Mikko Pe 22.5.09 Pavi:

Kun kesäkauden avaus ei mennyt ihan putkeen, niin nyt oli aika ottaa revanssi. Siihen tuikitavalliseen tapaan loppuviikosta olin rahdannut vaatteita ja muuta sälää työpaikalle julkista liikennettä apuna käyttäen. Luvassa olisi pitkä viikonloppu Vantaalla.

Perjantai sitten loput tarvittavat tavarat kätevästi pyörällä radan varteen. Pienen pahvilaatikon verran riitti tuotavaa tarakalla.

Iltapäivällä jälkeen pyörähti pe-tanssivalmistelut täysille kierroksille. Kerrospizza mikroon ja siinä muonan kuumetessa, talletin leikkurin viikon huoltologin koneelle. Tuohon logiin kuuluu käyntitunnit, rasvaus, viat jne.

Kun äijä oli mielestään valmis jatkamaan matkaa, niin seuraavaksi jotakin virkistävää juomaa hankkimaan. Kun Matkakeskuksen Siwan valikoima on suppea, niin kahvimaitojuoma tuntui varsin oivalta ostokselta.

Rautatieasemalla kauhistelin jälleen kerran piletin hintaa Tikkurilaan. Vaikka olen jälleen työssä kiinni, saisin kuitenkin tiliä odottaa seuraavan viikon loppuun saakka. Köyhän on hankala harrastaa harrastetta, missä on jatkuvat kulut.

Tiksin asemalta köpöttelin tanssikamun luokse. Hoitovesselit olivat yökylässä, joten heitä ei ikävä kyllä perjantaina näkynyt lainkaan. Varsin pian tuloni jälkeen karvapehkoni pääsi leikkuseen. Kamun mielestä se vaati ehdottomasti lyhentämistä. Mikäs siinä, kyllähän ilmainen ja ilmeisen hyvän lopputuloksen antava parturointi passaa mainiosti.

Olin ottanut työpaikalta mukaani eri metalleja. Kun tytöt eivät olleet maisemissa, niin TK:n pojille opetin kuparin, teräksen, alumiinin, ruostumattoman teräksen, haponkestävän teräksen, kromiteräksen, messingin ja sinkin saloja. Rauta on tosiaan eri asia, kun teräs. Hetken aikaa metallishow kiinnosti poikia, mutta aika laimeaksi jäi mielenkiinto aihetta kohtaan.

Myöhemmin ruokapöydässä aiheutin lievää pahennusta, kun tyydyin vain salaattiin. Ninnukalle, kun on tärkeää, jotta hänen tekemänsä ruoka kelpaa kaikille. Mutta minkäs teet, jos pötsiin ei enään mahdu mitään tukevampaa syötävää.

Oli ollut jo etukäteen puhetta Paville menemistä siinä klo 20 - 21 hujakoilla. Olen kokemuksesta oppinut, ettei pariskunnalla todellakaan ole kiire tanssimaan toisin, kun minulla. Kyllä tanssipaikalla pitää olla jo ensivalssista lähtien. Siitäkin huolimatta, ettei jostakin syystä hakua valssata. Katetta koko rahalla.

Kokemusta on siitäkin, ettei kyseinen pariskunta viihdy pitkään tanssipaikalla. Itse taas tykkään olla liki viimeisille valsseille. Kun olin menossa samalla kyydillä, niin meikäpojalle piti siis löytää ajopeli. 2-pyöräinen leipämoottorilla käyvä kulkupeli oli tähän mitä parhain ratkaisu.

Seuraavaksi katsottiin takapihan pyörätelineestä mieluisin ajokki. Olihan siellä pyörää mistä valita. Osa vaan vähemmän kurantteja tarkoitukseensa liian pieniä jne. Sopivaksi katsotusta fillarista kiristettiin satula just jetsulleen kireäksi.

