En ole uskovainen mutta työpaikkani kautta olen tutustunut lestadiolaisiin perheisiin. Lapsia paljon yhdelläkin alle kolmekymppisellä jo viisi ja lisää on tulossa.

Nivala ja Oulun seutu on valta-aluetta. Vanhalestadiolaiset laittavat tervehtiessään kädet toistensa olkapäille, lienee harvinaisempaa nykyisin.

TV-tä ei suvaita mutta tietokone on nykyaikaa.

Pääsiäinen on puuduttavaa aikaa ja myös ortodoksien aikaa.

Heidän kunniaksi ja Pääsiäistä Rautiolaisen Leonard Typön pääsiäisvirren 105 sanoin:

Aurinkomme ylösnousi, paistaa voittovuorella. Lämmin valo sieltä loistaa, surut, murheet hajottaa. Kokoon tulkaa, taivaan linnut, suvi-ilmaan puhtaaseen. Visertäkää, pienet leivot, viinipuussa tuoreessa.

Kylmä talvi pois on mennyt, myrskysää on lakannut, lumipilvet hajotetut, kylmä sumu selvinnyt. Lehti puhkeaa jo puihin, valkoruusut aukeilee. Lounatuuli hiljaisena Eedomista puhaltaa.

Kesälinnut taivaan alla iloisina lentävät. Sulaneella sydämellä laulaa toukomettiset. Elämä ja autuus loistaa Herran seurakunnassa. Aurinko on ristin päällä valkea ja punainen.

Armon Henki täyttää mielet murheelliset ilolla. Rauhan tyven, puhdas ilma Jeesuksesta virtailee. Epäilysten alta nousee köyhä sielu kiittämään. Ikävöitsen täältä päästä kotimaahan ikuiseen.

Leonard Typpö kirjoitti mystiset sanat vuonna1902.

Virsikirjaan ne otettiin 1986.

 

Tässä laulettuna. Ei ole vaikea kuvitella rytmiä nopeammaksi ja jenkaksi sovitettuna tanssittavaksi. Lestadiolaiset eivät taida hyväksyä tanssimista ja ei ainakaan virsien tahtiin, ei kenellekään tulisikaan mieleen sellainen rienaus. Musiikkia maailmaan riittää ja hartaat viisut ovat paikallaan joissain toisissa tilaisuuksissa.