Mikko                   Ma 16.2.09 Seurala:


Tässä, kun vielä odotetaan sitä taloussuhdanteen nousua, niin alkuviikon tansseihin oli jälleen aikaa valmistua. Mitään poppakonstajahan kuntotanssit eivät ole kaivanneet.

Tällä kertaa kyyti paikan päälle tehtiin vähän uudessa kokoonpanossa. Kunnan nimikkojärven liki rantamailta sain kyydin, koska toinen vakikuski asuu siinä lähellä ja tulisi samassa autossa. Kyyti oli ilmoitettu saapuvan bussiasemalle klo 18.30 maissa. Mikä ollut varsin passeli aika, kun ohjelmassa ovat olleet vaan tanssit, ilman kurssitusta.

Kun periaate on ollut se, että mies kyllä voi odottaa, muttei mielellään muut. Jotenka hieman etuajassa köpöttelin asemalle päin. Kevyt hämmästys täytti mielen, kun näköaisti havaitsi jo auton odottavan parkissa.

Maksimi määrä matkalaisia körötteli ensin kantatie 54 pitkin ja sitten kääntyen tielle 132. Keli oli taasen mukavan talvinen, mitä nyt lunta tuli aika reilusti taivaalta.

Niin monet kerrat, näin myös tänä maanantaina Seuralan menneisyyttä huokuva rakennus saatiin näkyviin reippaasti ennen tanssien alkamista.

Meikä, kun yleensä toimii oman päästä mukaan, mikäli näen asian olevan hyväksi. Niinpä hommasin parit tanssilipukkeet. Ideana pistouvaa perheenpäälle lippu. Narikkatilassa käyty keskustelu, osoitti ideani olleen vähän huono. Vaikka perheenpää liki käski viedä lipun takaisin, niin pidin pääni tässä asiassa.

Ennakkoon tällä kertaa ei pitänyt olla tanssinopetusta laisinkaan. Siis painetun sanan mukaan. Joka tapaukessa jivea oli opetettu vähintään se kolme varttia, kuten yleensä.

Illan ensimmäinen mukavaksi asiaksi luokiteltava seikka oli kurssittajan vakitanssittajan olevan poissa tänään. Eräs tosiasia mikä simuloi tansseja vakituisissa paikoissa oli silmiinpistävä vapaasti haettavien naisten reilu ylimäärä miehiin nähden. Miehiä oli osapuilleen vakimäärä, mutta daameja noin tusina enemmän, kun tavallisesti on ollut. Jälkikäteen kuulin synttäriporukan olleen paikalla. Ainakaan tänä iltana ei tarvitse juosta daamien perässä tanssiin pääsyn toivossa.

Ennen tansseja ehtii hörppiä juotavaa. Siinä ehdin pulista tovin Annan kanssa ja otin puheeksi valssit viikonloppuna. Ilmeisesti tosi tanssimies hallitsee valssin aloituksen molemmilla jaloilla. Toistaiseksi tämä vähemmän tosi tanssimies lähtee kyllä oikealla eteenpäin. Valssin täytyy mennä yhtä selkeästi, kun foksin ja sitten lähdetään oppimaan uusia askeleita.

Pöydässä ei pitkään parane istua. Tanssimaan tänne ollaan tultu. Muki ja pullo kouraan. Välittömästi ne takan päälle ja musiikin jo soidessa etsimään sopivaa daamia valssille. Naapurikaupungista tuleva daami, joka on ollut tunnollisesti liki joka kerta tanssimassa. Hänen kanssaa foksi menee, kun vettä vaan. Valssille samat sutinat. Ehdottomasti sujuvammat askeleet, mitä olen valssia mennyt yes.

Seuraavaksi Seppo kajautti tangon säveltä iltaan ja laulua toki myöskin. Kun Anna näytti istuvan yksikseen takan vieressä, niin olisi ollut suoranaista töykeyttä olla hakematta häntä tanssimaan. Mitään kovin näyttäviä pyörähdyksiä ei tänään parketilla tehdä. Puhumattakaan taivutuksista. Olin kokeeksi ottanut brittikengät mukaan ja sumpinporot niiden alla tekivät tanssimisesta ajoittan jopa liiankin jännittävän. Otin tuon poroasian Annan kanssa puheeksi ja hän lupasi viesittää asiasta talonmiehelle. Muuten saa Seuralan lattialle suunitella pitovoiteita pohjiin.

Tuosta eteenpäin ilta menikin mukavaan malliin. Hieman varttuneemmat daamit katsoivat, kun olin Annaa tanssittanut. Toki vakidaamit on tullut tanssitettua liki joka kerta. Pitkä tuolirivistö kuuluu jo vakihaettaviin.

Seppo Lankinen taitaa vakioiden sisäksi runbat ja sambat. Jenkkaa, polkkaa & masurkkaa on tullut mukavana sekoituksena.

Alkuillasta Seppo hoiteli harmonikan ohella laulamisen mallikkaasti. Myöhemmin solistiksi tuli Väinö Korsu Hyvinkäältä. Väinö lauloi yksin ja yhdessä Sepon kanssa.

Arvonnat menivät tyylikkäästi wanhaan malliin. Arpajaispaussilla Sisko kehotti daameja hakemaan ahkerasti ja lisäsi, että naiset voivat tanssia hyvin keskenäänkin. Tänä iltana se taisi jossakin määrin olla pikku pakko. Minäkään, kun en kaikkea osaa ja kaikkia kerkea hakemaan.

Seppo, kun on varsin ulospäin suuntaunut heppu ja huumoria osaa kertoa, niin kertoi seuraavan jutun: Seppo oli nuorempana tullut Seuralaan tanssimaan. Harmitteli aina tanssien loputtua, ettei saannut ketään daamia saatille. Kaveria oli puolestaan onnistunut saatille pääsemään. Kun Seppo on ajatellut luontoa ja polkenut pyörällä paikalle, niin ymmärettävästi saumat päästä saatille on hieman heikot. Varsinkin, kun kaveri oli porhaltanut Seuralan pihaan autolla.

Seppo siinä fiksuna kaverina tajunut, mistä kenkä puristaa. Oli pyytänyt kaverilta autoa lainaksi. Kaveri oli kieltänyt lainaamaan autoaan, mutta lupasi lainata autonavaimia. Seuraavalla kerralla, kun tanssit oli tanssittu, niin Seppo oli kysäissyt, jotta lähteekö neiti saatille ja näytti vyössään roikkuvia avaimia. Neiti siihen totesi, ettei sulla mitään autoa oli. Pyykkipojat roikkuu housujesi lahkeissa. Jotta tälläistä kevennystä tanssin lomaan.

Jos alkuvalssit olivat menneet makeasti, niin illan viimeiset tökkivät. Tanssimista ei yhtään helpottanut, etteivät nopeammin etenevät parit osanneet väistää, vaan tulivat päälle, kun velivenäläinen Talvisodassa. Viejällä meni ne vähätkin pasmat tuosta sekaisin.

Kokonaisuutena kuitenkin jälleen mukava ilta. Takaisin päinkin kyyti toimi kirugintarkasti.