Mikko                    La 11.4.09 Ruusulinna:

 

Lomalla ollessa on ollut hyvää aikaa miettiä, mites päästä tanssimaan mahdollisimman vähällä rahalla. Kun kaikki talvipaikat ovat olleet vaihtoehtoisesti rautateiden saavutettavissa, ainakin välillisesti, niin varsin kätevä reitti oli sotkea Riihimäelle ja sieltä junalla eteenpäin.

Jo perjantaina olin heittänyt pienen testilenkin, jotta seuraava päivänä pyörä varmasti pelittäisi, eikä laukeaisi tienpäällä. Pe-päivä oli ollut mukavan lämmin pyöräilyn kannalta ja filetsu kulki, joten hyvillä mielin voisin valmistua tansseihin.

Seuraavana päivänä mietin aikani, mitä mukaan ottaisin. Kaikki roippeet pitäisi saada mahtumaan pieneen viinilaatikkoon ja tanssikassiin. Pahvilaatikko kulkisi kätevästi tarakalla ja kassi polkijan mukana.

Kun en ajatellut syödä taukopaikassa, niin puputin maarun kotona täyteen. Mikä oli kyllä virhe.

Siinä kello 15 maissa polkasin Cännärin tien päälle. Vaikka aurinko helotti, liki täydeltä taivaalta oli keli perjantaista viileämpi. Itään päin polkiessa, tulin mietineeksi miten kylmä mahtaisi yöllä olla takaisin polkiessa. Huoli lämpötilan laskemisesta yöllä pakkasen puolelle, kävi mielessä matkan joutuessa.

Vaikka matkan teko tuntui suorastaan tönköltä, niin viimein tuttu tehtaanportti tuli näkyviin. Pikkuportti auki ja pyörä kuskeineen sisään. Siinä hetken aikaa mietin, mihin fillarin oikein piilottaisin. Leikkurin konehuone olisi oiva paikka, mita nyt tällä kertaa isot B1-kasat olivat tiellä. Riskillä ujotin Amerikan ihmeen autolavan taakse. Eiköhän se siellä olisi vorolta turvassa, hälytysjärjestelmän suojissa.

En siitä pitkään hiljaista pihaa ihmetellyt, vaan suorinta tietä toimistorakennukseen. Sählähin aikani hälyjen kanssa ja oletin niiden olevan off-toiminnossa. Kamat alakertaan ja suorinta tietä suihkuun. Ihan hyvä juttu, että puulaakissa on mahdollista pistää itsensä tanssikuntoon näin lomallakin.

Aika kiirettä pidin Riksun pisteessä. Tänne ei suinkaan oltu tultu lepäämään. Tehdessäni lähtöä, ovelta kuului epämääräistä rapinaa. Jotenkin tuttu asu, sattui silmään. Vartijahan se sieltä tuli. Älä vaan sano, että hälysysteemi oli päällä, kysyin hepulta. Olihan se pahus, tosin tätä en kyllä laita täysin omaan piikkiin. Tämän jälkeen taas nimi ylös. Taaskaan ei mukanani olut mitään virallisia henkkareita. Toivotin kaverille Pääsiäistä ja lähdin kävelemään kohti rautatieasemaa.

Matkailukeskuksen Siwasta tölkki piristejuomaa, eikä muuta junapilettiä ostamaan aseman lippuautomaatista. Köyhä Valtion Rautatiet oli nostanut lipunhinnan tasan 10€. Kiva 0.80€ korotus. Pakkohan se maksu oli hyväksyä. Säästö suoraan bussikyytiin kuitenkin 3-4€ luokkaa.

Junassa imasin piristeen naamaan ja yritin parhaani mikaan levätä. Illasta tuskin tulisi mitenkään erityisen rankka. Yö olisikin sitten eri juttu.

Helsingin maamerkit tulivat näkyviin, ennen iltapäivän kääntymistä iltaan. Jos Hämeessä oli ollut viileää, niin meri ja tuuli tekivät Cityn suorastaan kylmäksi. Kiittelin Kamppiin kävellessäni päähineen jättämistä Riihimäkeen. Pipoa voisin tarvita jo ennen, takaisin pyöräilemistä.

Pyörin Kampissa ja Tennispalatsissa, aikani kuluksi. Leffaan ei oikein ollut aikaa, eikä varsinkaan...sitä rahaa.

Asematunnelista hommasin parit halvat paketin riisipiirakoita. Karjalanpiirakat on ihan asia erikseen. Toisen paketin söin hissukseen lähellä metrolähtölaituria. Siitä mussuttaessa piirakoita, tuli anarkistinuori kysymään kahta euroa tupakkaan. Kerroin rahatilanteen olevan aika heikossa hapessa just nyt. Onneksi sitä keskustelua ei käyty pitempään.

Vielä ennen bussiterminaaliin laskutumista, viime hetken turvantarkastus Tennarissa. Siellä on hyvä, siisti ja ilmainen toilettitilat. Peilitkin isot,jotta koko turpavärkki näkyy kerralla.

Kampissa lähtölaituri 13 penkeillä oli mukavasti tilaa. Yritin siitä silmiä ummistaa ja torkahtaa. Yritys hyvä, mutta siinä vieressä teinipoika viilasi tai muuten vaan hiplasi rullalautaansa. Ääni oli sen verran korvia vihlova, ettei torhahtamista tarvinnut edes ajatella.

Laituri 12 penkeille oli ajan kanssa tullut muutama selvästi tanssimaan lähtevä immeinen. Lähinnä vietävää puolta. Meitä miehiä ei ollut, kun kaksi-kolme hassua.

