Lapsena levitin leivälle aina voita. Rasvaista meijerivoita ja ei siitä kukaan urputtanut. Nyttemmin olen siirtynyt Benecoliin, kun niin kauheasti puhutaan kolestrolista ynnäsun muista. Lisäksi kyllä silläkin on suuri ero laittaako sitä levitettä ison lohmakkeen vaiko vain kevyen sipaisun, panen siltä väliltä.

Seuraava aste ennen täysin levitteetöntä voileipää on voidepuikkovaihtoehto. Siinä ei tulee liialti levitettä ja jos leipä tippuu, niin tuskin siihen lattiasta roskat tarttuu.

Silmänruokahan on puoli ruokaa. Voisihan sitä huijatakin. Iso paperin päällä oleva voiklimppi ja leipää haukatessa siirretään kielellä klimppiä eteenpäin. Leivän loputtua leviteklimppi sijoitetaan uudestaan jääkaappiin seuraavaa käyttöä varten.