Pakkasaamuun heräsin lauantaina ennen viittä neljän tunnin yöunien jälkeen. Kun ei aamiaisen jälkeenkään uni tullut uudestaan kylään, läksin lenkille. Tottahan säätiedot olin tsekannut, joten tiesin niiden tarjoavan kylmää ja varsinkin tuulista. Niin olikin. Neljä kilometriä kuitenkin tallustin (alkuun viluisena hytisten). Illaksi oli vielä luvattu lumikuurojakin.

Ei tuntunut suunnittelemani Satulinnan keikka kiinnostavalta, vaikka täysi leimakortti siihen suuntaan vielä heikosti houkuttelikin. Ei ollut kimppakyytiäkään tiedossa.

Niinpä olinkin varsin tyytyväinen, kun vaihdettuani Minne menossa-palstan kysymysmerkillä varustamani ilmoittautumisen sittenkin Pesäkallioon, sain lähes välittömästi kyytipyynnönkin sinne paikassa ennen käymättömältä.

Kummoisesti ei vielä autoja ollut Pesiksen parkissa, kun siihen tupsahdimme. Sisällä tuttua väkeä kyllä näkyi jopa ihmeteltävän paljon. Paikallinen tangon SM- ja MM-parikin siihen tuli hetkeksi vaikutelmista jonkin sanasen vaihtamaan.

Sinitaivaan vesselit pyörähtelivät aulassa muun väen seassa.

Pöydässään tyttöseurassa istuvaa päivänsankari-Petriäkin kävin siinä oitis onnittelemassa livenä, vaikka naamakirjassa tuon toimen jo olin aiemmin tehnyt, kun vielä luulin Hattulaan haahuilevani.

Kyytiläisen kanssa tanssittiin lähes tyhjällä pääsalin lattialla ensivalssit ja fuskattiin niitä seuraavat foksit.

Sitten jo muiden tuttujen kimppuun. Alkuun olikin tuossa osastossa vain niitä Pesiksen kanta-asiakaskuntaan kuuluvia. Jopa sieltä tanssitaipaleeni alkua edeltäneeltä ajalta peräisin olevaa pääsin heti seuraavaksi viemään.

Kuten jo kyytiläiseni kanssa menomatkalla saatiin havaita ensimmäisissä liikennevaloissa, oli Lahdessa juuri päättyneiden r'n's-kisojen jäljiltä sen puolen tanssijoita liikkeellä paljon.

Joskus yhdeksän paikkeilla noita alkoi tulla Pesäkalliollekin enemmän.

Myös kaikista pääilmansuunnista saapuivat tanssijoita kuljettavat tilausbussit sen talon oman pikkudösän lisäksi.

Lavalla alkoi jo olla lähes kansainvälinen tunnelma.

Sinitaivaan ja noiden Jam'n Rollin järjestämien GB-kisojen yhteisvaikutus Pesäkallion asiakaskuntaan oli suorastaan tyrmäävä: ihan oli erilaista kuin viime vuosina on ollut.

Siitä huolimatta en tullut tanssineeksi kuin yhden ennen näkemättömän kanssa. Muut aiemmin vielä tanssittamatta jääneet olivat sekä Jäkestä että Satulinnasta tuttuja.

Jonkin verran yritin tanssia pääsalissa, mutta turhan usein siellä rusentui varvas jos toinenkin muutaman tomerasti kantaa lattiaan polkevan herran jalan alle.

Niinpä se kahvion tasanne kutsui useimmiten sinne kisailijoiden ja muun valioväen sekaan. Siellä ei poljettu eikä tuupittu, vaikka vauhtia piisasikin.

Sinitaivaan musiikki kuului hyvin sinnekin, vaikka ei niitä kajareita kahvioon koskaan sitten saatu (omistaja vaihtuu, ja tulevaisuus tanssipaikkana on epävarmaa). Ei ollut nyt Teron soittelemien väliaikalevyjenkään aikana kuulemisvaikeuksia, vaikka talo olikin varsin täynnä.

Jälleen tein sen virheen, että jenkkojen alkaessa kahville lähtiessäni en ottanut selvää seuraavista kappaleista. Tottahan sieltä tulivat ne superhauskat salsat. Niinpä ne jäivät taas tanssimatta. Onneksi tuli myöhemmin kaksi sambaa, josta se toinen oli (jo sanoituksenkin puolesta) salsaksi sopiva, joten hiukan hyvitystä sain.

Yhtä iso murhe oli taannoin se, että kaksi mielestäni maailman parasta tangoa jäivät samasta syystä tanssimatta. Nyt sain nuo paikatuksi peräti hyvässä seurassa, kun riistin niille aikaisempaan lupaukseen vedoten Sinitaivaan pikkutaiturittaren (oli kahviossa fuskattu puolikas jälkimmäistä jenkkaa aiemmin, mistä syystä sain kehotuksen hakea puuttumaan jäänelle osalle korvausta myöhemmin).

Kuten Sinitaivaan keikoilla aina, hurtti huumori väritti taitavaa musisointia ja mainiota mimiikkaa (bussipolkka). Kaikkea tarvittavaa tuli ja hyvin tulikin.

Tosin ihan loppu, jonka Juhis julkisti yhteen pötköön oli taas lähes tappavaa tavaraa: ensi hidasta sitten seminopeaa (bugg) ja lopuksi sikanopeat rokit ja niiden päälle taas hempeät hitaat.

Noista varsinkin ne rokit niin loppuillasta (yhden jälkeen yöllä siis) taitavan Tanssikkaan ohjaaja-pj:n kanssa olivat viedä hengen. Hyvinhän tuo kuitenkin näkyi vauhdissani jaksavan, vaikka taannoin (viime syksyn lopulla) jo täyttyi elontaipaleensa 30. vuosi.

Niille viimeisille hitaille olin aikonut hakea muuatta pitkäaikaisimpiin vakitanssitettaviini kuuluvaa (10 v kai jo yhteistä tanssia takana). Hainkin, mutta kohta tuo jo kysäisi kelloa. Oli nimittäin tullut yhdellä niistä tilausbusseista (pohjoisesta tämä), ja lähtö piti olla jo yhdeltä. Porukka jo odotteli mattimyöhäisiä, joten yhteen kierrokseen salin ympäri jäi meidän illan hitaamme tällä kerralla. Onneksi, kun saattelin daamin pusakkaansa noutamaan lavan reunalta sain havaita kyytiläiseni istuvan vapaana. Niinpä vaihdettiin lennossa vietävää. Slowari hoitui kunnialla loppuun noinkin.

Jäätiinkin sitten vielä tanssimaan yhdessä ne kyytikumppanini toivekappaleetkin (Kahdet vaunut valkeat, jotka tuli viimeksi fuskattua ulkovaatteissa Satulinnassa muita viimeistä kyytiläistä odotellessa ja Sinitaivas-valssi).

Varsinaiset viimeiset valssit sitten jo jätettiin kyytiläisen pyynnöstä tanssimatta, mistä olinkin salaa tyytyväinen, sillä reiteni olivat tuolloin jo aivan tunnottomat -kelohonkaa varmaankin.

Loppuarvosana illasta: Hyper excellent!

Enpä muista, milloin olisi Pesäkalliolla yhtä hyvät tanssi viimeksi olleet. Taitaisi tulla mentäväksi viime vuosituhannen puolelle -luulisin.

Vallan hulppea saldokin syntyi (todellisuudessa tanssittuja kappalepareja oli vielä enemmän, sillä tuplia tuli myös jonkin verran tanssituksi): 26/9.