Hilasin juuri lipun salkoon, on keskikesän juhla.

 

Sitä ennen kävelin syvälle metsään, paikkaan josta on yli kaksi kilometriä lähimpään asumukseen. Paikkaan jossa on suomen rauhallisin terassipöytä.

Useinhan Juhannuksena ihmiset hakevat rauhaa mutta päätyvät ruuhkaiseen ja meluiseen tanssipaikkaan. Pömpeli ahdistaa ja jaloille sotketaan, Josefin ideoimaa hakupiiloa kaivattaisiin.

Tai sitten saatetaan mennä mokille järven rannalle. Kokot roihuavat ja humalaisten örvellys kiirii järven pintaa pitkin, ei sitä selvin päin kestä.

Tässä terassilla saa olla rauhassa ja nauttia metsän keskellä hiljaisuudesta. Tarjoilu pelaa huonosti ja kattokin vuotaa viljalti, mutta rauha on taattu.

 

 

Toisaalta on sitä rauhallisiakin tanssipaikkoja. Kerran elämässäni -iloisella 90-luvulla kävin Jussina soramontun pohjalla, siis Entun lavalla. Siellä ei kopteroijat häirinneet, ei musiikki soinut häiritsevän kovaa. Tunnelma oli maalaismainen mutta ehkä sisäpiiri oli sielläkin vallalla, en siis suosittele evästämättömille.