Ryöpytyksen ja mustamaalailun kohteena tanssipalstoilla (kolme kpl) taas viikon oltuani kaipasin mahdollisuutta saada havaintoja todellisesta tilanteesta aidoissa olosuhteissa. Niinpä katsoin Järvenpään tanssikeskuksen olevan oiva paikka tuon testaamiseen.

Kyytiläinenkin tarjottiin mukaan, joten muuten pilviseen päivään sain Päivänsäteen ihan etupenkille.

Vaikka ajoissa oltiinkin, jäi auto kauas rapaisen tien varteen, sillä ennen tanssien alkua tanssipaikan täyttänyt bugg-kurssi oli vienyt jokseenkin kaikki parkkipaikatkin.

Lämpöäkin sisällä oli vähintään riittävästi tuon saman tapahtuman jäljiltä.

Jonkinlainen pako itärajan suunnasta lie ollut syynä siihen, että siltä kulmalta oli tavanomaista suurempi edustus paikalla (saattavat tosin myös olla bugg-orientoituneita siellä).

Taivaanrannanmaalarit viimeistelivät äänikokeitaan, kun astelin asemapaikkaani (nuttu naulaan ja penkkiin istumaan) tähyämään ensivalsseille paria. Eräs karibialaistyyppisesti suuntautunut tanssahtelija kun vapautti keskustelukumppanuudesta usein aloitusparinani olleen neidon, astelin tämän varaamaan itselleni.

Syke otti paikkansa parvella, ja me pääsimme hiihtelemään valsseja valheellisin askelluksin vielä melkoisen tyhjälle lattialle.

Supersuosikkilistani kärkisijan haltija oli valssien aikana saapunut paikalle, joten kun tuota tunteellinen tangomies oli palauttamassa riviin, nappasin käsivarresta kiinni, jotta sain seuraaville vuoron.

Vielä onnistuin kaappaamaan Lapista lopen uupuneena palanneen kuntoihmeen, kun siippansa erehtyi tämän käsistään laskemaan.

Tuosta en sitten enää uskaltanut enempää laajentaa hakupiiriäni, sillä riski pakkien saamiseen olisi kasvanut eksponentiaalisesti. (Tosin ainoat pakit kuitenkin lopulta sain vasta aika loppuillasta ja ne sitten peräti pitkäikaiselta tuttavalta -vaippaikäisestä asti jo tuntemaltani.

Odottamattomiin ulottuvuuksiin tehokkaalla parjauskampanjalla ylletään.
Onnittelut sinne kaakonkulmalle!)

Niinpä hiippailin kahvioon lunastamaan pitkän juoman. Lähimpään pöytään istahdettuani sain tuon aiemmin mainitun tangomiehen seurakseni, mutta toviksi vain, sillä samalla jo havaitsin toisena tanssittamani ilmestyvän myös alas ja istahtavan yksin toiseen päähän kahviota. Ponnahdin juomineni sinne. Lähipöytään se samantien asettui työnantajansa seuraksi tangomieskin. Aika hyvin olivatkin lahtelaiset seurat edustettuina taas sekä koko talossa että kahviossa.

Siinä se pääsi lipsahtamaan naisten puolituntinen seurustellen niin, että vain melkein pääsin haetuksi, sillä noustessamme luiskaa salin puolelle saimme havaita hakuvalon värin juuri vaihtuneen. Niinpä seuraavat kappaleet menivät sittenkin minun piikkiini.

Tunnolliseti taas tapani mukaan ahkeroin miesten vuoron loppuun tuttavieni kimpussa. Vielä muutamaa sekuntia ennen varsinaisen naistentunnin alkua eräs nyt hakematta jäänyt vakitanssitettavani puikahti hakemaan. Fuskailtiin ja vähän asianmukaiseti sanoitustakin tulkittiin.

Niiden aikana jo se olikin naistentunti alkanut ja jatkui -hitailla valsseilla.

Koska kokemuksesta tiedän, ettei niitä tai mitään muutakaan hidasta tuttavistani kukaan halua kanssani tanssia, ei ollut syytä jäädä penkkiä painamaan. Niinpä katsoin kahvitunnin alkaneeksi.

Sieltä kun taas kahviosta kapusin esiin, sain rauhassa istuskella penkissäni, kunnes lopulta kiipesin orkesterikorokkeen reunalle, mistä minut korjasi puolituntisen juomaseuralaiseni. Puolitoista humppaa tanssittiin, ja sitten siirryttiin aitiopaikalta seurailemaan taitureiden työskentelyä.

Muut sitten eivät ehtineetkään hakemaan, sillä tuosta kun palailin kohti orkesterikoroketta onnistui yksi tuttavani minut tavoittamaan naisten viimeiselle parille.

Eräs suosikeistani kyllä kertoi yrittäneensä ensin jo puolituntisen aikana kahviosta ja sitten siitä aitiopaikalta, mutta ei seurasta kehdannut kuitenkaan. Paikkasimme muuten tuon puutteen.

Yhtä ennen tapaamatonta vain illan kuluessa sain tanssitetuksi (sieltä kaakosta taisi olla). Muuten meni tuttujen kanssa, kuten Järvenpäässä luonnollista onkin.

Teemua ja maalareitaan en lokakuun jälkeen ole tavannut. Jäkessä taisivat olla silloinkin. Yhtye vaikutti suorastaan tuntemattomalta, mutta solisti toki (kotikylän poikia) oli entisensä. Entisen kaverini tekemiä biisejäkin oli edelleen ohjelmistossaan.

Syke sattui kohdalle nyt jo kolmannen kerran kolmen viikon sisään. Pari minulle uutta kappaletta tunnistin, mutta sain kotimatkalla kuulla Syke-fani-kyytiläiseltäni, että kolme nitä uusia tuli.
Taisin siis olla kahviossa yhden aikana enkä siellä tullut niinkään musiikkiin huomiota kiinnittäneeksi.

Yhteen asti oltiin, joten viimeiset valssit ja encoret jäivät tanssimatta. Aika puhki jo silloin olinkin.

Viimeajoille niin tunnusomaiselta näyttävä saldo taas tuli. Itse siis ahkeroin tapani mukaan, mutta naiset eivät juuri olleet kiinnostuneita. Aika suuri naisylivoima oli taas, mutta silti olivat miesten penkit naistentunneilla täynnä seinäruusuuja, ja sama tilanne vallitsi tietysti siellä vastapäätä istuvien naistenosastolla. Miesten hauilla olivat seinustat tyhjemmät.

Näin siis meni: 19/3.

P.S. Ne pakit: oikeasti meni niin, että kun tuo jo neljänkymmenen vuoden ajan tuntemani lopulta näytti olevan tavoitettavissa hain nopeasti kuulematta, mitä oli tulossa. Boogieta kuulemma tarjottiin, joten tämä pitkäaikaisin tuttavani (tyttäreni luokkatoveri) ehdotti, että hakisin jotakuta bw-taitoista. Suostuin ehdotukseen, ja noukin erään juuri vasta kilpauransa swing-tanssijana aloittaneen pikkuruisen kanssani buugittelemaan.