Uraani halkeaa ja tuottaa lamppuun valkeaa...., mutta millään muulla mailla se eioo järkeä vailla. Mitähän sekin renkutus tarkoitti?

Uraaniahan esiintyy maankuoressa lähes kaikkialla. Suomessakin on paikkakuntia joissa on melko voimakastakin taustasäteilyä. Talvivaarassa ei ole sen enemmälti kuin muuallakaan mutta siellä jo liuotetaan nikkeliä ja aiotaan jatkossa jalostaa myös Uraania.

Talvivaarahan on Perän ihmeellinen projekti. Mies osti eurolla Outokummulta kaivosoikeudet ja keksi että siellä voisi käyttää liuotusmenetelmää. Kaikenmaailman bakteeriprosesseja ja ihmeellisä juttuja. Kyllä se kivikin liukenee vaikka minä aina luulin että talon kivijalka on ikuinen.

Talvivaaran malmissa on uraania ja sen murskeen uraanipitoisuus siis on samaa luokkaa kuin vastaavissa kivilajeissa muuallakin suomessa. Mutta kun kiveä louhitaan niin siitä olisi samalla mahdollisuus tehdä jotain muutakin.

Yli 99 prosenttia alueen uraanista on luonnonuraania (isotooppi 238), joka ei säteile voimakkaasti. Ydinpolttoaineen raaka-aineeksi sopii isotooppi 235.
Nykyisin Talvivaaran uraani päätyy prosessiliuokseen ja siitä edelleen kipsisakka-altaaseen. Tämän sakan kiviaineksen sisältämä yhden prosentin pitoisuus kokonaisuraanimäärästä voitaisiin ottaa talteen yhtiön kehittämän uuttomenetelmän avulla. Säteilytaso ei muuttuisi uuttoprosessin aikana.

Isotooppi on kemiaa ja ei tarkoita sitä kun meillä lapsena sanottiin maitokannua toopiksi. Arabian litran vetoinen tooppi oli aika iso minulle nostettavaksi.

No takaisin malmiin. Siitä siis Talvivaarassa vain tehtäisiin uraanioksidia jota sitten voitaisiin kuljettaa ulkomaille jatkojalostukseen. Sieltä se taas voitaisiin tuoda jalostettuna takaisin ydinvoimaloiden polttoaineeksi.

Soveltuvia jatkojalostuslaitoksia on muun muassa Ranskassa, Venäjällä ja Yhdysvalloissa. No huono homma on tämä kiven runsasmittainen kuljettaminen edestakaisin. Suomessa ei ole vielä loppusijoituspaikkaakaan käytetylle ydinpolttoaineelle, joten sekin pitää viedä venäjälle tai jemmata vaan isoiksi varastoiksi.

Taitaisi olla Nobelin palkinnon arvoinen keksintö jos keksisin ydinvoimaloiden prosessin joka käyttäisi loppuun polttoaineensa niin että jäljelle jäisi vain säteilemätöntä kivituhkaa jota voitaisiin käyttää maanparannusaineena.

Polttoaineena tietysti olisi Talvivaarasta tuotava kivimurska. Rekat kärräisivät sitä pari lavallista päivässä voimalan suureen siiloon ja laitoksen sisällä vain rouske kaikaisi.

Tässä webbikamerakuvaa Talvivaarasta.