Opiskellessani opettaja sanoi että mitään keskipakoisvoimaa ei ole olemassakaan. Asiaa on vaan minun vaikea ymmärtää kun jos on napakelkan tai linnanmäen kieputtimen kyydissä tuntuu ihan siltä kuin joku voima repisi ihmistä sinne ulkokehälle. No mutta jos viisaat sanoo ettei semmosta voimaa ole niin sitä sitten ei ole.

Taas olin katolla lunta pudottamassa ja tuli mieleen kaikenlaista kun se lumi putosi maata kohti. Ei varmaan ole mitään maan vetovoimaakaan, vaan tietysti joku viisas sanoo että oikeasti se maa tulee lunta kohti, asia vaan näyttää siltä kuin lumi tippuisi.

Toisaalta oletteko ajatelleet minkälaista seosta teille tarjoillaan vesijohtoveden mukana? Jos suodatatte vesijohtovettä kahvinpurujen läpi niin se väritön väri jää niihin puruihin ja asian todellinen tola eli nesteen osaväri siis vain se itse tumma neste jää jäljelle. Maistuukin ihan toiselta kuin se alkuperäinen seos. Kuka ihme epeli se osaa vesilaitoksella seostaa kahvia jollain aineella kirkkaaksi ja vielä niin että se väritön aine sitten pitää suodattaa kahvin avulla uudestaan pois?

Se mikä harmittaa ja eniten koko maailmassa jos omalle kohdalle sattuu on kermakokkareet. Aina välillä minulle käy niin ja silloin on koko päivä piloilla:

Alan suodattamaan vesijohtovedestä kahvinpurujen avulla vettä, lopputulemana on sitä tummaa kuumaa nestettä. Päätän lisätä valkoista väriä. Mutta auta armias vaikka jääkapissa on ihan hyvää maitoa niin jostain syystä se kokkaroituu mukiin kaadettaessa. Voihan kurjuus. Suodatettu on tietysti vain mukillinen ja ne kokkareet kuin hiutaleet on siinä pinnalla. Eihän sitä pysty juomaan kuin silmät kiinni,

Joskun olen ajanut koko satsin uudestaan melitta-suodattimen läpi mutta joka tapauksessa päivä on pilalla, on tottavie pilalla ja perin pilalla onkin. -oikein tuli paha mieli kun ajattelinkin asiaa