Jos sellaisen aiheen SM-kisat järjestettäisiin, -tai -kirjoittamisen saattaisin pärjätäkin, aina bodiumille asti kuten nykyisin niin viksusti sanotaan.

Lannaluonnin SM-kisat olivat viime viikonvaihteessa. Niissä en ollut ja en olisi pärjännytkään. Meillä kotona oli lehmiä ja se itse lopputuote oli kovinkin riippuvainen siitä mitä kuivikkeena käytettiin.

Meillä käytettiin olkia. Joissakin taloissa oli käytössä puru tai turvepehku. Asia riippui siitä mitä edullisemmin oli saatavissa. Pehkuhan imee tehokkaasti mutta on työläs kuivattaa. Puru on hyvää myös mutta vaatii että on melekein sahanomistaja, että sitä edullisesti saisi. Aikoinaan puru oli tärkeä eriste rakennuksissa ja siksi arvokas luonnonvara.

Lannanluonnin suomen mestari on kirvesmies Timo Junno Haapavedeltä. Hän lapioi kottikärryihin paskaa 103 kiloa ja kuljetti lastin läpi mutkaisen ja mäkisen kilpailuradan minuutissa ja viidessä sekunnissa.

Itse kilpailu järjestettiin Haapavedellä Karsikkaan koululla. Kilpailu on rankka ja se saikin traagisen alun kun iäkäs mieshenkilö tuupertui sontaan kesken kilpailusuorituksensa.

Häntä elvytettiin pitkään ja paikalle hälytettiin myös pelastushelikopteri Sepe. Mitään ei kuitenkaan ollut tehtävissä vaan mies kuoli tajuihinsa tulematta sairaalassa.

Kesäkilpailut ja kylätapahtumat ovat siis pyörähtäneet täysillä alkuun. Näitä erilaisia  kisoja riittää sitten aina koulujen alkamiseen asti.