Humppis                                         Sunnuntai 15.3.2009

Kyytiläinen ilmoitti olevansa etuajassa, joten varsin kiireettä päästiin se sata kilometriä ajelemaan (viimeiset 13 km mutkaista, lumista ja jäistä metsätietä ennen Aitoo-cityä ihan hissukseen).

Perillä oltiin jo 16.41. Täyttä oli jo silti Honkalan etupihassa.

Aivan oven eteen vielä pääsin kärryn tyrkkäämään, kun puskin keulan auravallin sisään. Parkkiohjaaja yritti opastaa takapihalle, mutta mitäs sitä turhia.

Jonoon jouduttiin lipputiskille pyrittäessä. Tuttuja ehti jo ennen sisään. Siitä nappasinkin jo oitis narikalta suosikki n:o 1:n juttelu- ja sitten ensivalssikaverikseni.

Lattia oli liukas, kuten siellä aina. Nyt sitten vielä annettiin valo/lämpöhoitoa, kun orkesterikorokkeen edessä katossa olevista spottivaloista yksi oli suunnattu päin tanssijoiden pläsiä.

Hiki pukkasi pintaan jo heti siihen joutuessa.

Tuttuja tietysti piisasi varsin laajalta alueelta tulleina. Mitenkäs muuten, kun F-sedät olivat lauteilla taas. Yhdenkään tuntemattoman kanssa en sitten tietysti illan kuluessa tullut tanssineeksi. Kaksi sentään on jäänyt nimettömiksi. Toinen noista, usein ennenkin kuten myös nyt ensin hakenut taituri, on edelleen anonyymi, kun en ole tohtinut tiedustella, vaikka vuosikaudet on samoilla lankuilla ja parketeilla tanssittu. Toinen taas lähinnä Kisarannassa tutuksi tullut hyvin nuori kaunotar, jonka nimeä en tietystikään ole katsonut sopivaksi kysäistä, vaikka tuo siellä aikanaan minua ensin itse haki.

Vuorohaku oli aitoon Aitoon tyyliin illan johtoteema, joka ei kylläkään minulle, vuorohaun pitkäaikaiselle, tulisieluiselle kannattajalle kuitenkaan ole koskaan ollut edullinen systeemi.

Nytkin tuotti naisten kahden tunnin hakuaika vain kuusi hakua, vaikka esimerkiksi lauantain erittäin vaisu tanssi-ilta Pesiksellä sen tunnin ja vartin aikana sai naiset haeskelemman minua kahvion uumenista seitsemän kertaa. Aitoossa sentään olin koko ajan näkyvillä, vaikka en tietystikään niin härskiksi koskaan heittäydy, että hakuriviin työntyisin suosikkieni eteen heille hakupaineita aikaansaamaan.

Alakertaankin tuli kiire jo varttia vailla kuudelta sen heti alusta asti syttyneen janon vuoksi. Tarjousnäyttö portaan päällä kertoi kolmen euron siideristä 18.00:aan asti. Niinpä nuukana miehenä poikkesin vakiintuneesta tavastani ja ostin makean päärynäsidukan runsailla jäillä. Jo hyvin varhaisessa nuoruudessani saamani ensikosketus silloin vallan uutuutena ilmaantuneeseen Gin long drik-juomaan on saanut minut taantumaan tuon pariin uudelleen muutama vuosi sitten, jolloin osasin jättää naisten juomaksi profiloituneen siiderin pois juomarepertuaaristani.

Ensimmäisen naistetunnin alkuun ehdin takaisin ylös. Turhaan tosin kiirehdin, sillä juuri minkäänlaista huomiota en herättänyt sitä ennen hakemissani naisissa.

Uudelleen vielä kerran pistäydyin alakerraassa, kun demonstroin rumbantanssimismahdollisuutta siellä eräälle Pirkanmaan pikkuiselle. Aiemmin olen kerran eräälle toiselle saman seudun vakihaettavalleni siellä osoittanut sen alakerran käyttökelpoisuuden tangoon.

Ikävää on, ettei sinne ole katsottu aiheelliseksi vetää kaapelia kaiuttimille. Siellä alhaalla tarjolla oleva viileys tuonkin illan aikana olisi ollut monelle tarpeen.

Vimmattu vipellys ja tunteelliset hitaat hetket taas vaihtelivat illan kuluessa. Finkkujen ohjelmisto ei ole jumissa, kuten eräät kateellistahot jaksavat sitkeästi inttää: vaihtelua oli taaskin edelliseen iltaansa nähden ihan riittävästi. Irwinin ”Viuhahdus” tosin ei miellyttänyt minua.

Ainoat hitaat valssinsa jäivät nyt tanssimatta.


Kahvin ja viinerin kera taukoillen hankin kiinnityksen mukiin ja sitä kautta keinon välttyä janokuolemalta. Vesiautomaatilla olikin usein melkoista jonotusta.

Fiftarihenkisesti sonnustautunut tanssityttöpari ei tällä kerralla saanut tilaisuutta nousta stagelle Finlandersin encoreiden aikana.

Todella kauniit ja tunteelliset sellaiset alakerrassa aiemmin käyttämäni kanssa tanssin. Sitten jo nuttua nurkasta ja odottamaan, että pääsen hyvästelemään ja pitkälle kotimatkalle toivottelemaan ties monennenko kerran jo aloitusparinani olleen sulottaren. Samalla asialla sattui nimittäin olemaan jo varsin puhelias pohjoisen mies.

Lopulta 21.40 sitten keulaa kohti etelää.

Niin se saldo (itse ahkeroin ansiokkaasti ne käytössäni olleet pari tuntia, mutta naistentunneilla sain olla aika lailla rauhassa): 22/6.

Tuosta se on taas hyvin yksiselitteisen selvästi nähtävissä seikka, jonka olen lukuisia kertoja aiemminkin todennut ja sekä livenä kuullut että varsinkin palstoilta ja sähköpostiviesteteistäkin saanut lukea: haen aina vääriä naisia -siis niitä joiden kanssa saan tanssini parhaiten sujumaan ja muutenkin viihdyn.

Jos kuitenkin joudun yleisen mielipiteen vaatimuksesta tuosta tavastani luopumaan, katson parhaaksi sitten lopettaa koko harrastukseen osallistumisen. Nimenomaan tanssinautinnon (sekä sen saamisen että jakamisen) ja sosiaalisten kontaktien vuoksi tässä mukana olen. Niistä luopuessani menetän myös syyn jatkaa.