Mikko                     La 2.5.09 Riutanharju:

 

 

Jos jotakin odotan kesäkaudella, niin Riutan avajaisia. Tänne, jos mihinkään kesälavan avajaisiin on suorastaan pakko päästä. Viime kesä oli niin nappijuttu täällä, joten avajaisia ei ollut varaa jättää väliin tälläkään kertaa.

Vaikka MM-listan mukaan puoli Suomea oli tulossa Kormuntielle tanssimaan, niin kimppakyytitarjonta oli suorastaan hämmästyttävän heikkoa. Tästä syystä oli pakko tehdä suunitelma B, joka olisi kuljettanut taksilla Kuossarin nurkalle ja loppumatka tietysti apostolinkyydillä. Takaisin sitten kävelemällä, ellei syystä tai toisesta kyytiä heruisi..

Liki viime tipassa tuli valimokaupungista jälleen kerran pätevän simppeli kyytiehdotus. Kun kuski on tuttu ja homma on aikaisemminkin toiminut, niin homma oli sillä saletti.

Toukokuun alku oli ollut sään puolesta, kun morsian. Aurinko paistoi ja tanssipaidassa pärjäsi aika mukavasti, kun odottelin kyytiä kantatien varrella.

Aikani odotin ja odotin. Aika juoksi kellossa. En ollut ottanut nokialaista mukaani, joten kävelin takaisin kämppää kohti hakeakseni kännykän. Hieman ennen perille pääsyä silmään osui tuttu tila-auto kahden kesän takaa. Siinä ennen valtaväylälle siirtymistä testattiin vahingossa liikennemerkin ja auton peräpään keskinäinen kemia. Mitään suurempaa vaurioita emme havainneet autoon tulleen, eikä henkilövahinkoja seurannut, joten nokka kohti itää. Kännykkä on ihan viekeä laite pitää aina mukana.

Riutalle kurvattiin reilusti ennen klo 19.30. Saimme auton toiseen lähtöriviin. Paikkaan mistä Ferrari-talli on tällä kaudella saannut vaan unelmoida. Alle tusinan verran oli autoja jo parkissa. Tuttuja alkuun vähän, mutta niitä tuli paikalle illan mittaan, kun sieniä sateella.

Kun aikaa oli ja sää suosi, niin siinä ajan kuluna heitettiin läppää tanssilavan järjestyksenvalvojien kanssa. Heti aluksi saatiin vahvistus, ettei tänä kesänä tanssita naistentansseja täällä lainkaan. Todella harmillista tuo, kun edellisenä suvena sai nauttia kahdestakin naishakuvoittoisesta tanssi-illasta. Nyt lähimmät naistentanssit on Mäntsälässä saakka. Kaukana, muttei liian kaukana.

Järkkärit kehuivat bileillan menneen paremmin, kun viime kesän vastaavan. Ilmeisesti Yö ja Jani & Jettsetters-fanit osaavat käyttäytyä paremmin, kun Dingo ja Virve Rosti & Menneisyydenvankien vastaavat. Ainakin alkoa oli osattu ottaa maltilla Vappuna. Harmi sinänsä tuo bileilta Vappuna. Olisi ollut viime kevään tapaan loistava aika tanssilavan avajaisille. Silloin noidat, maahiset, prinsessat olivat läsnä tanssiaisissa.

Hieman ennen kellon ollessa 20 tanssiväki pääsi lipunlunastukseen. Olin autossa pyytänyt kuskilta 4€ ja tuolla rahalla kaveri pääsi kokemaan hämäläisen kesätanssien avauksen. Lipusta sai maksaa 14€, mikä taitaa olla lähes vakiohinta tanssilavoilla.

Kimppakuski oikaisi kahvioon ja minä taas suorinta reittiä narikkapenkille popojen vaihtoon. Siinä kengän-nauhojen kanssa nyhjätessä tuttu pariskunta kulki ohi ja moikattiin. Niin se tanssi vielä yhdistää vapaita sydämiä.

Kun sain kengät koipiin, niin seuraava suunnistuspiste oli kahvio. Siitä kylmäkaapista nappasin pullon limua. Hinta onneksi edelleen 2.50€. Hiippailin samaan pöytään, missä kuski nautti jo juomaansa. Ikkunasta näkyi aikamoinen virta tanssijoita, niistä yllättävän moni tuttuja. Suht vikkelään siitä tuli juoma nautittua.

Fernet aloitti illan artistikorokkeen vasemmalla reunalla ja toisin kun Pavilla, niin nyt hivuttauduin daamia noutamaan valssille. Kuten on ollut Riutalla, niin klo 20 - 21 on vielä varsin hiljaista parketilla ja koko alue on alkuvalssien aikana etenevien tanssijoiden käytössä. Täten uloimalla kehällä oli tilaa edetä. Illan aloitus oli otettu varman päälle tai niin ainakin oletin. Pari oli tuttu, mutta tämä oli ensimmäinen valssi hänen kanssaan.

Daami totesi valssien jälkeen, jotta selvittiin hengissä. Ei mikään tunteita herättävä illanaloitus, mutta meni kuitenkin. Myöhemmin illalla tanssittu valssi oli jo paljon parempi.

