Mikko         Lauantai 23.5.09

 

Jo perjantain puolella heitettiin ehdotus lähteä Mäntsälään laittamaan jalalla koreasti. Perheenemännän oli käytävä kapinakunnassa ja näin olisi mahdollisuus päästä mukaan.

Lauantai-aamuna en pitkään köllötellyt sohvalla. Olin luvannut lähteä mukaan järjestelemään myyntipistettä Myyrmäen urheiluhallille. Kun olin ryhmän ainoa mies, niin se homman raskain työ lankesi minulle.

Kamat oli jo tosiaan valmiiksi pakattu pakuun. Kun matkan varrelta tulisi porukan kuopus ja paku, kun ei ole mikään tilaihme, niin miehen osa oli viettää matka tavaroiden kanssa. Onneksi ei kovalla lattialla tarvinnut istuskella. Olihan lattialla jokin alkeellinen pehmuste. Päätä ei pehmustanut mikään. Kova peltilevy olisi vastassa, jos auto pysähtyisi äkkinäisesti.

Kun poppoon nuorin noukittiin kyytiin, huomasin hoitotyttöjen vilkuttavan parvekkeelta. Siitä on aikaa, kun heidät olen viimeksi nähnyt. Kasvaneet ovat kovasti.

Aamupäivän sää oli kovin sateinen. Jos poutaa ei ilmaantuisi, olisi tavaroiden rahtaaminen halliin kovin kosteaa puuhaa.

Koska olimme paikalla kukon laulun aikaan, niin autossa sai koko kööri kökötellä. Sade se vaan rummutti peltiä. Ulkona kävi aika vipinä, kun immeiset kanniskelivat tavaroita halliin. Sisäänkäynnin kohdalla oli ainakin yksi läheltä piti-tilanne, kun autot ja tavarankantajat surrasivat ahtaalla pihalla. Ilmassa oli kiirettä ja kireyttä. Tätäkö se kirpputorimyyjän arki sitten on.

Kamojen raijjaus hallin oli luku sinänsä. Mitään kärryä tai vastaavaa ei mahtunut käyttämään. Se moka tehtiin, ettei rakennettu myyntipistettä ennen myyntiartikkeileiden sisään tuomista. Vähitellen myyntitasot muodostuivat juomapullokoreista ja vaneerinpaloista. Kaiken myyntijärjestelyn jätin naisten hartioille. Meikä, kun ei oikein ole omiaan myymään tavaroita. Varsinkaan muiden tavaroita.

Kun olin osani tehnyt, niin sitten oli aikaa kierrellä ja kaarrella. Miesten tummia farkkuja etsin alusta lähtien, mutta niitä ei löytynyt mistään tiskiltä. Yhdet housut ostin, mutta referenssikäyttöön ainostaan.

Lasten vaatteita oli myynnissä liki jokaisella standillä. Varmasti niitä halaville hyvä paikka tehdä ostoksia. Myyjiä niin tolkuton määrä, jotta hintataso alhainen ja tinkiä sai hinnasta. Housujen lisäksi löysin muutakin pientä kivaa ja tarpeellista. Pikkurahoille löysin käyttökelpoisen kolikoiden säilytysalustan. Siinä näkee heti miten monen euron edestä on esim. 5 sentin kolikoita. Oiva löytö köyhälle.

Aina välillä kävin katsomassa miten tytöt pärjäävät. Hyvin tuntui kauppa käyvän. En tiedä miten paljon emännän olemus vaikutti siihen. Myydä hän ainakin osasi.

Pöytiä tuli kierrettyä yli neljä tuntia. Välillä iski jano ja nälkä. Ulkona oli varsin mainio makkaran ja limun ostopaikka. Kyllä kesällä pitää grillimakkaraa päästää maistamaan, mieluusti useamman kerran.

Loppua kohti oli tarvetta lisäpöydille. Aikomus oli hakea niitä varastosta, mutta hallin henkilökunnan suorastaan ynseä asenne pakotti etsimään koreja ja tasoja muualta. Vaikka kirpputori oli 2-päiväinen, niin osa oli varannut tilan vain päiväksi ja nyt kellon lähestyessä 14, oli ylimääräisiä koreja ja tasoja runsaasti saatavilla.

