Sekä television, radion, netin että lehdenkin säätiedotukset jaksoivat toistella jo torstai-illasta alkaen, jotta eteläisessä Suomessa on perjantaina koko päivän poutaa mutta pilvistä.

Poutaa olikin, mutta ne pilvet katosivat jo melko aikaisin aamupäivällä. Ainakin täällä Lahdessa kävi noin. Ehkä ilmiö oli paikallinen, mutta ei niitä pilviä kohta näkynyt horisontissakaan missään suunnassa. Maanpinnan kaareutuma täällä ilmeisesti siis on huomattavasti suurempi kuin n. 13 000 km:n läpimittaisella pallolla voi olla.

No, Vesijärvelle en kuitenkaan hiihtelemään lähtenyt, kun arvasin, ettei latuja siellä ole kyetty ylläpitämään kaluston ollessa sidottuna joihinkin maailmancupin kisoihin täällä Salpausselän seutuvilla.

Tempaisin siis ensialkuun viisikilometrisen polventestauskävelylenkin, jonka perusteella päädyin uskomaan, että illaksi saataisi olla mahdollisuuksia hipsiä Jäkeen hippaamaan. Siinä lenkin loppuvaiheessa kuitenkin vielä näpyttelin kysymyksen toiveseuran suuntaan, ettei ihan yksin tarvitsisi töröttää kahviossa, jos kinttu kuitenkin pettää kesken illan. Lupaus tuli, joten lähtöpäätös syntyi.

Tuosta terhistyneenä kävin lounas maarussani koukkaamassa sivakat suojastaan ja askelsin tuon lähipuiston suuntaan niitä kantaen. Olin nimittäin sen edellisen lenkin aikana tarkistanut, että ladut ovat kunnossa. Ilmeisesti joku oli sittenkin saatu irroitetuksi kisakoneistosta höyläämään jopa varsin runsaasti erimittaisia uria puiston ympäri ja sen sisään.

Osin polvea varoen, mutta myös paljolti siksi, että oman ensimmäisen opinahjoni, tuossa puolen kilsan päässä sijaitsevan vanhan Länsiharjun koulun, oppilaita oli luokallinen täyttämässä noita latuja. Viiden kilometrin verran siis vain imin siinä D-vitamiinia kasvo-osastoon.

Niin pitkällä se on kevät jo, että vielä oli valoisaa, kun koneeni kokan käänsin kohti etelää. Hämärä kyllä kääntyi pimeän puolelle jo Mäntsälää lähestyttäessä -oikeastaan heti radan Tihajassa alitettuani.

Ihan portaiden ääreen taas pääsin, vaikka hiukan ihmettelin parkissa olevien autojen määrää.

Sisällä oli jo musa täysillä ja tanssijoita parketilla. Lämmintäkin oli. Syykin selvisi: cha cha-opetus oli juuri päättynyt ja Myrskytuuli soitti itseään ja laitteitaan sisään.

Kahviossa näytti suurin osa opiskelleista kuitenkin istuksivan. Tarkistin, oliko tuttuja. No, ei varsinaisesti, joten kurvasin luiskalle taas, mutta jouduin tervehdyshalioperaatioon mukaan ja, sitten jo kohta soimaan alkaneille ensivalsseille siitä juuri halaamaan tulleen kävin noukkimassa.

Noinhan se alkoi sujuvasti jo valmiiksi lämmitetyn kanssa, mutta seuraava supersuokikki, joka osui sopivasti palautuksessa kohdalle, oli vastatulleena ihan eri lämpötilassa. Kätösiään puhaltelin ensin vähemmän viluisiksi, ja sitten mentiin. Taukoa ei tullut ennen kuin tulivat polkat, joista alkoi myös naisten puolituntinen. Liukenin nesteytykseen, minne tuotapikaa sainkin seurakseni päivällä näpyttelemällä varmistamani. Positiivisena huomiona mainittakoon myös se, että ainakin Myrsytuulen musa tuli läpi kahvion kaiuttimiin. Aiemmin kuuluivat niistä vain levyt.

Vielä oli hetki naistenvaltaa jäljellä, kun kiipeilimme takaisin salin puolelle.

Tuttuja oli tullut lisää ja tuli edelleen. Näistä erään taas uudelleen tanssimaailmaan palanneen kanssa tanssiessa havaitsin itse PiaM:n astelevan kellon alle, joten kohdalla himmasin vauhtia kysyäkseni, että miten sen paritanssikyllästymisen laita on, mistä joskus alkuviikosta saatiin palstalta lukea, kun parisuhe/tanssi-debattiinkin samalla palstalla näkyvästi osallistunut noin pokkana ilmaantuu. Ei ollut kuinkaan. No, asiahan oli tietysti jo mm-palstaltakin nähtävissä, kun Mv näkyi Lapissa kaikenmaailman harpyijoiden uhrina hilluvan -tasapuolisuuden vuoksikin siis.

Kohta jo koukkasin keskustelukumppanin tanssiinkin, sillä taitaa etiketti suhtautua nihkeästi siihen, että tanssin aikana huudellaan vieraisiin pöytiin.

Ei, vaan -villit hevosetkaan eivät olisi minua saaneet jättämään väliin moista tilaisuutta, eikä niitä käsittääkseni Korkeasaaresta Järvenpäähän sitä varten edes tultaisi rahtaamaankaan.

Ihan loppuillan lähestyessä (vrk jo oli vaihtunut) vielä valitteleimme raajaongelmiamme, joista ainakin oma polveni oli jo kohta tunnin ajan vaatinut poistumista parketilta. Siitä muka molemmat sitten lähdettiinkin, mutta P kylläkin joutui nuorten miesten houkutuksille alttiiksi sekä vikavalsseille että encoreille poislähtöä tehdessään.

Itse pääsin esteettä eteiseen. Tosin hiukan aiemmin erään juuri viimeisen tyttövuotensa viettämistä aloittaneen ja sen merkeissä alkuillasta onnitteluhalaamani sain osin jo ulkovaatetukseen sonnustautuneena kaapanneeksi parille buggille eteisessä. Halittiin sitten uudestaan perusteellisesti.

Ihan täysin tuntemattomilta en tällä kerralla välttynyt, sillä eräs jo alkuillasta merkille panemani ennen näkemätön tuli hakemaan ja itse, kun myöhemmn tein tälle saman tempun, katsoin aiheelliseksi kysyä nimeä, koskapa kaikkien muiden illan aikana tanssittamieni kohdalta ne olivat tiedossa.

Kaiken kaikkiaan tulin tanssineeksi 17 naisen kanssa (enkä yhdenkään miehen).

Kotona aamuyöstä kipeitä jalkojani ihmetellen teetä ryystäessä ja iltaa ynnäillessä selvisi syykin: tanssittuja kappalepareja kertyi onnettomasta polvesta huolimatta peräti 33. Saldo näin: 21/12.

Musiikillisesti ilta oli jokseenkin tavanomainen, vaikka molemmillakin yhtyeillä oli jokunen uusi tai ainakin minulle ennekuulematon kappale tarjolla. Se Levyraadin tunnari swingiksi muunnettuna oli tosi hieno! Enpä ole tosiaan sitäkään ennen lavalla kuullut.

Niin, ne encoret jäivät kuulematta, koska jo 00.45 poistuin.