Perjantaiaamu valkeni kevätpäiväntasaukseen aurinkoisena mutta kylmänä. Olin torstaina illalla mennyt poikkeuksellisen hyvissä ajoin nukkumaan selviytyäkseni kunnialla tulevan päivän koitoksista. Oli tarkoitus jälleen aamuvarhaisella lähteä Vesijärven jäälle, mutta tuo sitten jäi kuitenkin tekemättä, sillä edellispäivän tavoin oli luvassa navakkaa tuulta ja sen lisäksi pakkastakin oli herätessäni vielä kymmenen astetta. Forecan taulukko tarjosi tuntumaksi neljäätoista miinusastetta.

Niinpä eilinen kymppi Enonsaaren ympäri jäi tämän viikon ainoaksi hiihtosuoritukseksi. Päivällä ei jäälle enää ole asiaa, koska jo aamusta alkaa loska haitata hiihtämistä. Varsinkin sen Vesijärven suurimman saaren, Enonsaaren, seutuvilla on kesää varten valmisteltavien rantojen ja kenttien kunnostukseen tarvittavien hiekkakuormien notkuttamalle jäälle pukannut pilkkiavannoista valtavasti vettä. Messilästä ovat kuorma-autot jäätietä myöten sinne ajelleet.
Mökkiläiset myös pysäköivät autojaan ”jääparkkialueille”, missä useamman auton yhteispaino saa saman vaikutuksen aikaan.

Luontohavaintoakin väliin: Pohjoistuuleen piti lähteä työntymään, joten päätin tavoistani poiketen nyt kiertää tavoitteena olevan saaren myötäpäivään, jotta saisin edes hetken sen katveessa edetä tuulelta turvassa.

Olen aina tiennyt, että Enonsaaressa pesii jokunen korppi. Melkein aina niistä joku, joskus parikin, on lentänyt hiihtäjän ylitse. Nyt sitä saaren etelärantaa länteen korkeata saarta yllättävästi suuntaa vaihdellen kiertelevää tuulta vasten sittenkin puskiessani kuulin ronkuntaa ja vilkaisin taivaalle.

Messilän suunnasta lähestyi ja kohta minut ylitti matalalla lentäen peräti kahdeksan korpin parvi. En muista noin monta korppia yhdellä kertaa koskaan nähneeni. Olisikohan viimekesäinen poikue vielä yhdessä?

Niin, tanssimisestahan piti kirjoitella. Siihen päästäkseen on ensin hakeuduttava tanssipaikalle. Tällä kerralla tuli empivä viesti univeristeetista, jotta olo ei ole hääppöinen, mutta tanssimaan tekisi mieli. Muistutin, että ”Aina valmis” -sopimuksemme on edelleen voimassa, eikä matka ole este.

Lupasin siin transportaation mennen tullen. Tosin nyt näin oivan mahdollisuuden toteuttaa samalla toista kuukautta roikkunut toimi. Olin saanut jo tammikuussa kolme tekijänoikeuskappaletta satukokoelmakirjasta. Niistä kaksi kuuluu sisaruksilleni.

Veljeni luona en tule varmaan ennen kesää käyneeksi, vaikka matkaa olisi vain se 45 km. Sisareni sensijaan asuu hiukan kauempana ( i swenskatalande folkets Sibbo -eksakt i Östersundom -siis jo nyt Helsinkiä), joten viimeksi tuli käydyksi pari vuotta sitten. Niinpä koukkasin tuon kautta. Pikaiset kahvit systerin kyökissä (ja sielläkin se kampawiineri). Jälkikasvusta (nuorimmat kolmaspolviset olen nähnyt kai kymmenen vuotta sitten) oli paikalla pari. Lankomiehen kauppakasseineen osutin peltotiellä ja otin kyytiin.

Kaikkein nuorimmat tosin olivat olkkarin pöydän alle rakennetussa luolassa. Nimittäin löytökissapari oli lisääntynyt juuri päivällä neljällä pienellä.

Vartti tuosta vain sitten meni noutopaikkaan, missä housunpunttieni kissanhajusta kiinnostunut koirapoika otti iloisesti häntäänsä heilutellen tuntemattoman miehen vastaan.

Läheskään ensivalsseille ei Jäkeen ehditty, mutta ennen naisten puolituntista ehti tulla sekä hiki että jano. Niinpä kahvioon tentanckeloimaan.

Juuri ennen miesten vallan paluuta noustiin takaisin tanssitasolle.

Ahkerasti yritin tanssitointa hoitaa varsinaiseen naistentuntiin asti, jolloin asetuin odottelemaan ensin miesten seinustalle seisoskelemaan ja sitten stagen reunalla istuksimaan. Eipä siitä käynyt kuin yksi itse hakemistani minut noukkimassa. Toinen hakija sitten oli muuten vakitanssitettaviani.

Pari kärkikaartin suosikkiani näkyi käyvän etsiskelemässä minua kahviosta (varmensivatkin tuon havainnon sitten tanssin aikana myöhemmin). Esille siis ei kannattaisi kuitenkaan asettua.

Koko illan naistenhakujen vähäisyys (yhteensä 4 kpl) kertoo karua kieltään siitä, että lankkupalstan solvaussäikeet on käyty tarkkaan lukemassa. Uusia siellä ilmestyy kuin sieniä sateella. Aamuyöstä jo aloitettiin taas yksi, etteivät sheriffin lopulta toteuttamat poistotoimet poistaisi ihailijoilleni niin kovin tärkeätä aihetta kokonaan tapetilta.


Vakiväkeä tuli nytkin tanssitettua. Osan jätin kyllä huomaavaisesti väliin, kun näytti selvältä, etteivät siellä kaatopaikkasivustolla havaitsemiensa, minusta runsaasti viljeltyjen kuvailujen vuoksi halunneet kanssani lattialla näyttäytyä.

Yhdet pakitkin (boogielle) sain viimeksi syksyllä swing-synttäreillään Kolmilammin yössä tansittamaltani, mutta tämä sitten kuitenkin perui ne ja palasi luokseni, joten bw:t pintettiin orkesterin edessä.

Ihan tuntemattomien kanssa en tanssinut, mutta erästä vain kerran aiemmin hakemaani taituria onnistuin foksauttamaan loppuillasta, kun ensin olin pari kertaa hauissani myöhästynyt.

Illan musiikeista vastasivat jälleen kerran Varjokuva ja Myrskytuuli ja hyvin sen tekivätkin. Jälkimmäisen pari punk-rokkia ihan lopussa tosin eivät oikein miellyttäneet, joten kyytiläiseni halusikin niistä ensimmäisen puolivälissä jo lähdettäväksi pois. Niin myös tehtiin.

Aika tavalla puhkinaisena taivallettiin kohtalaisen kauas jääneelle autolle, jonka sisään päästäkseen piti ensin loikata ison lätäkön yli.

Suomenlahden rannan kautta koukaten ajelin kehä III:lta vanhalle Lahdentielle päätyen vasta puoli neljältä kotipihaan.

Kolme tuntia sain nukutuksi, joten päivällä pitää ottaa jotenkin takaisin, vaikka aurinko paistaakin. Illaksi olen nimittäin luvannut ex-lahtelaiselle pikkupirtelölle kyydin Satulinnaan.

Se surkeaksi jäänyt saldo: 20/4.