Kun kaikki näytti olevan valmista, niin pieni takapakki iski. Menopeliksi mietitty pakettiauto ei suostunut lähtemään käymään, joten pyörä ei mahtuisi mukaan. Oli jo sen verran kova himo päästä parketille, että kerron voivani kävellä sitten vaikka takaisin. Matkaa reilusti 6 km.

Perheenpäällä ei mennyt sormi suuhun, vaan hän kaivoi jostakin esiin taittorunkoisen pikku-Helkaman. Mukavan kokoinen kompaktipyörä, joka sopii taitettuna henkilöauton tavaratilaan. Vielä isäntä lykkäsi kouraan lampun, mikä pitäisi sitten jotenkin viritellä tankoon kiinni.

Pavin parkkipaikalla sai aikansa äheltää rungon lukituksen kanssa. Sen verran tässä oli tuherrettu, ettei tuota voinut ajatella naama näkkärillä. Mahtoi siinä tanssiväellä olla ihmettelemistä, kun talutin Helkaman lippuportille. Tuttuja ei näkynyt, joten mitään ei tarvinnut selitellä...onneksi.

Kaivoin täyteen stanssatun tanssipassin lompakosta, siinä samassa huomaten pariskunnan maksaneen kolme henkeä sisään. Hölmistyneenä tuosta pistin läpyskän takaisin rahamassiin ja vein pyörän lipunmyyntikojun vasemmalla puolella olevaan pyörätelineeseen.

Narikassa kuuntelin laulua. Jotenkin olin ajatellyt Myrskytuulen esiintyvän tänään toisena orkkana. Kuitenkin salista kuului naisartistin heleä ääni. No ei se mitään. Äkkiä salin puolelle. Sen verran olimme kuhnineet lähtemistä, jotta vasta naistentunnille ehdimme. On tämäkin tanssi-illan aloitusajankohta. Onneksi tässä ei palannut omat pääsylippurahat.

Toisin, kun kauden aloitustanssissa, niin nyt ei tarvinnut koko tuntia pitää seinää pystyssä. Hakuja tuli vähintäänkin tyydyttävästi. Olin lievästi sanottuna hämmästynyt, kun pari daamia teki tuplahaun. Oliko meitä miehiä paikalla todella niin vähän, että tuplahaku oli ainoa keino päästä varmasti tanssimaan? Ei ole kyllä moista ennen sattunut omalle kohdalle. Olin tuosta jossakin määrin todella otettu. Valitettavasti en sitten tehnyt kyseisten daamien kohdalla vastahakuja. Olisi varmasti pitänyt, mutta halusin tanssittaa muitakin lyhyeksi jäävässä illassa. Toivottavasti muistan daamien kasvot jälkeenpäin. Naistenhukutunti oli muutenkin mukava, vaikka osan aikaa heitin läppää kahviotasolla. Illan suurin ja iloisin yllätys oli buggkurssilla olleen kaverin löytyminen parketilta, vaikka oli antanut vaikutelman pysyä poissa parketeilta. Kaveri oli tullut vieläpä Paville, mikä ei ainakaan minulle ole koskaan ollut "helppo" tanssipaikka. Mies on selvästi ylittänyt kynnyksen.

Valssit, jenkat jne sai jälleen tanssimatta. Varman päälle otettu ilta. Uutta pitäisi kai jo oppia, kun eräs vietävä tivasi Lindy Hopin taitoa. Sitähän ei löydy, joten foksin askelein veimme parin loppuun. Yhden daamin kanssa oli selviä tökkimisiä tanssiessa. Viime kerran ilopillerit loistivat poissaolollaan, joten nyt oli vaan keksittävä muita daameja. Osan hain rivistä ja aiko monia suoraan pitkältä penkiltä. Akvaarion puolelta ei vielä kantti kestänyt hakea tanssitettavia.

