin daamin on siten helpompi seurata. Pieni tanssialue vaan tuntuu oudolta, kun on tottunut Seuralan ja Mäntymotellin ja siitä suurempien paikkojen parkettialueisiin. Onneksi vielä oli tilaa. Tungos olisi tulossa vasta hieman myöhemmin.

Humpalla olin havainnut 178cm + korot ja painoa enemmän, kun minulla olevan suomalaista perusnaiskauneutta edustavan Tummattaren. Tämän daamin kanssa oli viimeksi tanssittu Finkku-illassa Ruusussa. Seuraavaksi olisi tulossa tangoa ja halusin ehdottomasti tanssia ne hänen kanssaan. Ei vaan lähtenyt parketille. hyppäsi pystyyn ja halattiin.

Kehotti tämän jälkeen istumaan viereensä juttelemaan. Siinäpä sitten juteltiin ties mistä. Kysyi, olenko mahdollisesti tulossa yöksi. Vastasin myöntävästi ja sitten minun oli soitettava daamin miehelle. En vaan tajunnut, miksi ihmeessä. No meikä soitti ja yöpaikka oli sillä soitolla saletti.

Vielä tämä tummadaami sanoi hänellä olevan täällä vakitanssittajat ja tanssivansa tangon aina argentiinalaisella tyylillä. Syystäkin meikä oli lievästi ihmeissään.

Totesin, ettei tästä ole pariksi tähän hätään, joten lähdin katsomaan löytyykö tanssihalukkaita lähempää baaritiskiä. Siitä läheltä tanssialuetta sain mukaani parin ja lähdimme tanssimaan pitkälle käytävälle baaritiskin oikealle puolella. Käytävällä oli mukavasti tilaa tanssia. Käytävän kapeus oli kieltämättä outoa. Samoin ne kynnyskohdat. Selkä edellä tanssiessa oli hyvä ilmoittaa pienestä esteestä. Omega oli paussilla ja hieman heikosti levymusiikki kuului tänne perälle.

Siitä tiskiltä sain varsin mukavasti daamia vietäväksi. Parit kolmet pakit sain illan aikana. Harmi, ettei täällä oli rivistöä Mäntymotellin tapaan. Tietäisi kuka haluaa tanssia ja kuka muuten vaan nauttia illasta.

Kaverin eväs Seuralasta oli saapunut paikalle ja tiesin miehen olevan tästä eteenpäin hyvissä käsissä. Itse olin omien hakujen varassa. En tiedä miten täällä sekahaku yleensä toimii, mutta itse sain daamit hakea. Outo naama tai muut syyt lienevät painaneen vaakakupissa.

Käväisin hommaamassa illan toisen lasin tätä Amerikan ihmejuomaa ja kuljeskelin edes takaisin, jos näkyisi innokkaita tanssijattaria. Koko iltana en tavannut yhtään humalaista naista. Osasivat ottaa viisaasti tai jättivät kokonaan alkoa ostamatta. Väki oli pukeutunut hyvin rennosti. Harvalla näkyi varsinaisia tanssivaatteita. Tulipa siellä pongattua eräs palstalainen, joka jäi tälläkin kertaa tanssittamatta. Vähintäin jo kolmas kerta, kun tapahtuu missaus. Täytyy laittaa panokset seuraavaksi kesään Riutalle.

Omega oli tullut takaisin ja nyt oli mukana myös Eija Kantola ihastuttavissa pitkissä mustissa saappaissaan. Eija toimii lavoilla ja ilta osoitti tanssiravintoloiden olevan hänelle myöskin hyvä paikka esiintyä.

Tein vielä yrityksen hakea tätä pitkää tummaa naista tanssimaan. Tälläkin kertaa tuli pakit häneltä. Suuttui vielä kunnolla ja kielsi hakemasta häntä enään. Ei se tanssi Ruusussa nyt niin huonosti mennyt, jottei minun kanssa voisi tanssia foksia. Taisin saada peräti neljät pakit häneltä illan aikana. Edes kävelyhumppa ei iskenyt häneen minun toimesta.