Tangot ja foksit oli mukava fiilistellä siinä pömpelin ympäri tanssiessa. Tilaa oli, vaikka ensimmäisen tunnin aikana siihen oli eksynyt kaksi - kolme paikallaan tanssivaa kädenalittajaa. Niitä sitten ohiteltiin ja kierittiin parhaamme mukaan. Aika äkkiä kädenalitanssivat hävisit siitä. Taisivat saada opastusta tanssialueista.

Naisten puolituntisella oli jo mukavasti daameja paikalla ja toisin, kun edellisissä tansseissa, niin nyt pääsi tanssimaan kiitettävästi. Taisi siihen ehtiä joku tuttukin hakemaan. Saisivat vaan täällä vaihtaa sen hakuvalotaulun paikkaa. Nykyinen paikkaa palvelee paljon paremmin naisia, kun miehiä. Miten olisi vaikka siihen lavan etuosaan?

Ennen lavaisännän esiintymistä oli PNP vuoro. Pojilla tuntuu tahti ja sävel olevan aina vaan paremmin hallussa. Miinuspuolelle menee se, että kuulostavat joka paikassa samalta. Pientä irtiottoa nykylinjasta kaipaisin. Överiksi tuota ei kuitenkaan kannata vetää. Sinitaivas voisi olla varsin hyvä esikuva tuolle irtiotolle tai uudistumiselle.

Kun paikalla oli tuttuja, niin siinä tuli vaihdettua sana, jos montakin. Pari paluukyytitarjoustakin heitettiin ilmaan. Koska kyyti takaisin oli jo varmistettu, niin en napannut uusia tarjouksia kiinni. Pari uutta nikkiä sai kasvot. Kolmannen nikki jäi kuulemmatta siitä soitannassa. Tiedettyjä palstalaisia tanssin kolmea. Ensimmäistä oli kolme miestä hakemassa. Johan oli suosittu daami. Toisen sain miltei juosta kiinni daamirivistön takaa humpalle. Oli kyllä virhe viedä hänet daamirivistön läpi parketille, kun rivistö olikin kun Kiinanmuuri. Pitkä ja leveä. Illan nuorin daami oli helppo löytää penkiltä istumassa. Eroittui jo kaukaa hymyilevänä.

Siitä oli aika tarkkaan vuosi, kun Tomi Markkolaan olen viimeksi kuullut ja kuulosti raikkaalta, kun kylmäjuoma Saharan polttavassa paisteessa. Kun harvoin kuulee, niin kuulostaa tuoreelta, eikä tympäännytä.

Kuuleman mukaan oli avajaisissa liki 2000 tanssinharrastajaa paikalla ja se sitten näkyi ja tuntui, kun naistentunti oli käynnissä. Jonkinlainen paniikki tuntui klo 23-24 hallitsevan parkettia. En muista koskaan daamien tehneen sivustahakuja. Tähän asti kaikki ovat hakeneet suoraan kasvotusten. Nyt tuli vaan sellainen olo, kun vaan joku mies lähtee tanssimaan, niin daami on tyytyväinen. Tuota ei kyllä kannata valittaa, sillä ani harvoin sain poistua vaihtopenkille istumaan. Lähes aina syynä oli minulle osaamaton tanssilaji.

Yhdet hitaat valssit tuli tanssittua ja sahausliike ei kyllä ole omiaan pömpelin ympärillä tanssiessa. Daamikaan ei mitenkään hypännyt kaulaan kiinni, kun olimme tanssineet.

Tuo Markkolan kauden kävijäennästys näkyi ja tuntui. Daamirivistö piteni illan mittaan, kun leivottu pullapötkö. Kun daamit olivat pitkänä rivinä, niin totta ihmeessä, myös miehet olivat levittäyneet yhtä laajalle alueelle. Tästähän seurasi vapaan tanssialueen kutistuminen. Sai todella pitkän matkan taluttaa paria, varsin lähellä kahvion sisäänkäyntiä.

Vapaaväylä oli max 1,5m luokkaa, joten siitä oli varsin kiva tunkea itsensä daamin kera väljälle tilalle. Luultavasti kädenalitanssijat koukkasivat narikan ja pömpelin välistä tanssimaan. Heille varmaan hyvä ratkaisu. Eteneville tuosta oli korkeinaan hetken ilo, kun melko pian oli jälleen hakumuuri haittaamassa tanssia.

Noista tanssialueista on riittänyt juttua pitkän tovin. Itse en huomannut alueiden sekoittumista, kun sitä keskustaa kulutan kengilläni. Itse eksyin kerran lavan eteen etenemään, mutta äkkiä sieltä tultiin keskemmälle tanssimaan. Kukaan ei onneksi ollut antamassa vauhtia takamukseen tanssikengillä.

PNP soittaessa viimeiset valssit, olin käynnyt vaihtamassa jo toisen tanssipaidan pitkähihaiseen paksumpaan. Pyyhe oli korjattu talteen ja kevyet tanssikengät vaihtuneet painaviin kävelykenkiin. Kun valssien jälkeen tuli encoret, niin hieman harmitti kiireinen varusteiden vaihto. Illan viimeiset olisi ehdottomasti pitänyt vielä tanssia, mutta ei näillä vermeillä.

Ennen lähtöä tarkistin auton vauriot. Maalipinta oli saannut hieman kipeää, mutta teräs ei ollut muuttanut muotoaan mitenkään.

Väkipaljoudesta huolimatta tai juuri siitä syystä neljän tähden tanssit.