Kahvion puolella hämmästelin limupullon hintaa. Olenkohan aikaisemmin ostanut jotakin halvempaa virkistettä, kun nyt sai pullosta pulittaa 2.50€? Tuo hintahan on monella lavalla jo vakio ja olen pitänyt Pavia tässä suhteessa halpana humppapaikkana.

Tämä perjantai oli siitä mukava, että paikalla oli kaksi hyvää ja kuitenkin niin erilaista tanssittajaa. Johanna ja Omppupuu esittivät väljempää tanssimusiikkia eli mukana oli sitä lähes pakollista iskelmää. Paljon herkkua oli seteissä mukana. MMo viimeisellä setillä Johanna tanssi varsin vaikuttavan näköisesti jiveä tai jotakin vastaavan näköistä veivausta.

Martti Metsäkedon orkkahan on tunnettu lattareistaan, mutta keskiyöllä esitetyt hitaat valssit olivat todella tunnelmaa täynnä. Esitetyt kappaleet sopivat erinomaisesti tummuvaan yöhön.

Väkeä oli kaiken kaikkiaan sopivasti paikalla. Akvaario oli yllättävän väljä paikka tanssia koko iltana. Oliko Kapakanmäen Finkkutanssit vienneet nuoret ja keski-ikäiset tanssijat mukanaan? Varttuneempi väki oli lähes kokonaan poissa Pavilta. Jo toiset tanssit, missä heitä ei oikestaan näy. Onko vanhempi väki jo tekemässä poistumistaan tanssipaikoista?

Hieman viimeisiä valsseja oli aika kumartaa ja poistua. Narikan jälkeen mies veti päälleen työfarkut ja lämpimän paidan. Lippupisteellä pari järjestysmiestä hymyili pyörälle. Itselläkin oli tuossa vaiheessa naamari virneellä.

Pitkään ei naurattanut. Pyörän polkimet olivat myös taittomallia ja Honkanummentiellä sai vähän aikaa pähkäillä, miten moiset vitkuttimet saisi lukittua paikalleen. Mitään ratkaisua en keksinyt. Toivoin vaan, etteivät ala vikuroimaan kesken ajon.

Jo muutaman polkaisun jälkeen tuli omaa Cännäriä jo kovasti ikävä. Helkamassa oli jalkajarru, mitä en ollut tottunut käyttämään liki 20 vuoteen. Yritin kiinnittää ajovalon, mutta juupelin tuikku pyöri vaan kippuratangossa miten lystäsi. Valolaitteen hyöty jäi varsin heikoksi. Matkaan ei tullut ajokypärää, joten reissu eteni kieli keskellä suuta.

Mennessä oli annettu ajo-ohjeet, mutta kuten tiedetty, niin maiset muuttuvat paljon, kun keinovalo valaisee. Yhdessä risteykessä hurautin harhaan. Otin lusikan kauniisti käteen ja käännyin kohti Tapulikaupunkia. Se nyt ainakin oli tuttu paikka ja lähellä Tikkurilaa. Ikean mahtavassa alamäessä en uskaltanut laskea vauhdilla. Pelko rungonlukituksen pettämisestä piti jalat tiukasti jarrulla. Viimeinen ylimääräinen mutka tuli Aisatiellä, mistä otin suunnan kohti Tulisuudelmaa. Siitä eteenpäin reitti oli tuttua.

Yöpaikassa suihkun kautta olohuoneen sohvalle köllimään. Simmut ummistin ennen kello 02.

Selvästi keskiviikon tansseja parempi ilta. Kolmen ja puolen tähden humpat.

Kommentti:

 

Jerryjee kirjoitti 01.06.2009 - 19:34

Mikolle pitäisi myöntää joku tanssin ansiomitali ponnisteluistaan tanssimatkojensa järjestämiseksi. Me kun muut olemme niin laiskoja että vain hyppäämme vain pirsseihimmet, törsäämme öljytuotteita ja tuprutamme CO2-päästöjä taivaalle.

Palkkioksi kiinalaismallinen tavarankuljetuspyörä?