Humppis                  Lauantai 28.2.2009

Hattulassa haahuilemassa

Heikonpuoleisesti taaskin nukkuneena uskaltauduin silti lähtemään viikon ainoalle tanssikeikalle, kun evästys oli kunnossa. Tosin kimpan kehittäjä itse nukahti paluumatkalla jo Hätilän kohdalla.

Ennen sanottiin, että kun nuori mies nukkuu, on se kuin panisi rahaa pankkiin. Mitenkähän nuoresta naisesta pitäisi sanoa. Tuo tosin muka jännitti menomatkalla, miten häneen suhtauduttaisiin, kun ikää on jo kohta puoli vuotta yli kahdenkymmenen, ja huomautuksia on tullut rupsahtamisesta. Lohdutin, että Satulinnassa on niin hämärää, ettei kukaan vanhenemisen merkkejään huomaa.

Lumisade oli lopettelemassa jo lähdettäessä ja melkein lopahtikin ennen perille saapumista.

Aura-autojen kuskeilla oli varmaan ollut tärkeämpää tekemistä, kun keskivalllit olivat vallitseva näky jokseenkin kaikkialla muualla paitsi motarilla.

Pahemmin ei jouduttu lippujonossa seisoskelemaan, sillä nyt olivakin molemmat luukut käytössä.

Niinpä päästiin takapenkkiläisen kanssa ensivalsseille (ainoa minuun kohdistamansa haku koko illan aikana, mistä annoinkin huomautuksen). Niiden jälkeen hain itse kolmea tuttua ja sitten päätin kohottautua Hurmioon, jonne mukaani lähtikin tuo ensivalssitettu. Tämä kun sieltä varttitunnin päästä, limpparinsa lopetettuuaan laskeutui alakertaan, ilmaantuikin yllätyssuosikkini seuraani tarkkailemaan lasini tyhjentämistä. Sieltä sitten alas ja parketille (toinen haku jo miestenvuorolla siinä, ja myös tuon ainoaksi minuun osuneeksi jäi sekin).

Naisten puolituntisen (kuten sen varsinaisenkin) istuin sekä julkisesti että yksityisesti jo kauan sitten esittämäni lupauksen mukaisesti aulan ukkopenkissä eli sillä luvallisella hakualueella. No, eipä siitä monikaan tuttu käynyt hakemassa nytkään, kun se haettavien pääosa seisoi entiseen tyyliin tukkimassa tanssilattiaa siellä luvattomalla alueella. Siihen seikkaan ei tule ikinä löytymään korjausta.

Ohi kulkeneen tutut valittivat, etteivät minua havainneet. No, kieltämättä siinä istuessa jääkin edessä seisovien miesten taakse katveeseen.

Kolme supersuosikkiani sentään minut siitä kävi korjaamassa sekä tuon puolituntisen että varsinaisen naistentunninkin aikana. Ilo ja onni oli saada siinä myös tuplapyynnötkin, joihin tietysti erittäin mieluusti suostuin.

Kaikkiaan 17 naisen kanssa tanssin illan kuluessa. Kolme tuntematonta haki. Itse pysyttelin tiukasti tutuissa. Näin meni: 20/13.

Uuteen Hurmioon nousuun oli optio, mutta sen missasin, koska en lainkaan havainnut, milloin kutsuja sinne kiipesi, joten tuli sanomista.

Kaiken kaikkiaan huimailusta hempeilyyn se aaltoili ilta, kuten lauteilla heiluvien heppujen (Finlanders ja PNP) ohjaksissa ollen on totuttukin menevän.

Tuli kotimatkalla sellainenkin asia mieleen, että kovin pitkä aika on siitä, kun olen osunut sellaiseen lavailtaan, että olisi laulamassa ollut naispuolinen solisti. Omenapuun kera Pakoskaa oli nautittavissa Parkissa 6.2.09, mutta se onkin ravinteli. Lavalla taisi viimeksi feminiinisolistia olla tarjolla lokakuun alussa (Rosso&Lunnas Kisiksessä). Onkohan niin, että naiset käyvät talvisaikaan harvemmin keikoilla?

Ihan loppuviimeksi toimittivat F-herrat (kiusallaan kuten niin usein ennenkin) ilmoille parin tapponopeita (eiköhän ne olleet ne samat kuin useimmiten eli Rappiolla ja Bourbon street).

Noille kaappasin janokuoleman partaalla juomaan menossa olleen taiturittaren, joka henkensä uhalla uhrautui ne kanssani kuivakurkkuna tikittämään aulan vaativissa olosuhteissa (muut parit olivat jokseenkin kaikki SM-finalisteja), joissa ei ollut varaa yhtään himmailla eikä näyttää, että hengästyttää, vaikka koko ajan ihan finaalissa mekin painettiin.

Finkkujen encoret jätin, väliin sillä kyytiläiset jo odottivat eteisessä, toisella takki päällä ja toinen sitkeili pitkässä narikkajonossa. Tosin tuo jälkimmäinen tapansa mukaan sitten viivytti lähtöä halailuoperaationsa ajan.

Siis jo 01.35 lähdettiin autolle (kuorman kuopus raaputti lasit ihan vapaaehtoisesti).

Janojuomaa kului kotimatkalla melkoisesti. Onneksi ei kumpikaan puteli ollut jäässä, vaikka pakkasta olikin seitsemän astetta.

Puoli neljältä päätä tyynyyn.


Tänä aamuna vähän nukutti, kun ennen kahdeksaa heräsin ja aamiaisen jälkeen rupesin herättelemään lauantaina kaatuilemaan ruvennutta nettiyhteyttä henkiin.