Siitä oli vierähtänyt harmillisen pitkä aika kun viimeksi kuulin oikeata tanssimusiikkia. Eihän se auttanut muu kuin polkea Järvenpään Tanssikeskukseen selvittämään, miten se Martti Metsäkedon tanssiorkesteri pistää porukan liikkeelle. Puolittain vahvistettu huhu tiesi kertoa, että Mikkelistä asti oli tullut oikein linja-autollinen tanssihulluja. Tämä kyllä näkyi. Paljon oli sellaisia naamoja, jotka olin joko unohtanut tai sitten he olivat aidosti minulle tuntemattomia.

Naapuripalstalla käytiin polemiikkia siitä, saako naisrivin edessä tanssia eli esiintyä ja saako vilkuilla penkillä istuvia. Nyt ainakin oli naisrivin edessä ammottava tyhjyys. Kenelläkään ei ollut hinkua hillua sillä alueella, ei edes minulla. Myös siitä syystä saattoi väki tuntua oudolta kun en uskaltanut tollottaa pitempään rivistöjä, vaan yritin tuollaista pikaskannausta, mutta eihän se tällaisilla vanhoilla huonoilla silmillä ja silmälaseilla onnistu.

Pekka Niska oli tullut myös kunnioittamaan henkilökohtaisesti tilaisuutta ja meno näytti olevan kuin nuorella varsalla, joka juuri on päästetty kesälaitumelle. Tanssipaviljongista ehdin juuri ja juuri kysäistä, mutta hän ei ehtinyt vastaamaan kuin puolella lauseella, kun taas jo häntä vietiin. Ymmärsin, että hän oli kaavamuutoksen ja lupien suhteen oikein positiivisella mielellä, joten toivotaan, toivotaan!


~ K ~

Mutta silti olen  edelleenkin vakuuttunut siitä, ettei soittolistoista ole vieläkään päästy eroon radiokanavilla ja että lattarit (erityisesti salsa) tekevät tuloaan, vaikka harva orkesteri uskaltaa tunnustaa, ettei osaa niitä soittaa.