Humppis                              Sunnuntai 8.3.2009


Arpominen Aitoon ja Jäken välillä päättyi, kun päivän toisella polventestauslenkillä sain kimppakyytipyynnön etelän suuntaan.

Aurinkoinen oli päivä ollut jo aamusta asti, ja vielä kohti sinitaivaalla mollottavaa, häikäisevää Helios-palleroa sai ajella ihan perille asti. Sinitaivasta oli tarjolla myös sisätiloissa, joihin ihan sokkoina jouduttiin siitä kirkkaasta auringonpaisteesta.

Lähiparkkeeraus ei nyt onnistunut, sillä jo jivekurssilaistenkin henkilöautot olivat ne paikat varanneet, mutta varsinkin oven edessä lastiaan purkamassa ollut kaakonkulmalaisten (Tanssikkaan järjestämä) joukkoliikenneväline esti sen. Ei silti kovin kauas tarvinnut poikkikadun varteen sentään kärryä jättää.

Tuo idästä tullut joukko sisälsi mm. sen suunnan ykkössuosikkitanssitettavanikin, jota oitis kävin miehensä vierestä penkillä halaamassa.

Jonkin verran tavanomaisesta Sinitaivas/sunnuntaiyleisöstä poikkeava oli tanssijoukon koostumus siis tuon vierailijatäydennyksen vuoksi, 45 noita taisi olla.

Kotikaupungin tyttöä, syksyn ja talven mittaan kimppakyytiläisenä muutaman kerran ollutta, kuitenkin ensivalsseille vein enkä sitten enää koko iltana tuota tavoittanutkaan.

Tuttujen parissahan se ilta ihan yhtä poikkeusta lukuunottamatta vierähti. Nimittäin kahvilta tullessani oli jo cha cha menossa ja olin ajatellut vain kiertosuuntaa noudatten tallustella naistenseinustaa sivuten valmiusasemiin lähemmäs orkesterikoroketta, kun ihan itsellenikin yllätyksenä katsoinkin sopivaksi pysähtyä noukkimaan penkistä tuiki tuntemattoman. Ihan mukavasti se taittui tuo tanssilaji, vaikka ei vietävä sitä sanonut osaavansa.

Iloisena yllätyksenä tuli tuon viimeksi eräillä swing-synttäreillä Kolmilammin syysillassa tanssittamani Kaakonkulman kassapään lisäksi vielä toinenkin suosikkini, jota en ollut sitten viime vuoden lopun saanut sen paremmin käsiini kuin edes näkyviinikään. Noita kahtapa sitä tuli eniten illan kuluessa rasitetuksi (3+2 ja 3+1).

Ilkesinpä Sinitaivaan supertytönkin tempaisemaan toisen samanlaisen vierestä kerran tanssahtelemaan, vaikka nuo muutamat sen ryhmän neitosen mieluusti vain keskenään tanssivatkin.

Ennen muinoin useinkin illan kruunaajattareksi saamani on viimeajat ollut melkoisen vaikeasti tavoitettavissa, mutta nyt onnistuin kerran hänetkin kiinni saamaan.

Siis tanssillisesti oli ilta vallan mainio, vaikka jaloille ankaran rasittava. Loppuun asti silti kipeämpikin polvi kesti, sillä pakollisten tankkaustaukojen lisäksi vain se Sepon levyltä tarjoama loppurumba jäi tanssimatta. Tuo nimittäin tuli viiveellä Juhiksen bussiin kiirehtimisen vuoksi yksittäiseksi jättämä slowarin pariksi.

Sekä viimeiset valssit että tuon slowarin sain tanssia juuri noiden jo aiemmin hehkuttamieni suursuosikkieni kanssa, joten paremmin ei loistoiltaa olisi voinutkaan päättää.

Musiikki tietysti sekä orkesterilta että levyiltä oli korkeinta A-luokkaa, joten sen kummemmin en rupea sitä kehuskelemaan. Salsat (kaikki kolme) sain nyt tanssia ja jopa molemmat eliittihumpat (Mynämäki ja Raatteentie). Bueno!

Tanssitut kappaleparit hakuina esitettyinä tuottivat kylläkin lähes nollasaldon. Nimittäin tuli tasan optimilukema eli kolmekymmentä ja vielä peräti näin: 20/10.

Koko lailla puhkinaisena piti kotiin lähteä kellon näyttäessä 20.40.

Melkein täysi kuu kumotti taivaalla kotimatkaa valaisemassa.