Kun Humphrey Bogart kysi Lauren Bacallilta, kuinka tämä vihelsi. Vastaus kuului: ”pistä huulesi tötterölle ja puhalla”. Jos HB olisi kysynyt LB:ltä, mitenkä tangoa tanssitaan, niin vastaus olisi voinut olla, että seiso suorana, ota syliote ja kävele.

Lavatanssit taas ovat Suomessa suosiossa. Monet tanssijat mielessään ajattelevat, että oma tanssitaito jättää koko paljon sijaa lisäharjoittelulle. Jokainen on sydämessään esiintyjä ja tavallisen tallaajan unelmat toteutetaan juuri tanssipaikalla.

Monissa harrastuksissa on se kiusallinen piirre, että ollakseen niissä edes kohtuullisen hyvä pitää treenata. Jo niinkin yksikertainen asia kuin juoksu tahtoo tökkiä. Jos meinaa kipittää alle kolmeen minuuttiin kilometrin, niin on pidettävä yllä jonkin näköistä harrastusta asian suhteen. Vaikka tango on kävelyä, liittyy siihen mielestäni enemmän opittavia vapausasteita, kuin juoksemiseen, jota sitäkin tuli kokeiltua nuorna ollessani.

Helposti mielletään, että käymällä kursseja ja opettelemalla kasapäin erilaisia askeleita ja kuvioita, ollaan sen jälkeen taitavia tanssijoita. Omalta kohdaltani tiedän, että ne kahdeksan A5:n kouluvihkoa ja kaksi A5:n mustakantista vihkoa, jotka olen kirjoittanut täyteen tanssikuvioita eri kursseilla, eivät suurta lohtua tuo, kun menee pokkaamaan ventovierasta oudolla lavalla. Sanoisin, että kuvioissa löytyy, kun osaisi vielä tanssia.

Tango, joka on yli 100 vuotta vanha tanssi, on edelleen haastava jo pelkässä perusmuodossaan. Vaikka kaikki negatiiviset tunteet, kuten ärsyyntymiset, ärsyttämiset, mustasukkaisuudet, näyttämishalut jätetään vähemmälle, riittää oman asenteen parantamisessa puuhastelua monesti enemmän, mitä lääkäri määrää. Vaatii vuosia ennen kuin meikäläinen oppii itse edes jotenkuten liikkumaan siten, että meno näyttää ja tuntuu tanssilta. Yritä siinä sitten vielä viedä daamia oikeaan rytmiin ja sopiviin kuvioihin. Tilanne on monesti enempi kuin haastava, vaikka yrittää pitäytyä mahdollisimman paljon kävelyssä.  ~ K ~