Niistä kasattiin nopeasti tarvittavat pöydät. Siinä vielä hinnoittelin myyntineidin kanssa lenkkikenkiä. Finaallin asti oltiin, kun emäntä pelkäsi Arabien astiaston ja tinapikarien lähtevän varkaiden matkaan. Ilmeisesti varkauden mahdollisuus oli olemassa, kun aamupäivästä kuulutettiin pitämään rahoista ja tavaroista hyvää huolta.

Takaisin tullessa oli jo enemmän tilaa tavaratilassa, eikä koko paluumatkaa tarvinnut siellä könöttää.

Lähtöpisteessä oli isäntä tehnyt maistuvat lihapullat lisukkeineen. Ruoka maittoi makkaran ja rypäleiden syömisestä urheiluhallilla huolimatta.

Vesselit olivat iltapäivällä tulleet kotiin ja varsinkin esikoista tuntui metallit kiinnostavan poikia enemmän. Terve uteliasuus on avain oppimiseen ja ympäristön hahmottamiseen.

Vielä ennen iltaa oli mukava olla ja levätä saunan lämmössä yksin omissa oloissa & ajatuksissa.

Kun olin vetännyt tanssikuteet päälle, tulin katsoneeksi peiliin ja sieltä takaisin katsoi mies, jonka naama näytti siililtä. Tämä viikonlopun toinen tanssi-ilta tuli nurkan takaa. Paidan olin ehtinyt pestä. Mukana ei ollut parrankaatokonetta, enkä pyytänyt Venusta tähän avuksi. Muutamaa karvaa lyhensin kynsileikkurilla. Naama oli siili vieläkin, mutta nyt siisti siili.

Tytöt halusivat vielä leikkiä muovailuvahalla ja kun se onnistuu yleensä vain minun läsnäollessa. Ei auttanut muu, kun kaivaa vahat esille. Nuorin oli hakenut keittiöstä valkosipulipuristimen ja teki sillä hiuksia tai hänen mukaansa matoja. Puristin oli muovia ja koko ajan sai pelätä kuulevansa rits, räts. Pelätä sai myös muovailumömmän tarttuvan housuihin. Kiva humpata housuissa, missä on monivärisiä vahatahroja.

Vielä ennen lähtöä yritin houkutella perheenpäätä lähtemään myös, mutta tuntui televisio vievän voiton tanssista.

Lähtöhetkellä se todellinen syy lähtöön selvisi. Isäntä kaiveli esiin 4 pulloa shamppaniaa vai oliko vaan kuohuviiniä. Yhden pullon nappasi emäntä ja loput juomat jäivät omalle kontolle. En keksinyt niille muuta paikkaa, kun tanssikassi. Eivät ainakaan siellä hajoaisi.

Sateesta ei ollut illalla enään haittaa, sää oli muuttunut pilvipoudaksi. Lahteen päin vievää moottoritietä oli kaikessa rauhassa hyvä ajella. Matkalla otin puheeksi daamin kilteisen asenteen naistenhakuun. Se vaan jaksaa yhä hämmentää kolmen vuoden jälkeenkin. Onneksi passiividaamit ovat harvassa. Tasa-arvohaku lavoilla kunniaan.

Suurlavan parkkipaikka oli mukavan täynnä, kun saimme auton parkkiin kohtuu lähelle lippipistettä. Kuski tempaisi pullon mukaansa ja antoi sen lähes välittömästi eräälle melko pitkään järjestysmiehenä toimineelle herralle. Omat pullot jätin pelkääjän paikan jalkatilaan. Niitä en taatusti halunnut riesaksi lavalle.

Pullon saannut kaveri oli onnesta sykkyrällä, kun nosti pullon kaikken nähtäville. Jotenkin oli tunne, ettei tästä tule ihan tavallista tanssi-iltaa.

Lippujen lunastuksen jälkeen kuului Sykkeen soittavan rumbaa. Kuski harmitteli kappaleparin missausta. Sanoi vielä seuraavan parin tulevan myöhään. Meikä siihen, jotta taisimme missata sen ainoan parin ja niin siinä muistaakseni kävikin. Tätä se teettää, kun lähdettään myöhässä. Tosin pidin mölyt mahassa, kun maksaja määrää lähtöhetken.