Vaikka pastajuhla oli, niin bussit kulkivat onneksi aikataulussaan, joten lähes aikataulussaan päästiin matkaan. Tosiaan Korsisaari on saannut aikataulua kiitettävästi kiinni, mitä se oli vaikkapa viime talven. Oli jotenkin outoa lähteä talvipaikkaan tanssimaan, kun luonto oli jo pitkällä keväässä. Aurinko oli hiipumassa taivaanrantaan. Punertava valonkajo näkyi enään horisontissa.

Suunnilleen varttia vaille 21, Ruusun parkkipaikan automeri piirtyi silmiin. Autoja jälleen valtava määrä. Järkkärit ohjastivat autoja kaukana oleviin rivistöihin.

Tällä kertaa, en aikonut olla Hämeen hidas, kun päästiin autosta ulos. Normaalisti daamit suorittaneet äkkirynnäkön lipputiskille. Lippujonossa oli aika ruuhka, kun sisälle asti pääsimme.

Ruuhka jatkui narikassakin, kun jälleen sai tavarat jättää pikkusalin päädyssä olevaan vaatesäilytyspisteeseen. Siitä tuli muutamaa tuttuakin moikattua.

PNP ensimmäinen setti oli loppusuoralla ja ainoastaan yhden humppaparin onnistuin siitä tanssia. Hitaat valssit ja muut oudommat, jätin suosiolla tällä kertaa väliin. Huomasin illan mittaan jättäväni, myös valssit väliin. Oliko tuo vaan voimien säästelyä yölle vai suoranaista valssikammoa. Enkä molempia.

Kun valkohatut painuivat paussille, niin seuraavaksi oli ohjelmassa, jotakin muuta. Foxpopilla oli raikkaasti eri ote iltaan. Kuten odotettua, niin iskelmää tuli, mutta onneksi heidän ensimäisellä setillä, ilman solistia tuli kiitettävästi perinteista lavamusiikkia.

Pitkä pyhä oli tuonnut paikan päälle, suorastaan hillittömän määrän daamistoa. Hakurumban jälkeen riviin jäävät voitiin laskea sadoissa. Ensin tuo hämmästytti ja heti perään, jossakin määrin suretti. Toisessa tai kolmannessa hakurivissä taisi liian moni daami saada katsoa muiden tanssimista. Pääsemättä tanssimaan koko illan aikana ensimmäistään peliä.

Eräs tanssittamani daami pisti pillit pussiin klo 22 maissa. Sitä mitä hän sanoi lähtiessään paikalta, ei ole fiksua toistaan. Tämä lienee koko perheen tanssipalsta. Ilta taisi olla varsin pariskunta voittoinen.

Toisella PNP setillä tuli jo enemmän mieluisaa musiikkia. Herrat ovat eritelleet, jopa hitaat foksit fokseista. Taitaa valkohattujen valikoimasta uupua enään ani harva tanssilaji. Nykyisiä tanssivat n 90% lavakäviöistä, niin tuskin ohjelmiston laajentamiseen enään on suurta painetta. Näyttötaulua jaksan kyllä aina arvostaa.

Foxpopin toisella setillä saan naiskauneutta lavalle. Alkuillan setistä poiketen nyt oli iskelmää mukana.

Kun itse ei jiveä hallitse, niin silloin pitää tyytyä muiden jivettelyn ihailuun. Eräs nuoripari veti sangen taitavasti jivet lavan kulmassa. Tuossa täytyy jo todella osata, eikä arvata.

Naistentunti meni sangen mukavasti. Mitään kiikkustuolissa muisteltavaa tuskin jäi mieleen, mutta mukava oli huomata, naisen ottavan juoksuaskeleita meikäläiseen päin hakuhässäkässä.

Viime kesän buggparia ei loppuillasta passannut hukata, kun oli luvannut suoran kyydin takasin Riihimäkeen. Naistentunnin jälkeen miehet alkoivat olla aika vähissä. Meikä alkoi puolen yhden maissa olemaan valmis lähtemään. Kyyti oli sikälikin erittäin tervetullut, ettei nykytaloudella ollut varaa mihinkään Kasarmikadun-kierrokseen.

Tulomatka meni sangen leppoisasti. Olihan siinä turistavaa, puolin ja toisin. Onneksi daami heitti minut suoraan portille, niin ei tarvinnut ulkona pitkään värjötellä. Ennen poistumista lupasin tarjota Riutalla sumpit, kun nähtäis. Kauniiksi lopuksi potkaisin vielä vahingossa autonlämmittimen ulos. Toivottavasti se ei hajonnut heh.

Nyt ei ollut yhtään mihinkään kiire, kun alakertaan kapusin. Halpispiirakat pistin mikroon ja vaihdoin pyöräkuteet päälle. Ilmasto oli selvästi mennyt miinuksen puolelle, eikä mukana ollut niitä lämpimiäkäsineitä, joten pokkana otin työrukkaset mukaani. Ei kovin muotitietoista, mutta pitäisivät kätöset lämpöisenä menomatkan.

Kun kaikki oli reilassa, kaivelin pyörän esiin, joka oli onneksi ehjä, eikä lavan ruhjoma. Kaupunki oli hiljainen, kun ajelin kaikessa rauhassa lävitse. Juomapullo osoitti jäätymisen merkkejä ja vähän ennen Sileenkallion mäkeä, kun yritin puristaa viimeiset nesteet ulos, se otti ja poksahti, pudottaen pohjansa. Tuhansia ajokilometrejä virvoittanut pullo oli pakko dumbata Esson roskikseen. Viimeiset 10km sain täten ajaa kuivin suin. Kotipuolessa onnistuin melkein kolhimaan naamavärkin, kun kaaduin pyörän kanssa. Onneksi pyörän ollessa seis pysähdyksissä.

Lyhyt talvitanssikausi oli sitten ohi.

Kolme ja puolikas tähtöstä.