Suomalaisessa työelämässä kuohuu juuri nyt. Eläkkeelle  haluavia on enemmän kuin koskaan. Työnantajat haluavat päästä ensiksi eroon vanhemmista ja työntekijät ovat samaa mieltä, johan tässä on touhuttukkin. Suomen hallitus on toista mieltä.

Työssäoloaikaa on pidennettävä ja jos se ei onnistu porkkanoilla annetaan keppiä, eli karsitaan etuja. Ristiriita tuskin ratkeaa pelkillä poliittisilla mahtikäskyillä vaan vaatii aika täydellistä asennemuutosta.

Eläkeiän nostoa puolustavissa kommenteissa on myös kummallista ristiriitaa todellisuuden kanssa. Se tosin saattaa johtua vain siitä, että asiasta päättävät ovat etääntyneet aika lailla käytännön todellisuudesta.

Miten käy nyt tässä lamassa yli viisikymppisille jotka joutuvat työttömiksi mutta eivät pääse eläkeputkeen? Kaikki oikeassa elämässä toimivat tietävät, että jo yli 50-vuotias on suomalaisessa työelämässä lähinnä ongelmajätettä, jota kukaan ei halua käsitellä. Miltä mahtaa työttömyysuhan alla olevilta yli viisikymppisltä tuntua juuri nyt kun työttömyysputki ja eläkeikä siirtyi kahdella vuodella? Minä tiedän sen, kyrsii ja vahvasti. Voiko kyrsimiseen kuolla? Säästyisi valtiolta paljon kun en olisi eläkerasitteena.

Tällä hetkellä mikään ei tosielämässä tue lähempänä eläke- kuin teini-ikää olevien pois potkittujen pysymistä työelämässä. Jos irtisanominen osuu kohdalle, tilanne on usein aika toivoton. Karenssiaikoja ollaan nostamassa ja missähän ovat lymyämässä ne veronkevennyksistä tulevat uudet työpaikat?

Kultaisia kädenpuristuksia ei perustyöntekijän tai normaalin keskiluokkaisen valkokaulusduunarin toimenkuvissa tunneta. Saneerauksen eli oikealta nimeltään potkujen osuessa kohdalle, on monella edessä pysyvä syrjäytyminen työelämän ulkopuolelle.

Voidaanhan aina sanoa, että syy on ainoastaan siinä, etteivät syrjäytyjät ole pitäneet huolta ammattitaidostaan niin että markkinarvo työmarkkinoilla säilyy. Tai että työttömyys nyt vaan on oman yrityksen puutetta, josta saa syyttää pelkästään itseään. Kyllä tekevälle töitä löytyy, -suosittu mantra.

Eläkevakuutuksen mainoksia on Priman eteisessä. Iso kysymys isossa plakaatissa: Miten pärjäisit puolella palkallasi?

Jotkut yhtiöt markkinoivat aikanaan omaehtoista eläkevakuutusta muun muassa sillä, ettei ole lainkaan varmaa, missä iässä tulevaisuudessa pääsee eläkkeelle, vai pääseekö lainkaan. Muutama kolmikymppinen työkaverini maksaa melkomoisia summia Aleksandrian sijoitussidonnaiseen eläkevakuutukseen. Jos kaikki menee hyvin Aleksandria on pystyssä vielä neljänkymmenen vuodenkin päästä.