Lupasi taas lisää lunta viikonlopun jälkeen, tietää lisää kolaamista. Joskus huomaan ajattelevani kaikkia vanhoja asioita ja tuntemattomia ihmisiä, näin etenkin kun teen jotain joka ei vaadi aivotyötä.

Saatan miettiä miten se Humppiksen kaksirunkovene siellä Pulkkilanharjulla jakselee ja onko hän jo tiputtanut mökin katolta lumia, liekö edes ajatellut asiaa? Uusi katto niin kai se kuorma sieltä luistaa itekseenkin. Ja miten lie Aitomiehen koiran silmät terveet, jokus koirilla on semmosia ongelmia. Kerran katsoin elokuvan Koirankynnen leikkaaja. Miehelle tuli suuri murhe miten sen pystykorvan kynnet jakselee. Se ylempänä oleva kippurakynsi unohtuu leikata usein.

Vieläköhän se VeeKoo raveissa käy ? Juulia ainkin Kalevassa riekkuu tämän tästä. Aina hauskaa olla pittää juu. Ja mitenköhän se Mikon muumipyyhe, liekö unohtunut jonnekin vai vieläkö tallessa lienee? Ja Anskun naruhousut, onko ne vielä käytössä?

Mammallani oli semmonen vika että kun hän lähti kylille, niin palasi usein vielä takaisin ja tarkasti sähköhellan. Jos ei palannut niin soitti sieltä kyläpaikasta että voisiko joku vilkaista, onko levy jäänyt päälle? Joku mäkihyppääjä ropeltaa aina puomilla siteitään, on kai joskus jäänyt remmi huonosti.

Turhia asioita minäkin mietin mutta auton öljytikkua en ole kurkannut moneen kuukauteen. Viime vuonna kun olin auton kanssa öljynvaihdossa niin asentaja näytti kuinka ihan vaan päässä oli tikussa öljyä, melkein moitti minua. Ajattelin että olisiko halvempi tehdä vähän pitempi tikku tai siirtää sitä yläpään stopparia ylemmäksi niin tikku menisi alemmaksi, ja olisi halvempaa kuin lisätä öljyä.