Narikan jälkeen lähdimme omille teille. Kuski parkeerasi itsensä daamirivistön ääripäähän ja minä hetken ihmeteltyäni, istahdin vastapäätä daamirivistöä. Muutama kappalepari piti tanssihalut kurissa. Hitaat valssit, jivet jne jätettiin sattumoisin väliin, hyvästä syystä.

Tännehän ei olla istumaan tultu ja, kun valssia ilmoitettiin seuraavaksi tulevan, niin pakkohan daamia oli hakea. Sieltä narikkapenkiltä löysin sopivan daamin. Kun paikalla oli tanssijoiden kannalta sopivasti väkeä, oli tanssiminen varsin vaivatonta. Oli tilaa ja muut tanssijat väistivät, kun meidän eteneminen ei ollut mitenkään vauhdikasta. Kiva valssi kaiken kaikkiaan. Siinä valssin aikana oli portaille ilmestynyt jalojuomapullon saannut järjestysmies. Mies siinä kyseli kuskia. Onneksi käytti hänestä kaveri-nimitystä. Eikä mitään sen läheisempään. Ei siinä auttanut muuta, kun pyyhältää daamin kanssa välittämään viestiä lavan reunalle.

Illan aikana tanssitut tangot, humpat jne olivat todella mukavia tanssia. Tanssijoiden määrä oli tanssijan näkökulmasta todella kohdallaan. Oli tilaa ja mitään hakuriviryysistä ei ollut lainkaan. Moni Pavilla näkynyt tanssija oli suunnannut Mäntsälään, vaikka Riutanharjulla oli tanssiorkestereiden eliitiin kuuluva Sinitaivas ja Asikkalassa oli Jenkkapirtin avajaiset.

Kun talvella olin tutustunut Pia M, niin nyt oli aika kokeilla tanssiaskeleiden yhteensovivuutta. Pitkän huiskea daami oli helppo löytää rivistä. Kiitos Pialle foksista. Tunnettuja tanssi.nettiläisiä ei tainnut kolmea enempää paikalla.

Naistentunnilla eräs daami jaksaa aina hämmästyttää. Pavilla ei ole tuntevinaan, mutta Ruusulinnassa ja nyt Suurlavalla tuli hakemaan kiireen vilkkaan. Mielenkiintoista... Juuri, kun Mäntsälässä alkoi hunaja virrata ja taivaalta sataa mannaa, oli kuski ilmestynyt portaille. Naputti kelloa siihen malliin, jotta nyt oli lähdön aika. Harmitti muuten niin vietävästi, mutta valinnan varaa ei ollut. Vantaalle oli vain tämä yksi kyyti tarjolla.

Pian kanssa olen samaa mieltä siitä, että daamien keski-ikä oli yllättävän korkea, mutta ei nämä nyt mitkään kuntotanssit olleet.

Illan orkestereita ei paljon tarvitse eritellä. Syke on tanssilavoilla huomattavasti parempi, kun levyltä kuultuna. Parit Sykkeen levyt omistan, eikä niistä paritanssinharrastaja paljon kostu. Levyt lienevät tarkoitettu niille, jotka ovat Sykkeen keikoilla käynneet ja haluavat heitä muuten vaan kotona kuunnella.

Markus Törmälän FBI oli tavalliseen tapaansa mainio myös. Perus-settiä pukkasi illan aikana ja hyvä niin.

Matkalla autolle kuski kertoi järjestysmiehen rustanneen jonkin tarinaa lapulle. En jaksanut kiinnostua asiasta enempää. Olin vielä jalat irti maasta illan tansseista. Vielä ennen lähtöä pistin päälle paksumman paidan. Ilta oli jo aika viileä tähän aikaan.

Ennen Vantaata, kuski kiskoi loput pullot Lady Clubiin. Halusi pulloilla palkita hyviä työntekijöitä. Sen ajan minkä odotin autossa, olisin voinnut olla tanssimassa. Mutta, kun kännykkä oli jäännyt reissusta pois, niin tässä oltiin eikä muuta voitu.

Ihana oli jälleen päästä suihkuun ja yöpalan jälkeen nukkumaan.

Suurlavalle pitää toisenkin kerran päästä tanssimaan....ajoissa. Keinolla, millä hyvänsä ja suunnitelma on jo muhimassa pääkopassa.

**** puolikas ++