Aikaisin nukkumaan meno johti aikaiseen heräämiseen. Sumuinen oli aamu. Vasta puolen päivän aikaan uskaltauduin neljän kilometrin ripeälle kävelylenkille testaamaan kipeytyneen jalkapohjan kestoa. Ei ongelmaa, joten päädyin vastaamaan kyytipyyntöön myöntävästi.

Järvenpää ja siellä Finlanders sekä Helmenkalastajat kohteina.

Tuota jälkimmäistä (nyt illan avannutta) yhtyettä en sitten viimekesän KIV-illan Jenkkapirtillä olekaan tavannut.

Ajoissa lähdettiin, koska sekä F-herrojen lavakarisman että JT:n fuskuskurssin tiedettiin tuottavan pulaa parkkipaikoista. Silti jokseenkin samaan paikkaan jouduin kärryni tuuppaamaan kuin perjantainakin.
Tosi ovelle lampsiessa havaitsimme melkein siinä portaiden kohdalla juuri ja juuri hiivatinmentävän raon jonossa. En kuitenkaan lähtenyt enää kulkupeliä sadan metrin vuoksi siirtämään.

Vaikka sisäkuumuus jo sinänsä oli odotettavissa heti alusta asti, tulin silti mokanneeksi siten, että en tajunnut autoon noustessani heittää toppatakkia takapenkille, vaan jätin sen ylleni. Vaikka tuuletuksen sentään tajusin ennen Mäntsälää kääntää kylmälle, ei se enää asiaa auttanut. Nihkeän hikinen olo oli jo valmiiksi, kun ukkopenkkiin puserotta istahdin.

Siitä tosin ponnahdin oitis lattian yli perjantaisen avausparini viereen ja Helmenkalastajien valsseille siitä jo sitten. Perjantain malliin meni seuraavakin haku.

Siinä tanssin aikana havaitsin pari vuotta kadoksissa olleen pienen pikkuruisen ex-kalajokisen tupsahtaneen paikalle. Tuotapa hain fokseille, jotka tosin fuskattiin jo huomattavan suuren pituuseronkin (40 cm) vuoksi. Myöhemmin illalla pääsin samaa peukaloista fuskuttelemaan narikan edessä.
Muu tanssitettujen joukko sitten jo olikin lähes kaikki tiuhempaan tavattua. Yksi vain oli sellainen, jota en muistanut ennen tanssittaneeni, mutta väärässä olin siinäkin.

Nyt nimittäin oli jälleen, perjantaitakin enemmän, kertynyt väkeä kaakkoisen Suomen suunnalta.
Noihin kuitenkin osasin nyt suhtautua entistä varovaisemmin, koskapa sen kolkan äänitorvena esiintyvä ammattitiedottaja oli tapansa mukaan jälleen kerran tehnyt erittäin selväksi tanssikansan yleisen käsityksen vaatimattomasta persoonastani ja erityisesti oletin tuon suhtautumisen olevan vallalla Iitistä itään sijaitsevilla valtakunnan alueilla.

Niinpä en katsonut olevani oikeutettu edes tervehtimään ketään kaakonkulmalaiseksi tietämääni.

Kuitenkin eräs niiltä seuduin kotoisin olevaksi havaitsemani ilmaantui naistentunnille rohkeasti hakemaan, joten itsekin sitten uskaltauduin tekemään vastahaun. Tämä tuntemattomaksi luulemani se kertoi, että Kapiksella ollaan kerran tanssittu yhdessä.

Niitä joten kuten suopeasti suhtautuviksi olettamiani tuttuja siis vain hain. Silti pääsin todella hikiseen tunnelmaan hyvin nopeasti jo muutenkin kuin vain sen alkulämmön vuoksi. Lännemmässä Suomessa suhtaudutaan lämpimämmin.

Helmenkalastajien musiikista en juuri mitään sen viimekesäisen perusteella muistanut, mutta kyllähän nuo orkesterikisoissa ensimmäisen sijan lunastaneille kuuluvalla taidolla hommansa hienosti hoitivat.

Finlanders tietysti oli edelleen entisensä ja jopa rääkkäsivät taas loppuillan nopeilla (Americano ja Jump jive) sekä vanhat että nuoret vallan läähyksiin. Tuli toki tunteellistakin, kuten Kissanaiset ja muut. Kaksi parasta tangoa (Arskan Seinäjoen voittaja ja Por Una Capeza) murheekseni jäivät tanssimatta, kun ketään sellaista en saanut kiinni, joka olisi ne suostunut kanssani tanssimaan.

Helmenkalastajien viimeisen setin hitaat swingit kuitenkin kruunasivat illan. Encoreille en enää saanut ketään haetuksi, vaan hiippailin narikalle. Sieltä kuitenkin kävi Liisa haalimassa meitä muutamia takaisin kahvioon, missä oli runsaasti sekä kääretorttua että kahvia jäänyt myymättä.
Talo siis tarjosi lähtökahvit.

Olinkin jättänyt obligatoriset pullakahvit väliin, sillä janokuoleman uhatessa olin poikkeuksellisesti panostanut puolen litran Fantaan. Naisten puolituntisen aikana tosin olin vetäissyt jättilonkeron (0,568 l, jonka sai samaan hintaan kuin 0,4-litraisenkin). Tosin sama suosikkini minut kävi sen äärestä noukkimassa kuin perjantainakin, mistä olin äärettömän iloinen taas. Vallan kylmänä säilyi juoma niiden parin kappaleen ajan.

Vaikka noita olemassaolo-oikeuteni puuttumiseen ja muihin viihtyvyyteen negatiivisesti vaikuttaviin puoliin sisältyi melkoinen vaara vähäiseksi jäävästä tanssimisesta, saavutin kuitenkin hakusaldooni optimilukeman, mikä sunnuntaitanssien kyseessä ollen ei ole vallan tavallista: 23/7.