Pari daamia ei kumma kyllä suostunut tanssimaan pitkällä käytävällä. En ymmärrä näitä alueita, jotka ovat huipputanssijoiden täyttämät. Miksei sinne voi tavallinen tanssikenkien kuluttaja mennä tanssimaan. Oli sitten pakko lähteä sitten pienelle, tässä vaiheessa jo ahtaalle tanssialueelle tanssimaan. Kun en ole mikään tiukkojen paikkojen tanssimies, niin askeleet ja vienti kärsii. Yksi pareistani valitti jalkojen kipeytyvän ja lähti ekan kipaleen jälkeen parketilta pois.

Loppuillasta totesin Eijan ja Omegan olevan parasta kuunneltuna ihan rauhassa istualtaan. Vielä ehdin hakea ison lasin tuoremehua hintaan 5.40€. Taitavat itse kasvattaa appelsiinit hinnasta päätellen. Tanssikamu tuli siihen viereen istumaan. Oli muuten tyytyväinen iltaan, mitä nyt Seuralan evästys oli ottanut sitä tanssinopettajan roolia jossakin määrin esille.

Pitkä Kaunotar näytti lähtevän. Kysyin asian hänen tutultaan ja ihmettelin, kun ei ilmoittanut lähdöstään. Oliko kyseessä inhimillinen erehdys vai jotakin muuta jää luultavasti arvoitukseksi. Soitti kuitenkin vähän myöhemmin ja ovi olisi sitten auki tullessani. En ainakaan kävelisi sinne, vaikkei mikään hirmu matka olisikaan.

Kello tullessa lähelle puolta yötä kaveri teki jo lähtöä. Hyvästeltiin ja kehotin edelleen hänen jatkavan tanssiharrastusta. Synnytystuskat on nyt lähes takanapäin ja tästä edes homma helpottuu. Itse päätin myös lähteä, kun elävä musiikki lakkasi soimasta. Narikassa näin poken lukevan Ilta-Lehteä ja heitin pari kommenttia lööpissä näkyvään Madonna-lippusähläykseen. Ehkä oli vaan hyvästä, etten saanut lippua. Ei tarvitse sitten pettyä ja säästyy näin lamassa ne vähätkin hillot.

Ulos tullessani kaverin auton valot näkyivät vielä hetken ja sitten kadoten nopeasti ympäröivään valomereen. Nappasin taksin läheltä bussilähtölaitureita. Kuski oli Espoon alueen miehiä ja GPS opasti auton sanottuun risteykseen. Matkalla kaveri oli hieman kyrsiintynyt, etteivät rengit ole enään niin halukkaita tekemään rahakkaita viikonlopun ajoja.

Tultiin varsin pikaisesti perille ja 10€ sai tuosta ilosta maksaa. Ovi oli auki kuten oli luvattu. Olin varsin hikinen, kuten yleensä. Siispä suihkuun ja sitten sänkyyn. Vierashuoneen pöydälle oli tuotu lautasella kolme pientä vuokakorvapuustia ja pieni posliinikannu makeaa mehua. Pieni, makea lohdutus pakeista. Pullat menivät pötsin pohjalle ilman tunkemista. Kyllähän itsetehty pulla on aina herkkua.

Aamulla aamiaispöydässä totesin, ettei paritanssi ole kirurgin tarkkojen askeleiden ottamista, vaan daamin taito seurata miestä. Näin siinä tuli todettua molempien pilattua ainakin osaksi toistemme tanssi-illan...enemmän tai vähemmän.

Tiistain tanssit olivat sen verran pettymys, etten innostunut enää to-iltana lähtemään ravintolaan tanssimaan. Pistin pelimerkit Satulinnaan loppuviikolle.

Puolitoista tähteä + kera