Puistokulmassa Veikko Tomperi & Seppo Lankisen orkesteri

Puistokulma on tanssipaikkana ollut tiedossa jo parisen vuotta. Tanssikummi tuota oli puhunut pitkään, mutta silloin ei oikein ollut mielenkiintoa lähteä uutta ja aktiivitanssiväen vieroksumaa paikkaa kokemaan. Kun näitä uusia paikkoja on nyt tullut koluttua ja lomakin oli päällä, niin tiistaitanssit piti kyllä sitten täällä.

Tanssien alkaminen lähtemisen suhteen meni tiukoille. Täältä hieman ennen puoltapäivää Pekolan bussiin. Tutuksi tulleesta Matkakeskuksesta klo 12.15 junaan ja oikopäätä Tikkurilaan. Harmi, kun päivällä eivät T-junat kulje. Hiekkaharju olisi se paras pysäkki tässä.

Vaikka nettikarttaa oli tutkittu, niin varmuudeksi vinkkasin kumijalan asemalta. Onneksi täällä ei tarvitse autoa soittaa/odottaa, kuten joskus Riihimäellä aamuyöstä.

Kellokin lähestyi liian nopeasti 13. Harvoin törmää näin hiljaiseen taksisuhariin. Mies kuittasi koko matkan läpänheiton parilla murahduksella. Tähän sisältyy myös maksutapahtuma. Eikä tupakanhaju nyt saa minulta ylimääräisiä kehuja. Asmaatikkona olen aina jossakin määrin vihannut tupakanpolttamista. Ei sinänsä ihme, kun itse on ollut polttamatta jo 40 vuotta ja rapiat.

Puistokulman parkkipaikalla vanhempi järjestysmies oli laittamassa tai keräämässä pois parkkipaikkaopasteita. Autoja oli parissa rivissä yllättävän paljon.

Sisäänmentäessä toivotettiin lämpimästi tervetulleeksi. Heti tuli sellainen ystävällinen olo, kun sisälle pääsi. Lipunmyynnissä kaivettiin kukkarosta kolikoita 7 € edestä. Lippua vastaan olisi saannut arpalipukkeen, mistä nyt kuitenkin kieltäydyin. Tuo sitten harmitti hieman, kun ei oikein tiennyt mitä tuli missattua.

Lipputiskin lähellä oli pari pöytää. Toisen ääreen painoin puuta ja Kaivoin tanssikengät esiin. Siinä samassa oli syytä vaihtaa aurinkolasit vakiolaseihin. Päivä oli todella aurinkoinen ja lumen kanssa tuo valo teki pahaa silmille. Salissa oli jo valssit alkaneet. Porukkaa näytti tulleen mukavasti paikan päälle.

Lipunhintaan kuuluu narikka, joten siellä ei tarvinnut pitkään pulata. Pyöreä alumiinilätkä merkkasi narikkalappusta. Tämän jälkeen kahvioon juomaa 1/3 l pullo Pepsiä 1,50€ hintaan. Halpaa täälläkin.

Astuminen salin puolelle toi sellaisen hieman epäuskoisen tunteen. Paljon porukkaa on, mutta vain ja ainostaan varttunutta väkeä. Tämän nyt ei pitänyt olla mikään ällikälle lyönti juttu, kun tiesin tanssienjärjestäjän olevan Paikallinen Eläkeläiset Ry väkeä.

Mutta tänne on tultu tanssimaan, eikä penkkiä painamaan tai seiniä pitämään pystyssä. Foksilla iltapäivän tanssit alkuun. Rivistä osapuilleen ensimmäinen daami, mikä näköpiiriin osui.

Tämän jälkeen tangoa, humppaa jne miestenvuorolla. Todellakin täällä on erikseen myös naistenhaku. Mikä on todella positiivinen asia. Hidas valssi oli pakko missata miesten vuorolla. Siinä penkillä istuessa eräskin herra kutsui sitä hämäläisvalssiksi. Ei se nyt niin hidasta ole, jotta hämäläisyys istuisi samaan lauseeseen.

Siinä tuli monen daamin kanssa juteltua niitä näitä. Osalle se jutteleminen taisi olla tanssia suurempi juttu. Siinä sitten askeleet sopivat yhteen, miten sopivat, mutta kivaa tuntui olevan. Ei muuta väliä. Eräs daami siinä kertoi kiertävän erään tanssipaikan kaukaa. Kerroin hänelle siellä käyvän nykyään myös vanhempaa väkeä ja kehotin kokeilemaan paikkaa uudemman kerran.

Tuo kävelyhumppa tuntuu olevan aika hitti kuntotanssissa. Jos se oli suosiossa Seuralassa, niin täällä suksee oli vähintään yhtä korkealla. Ilmeisesti vieläkin tuo tunnettaan niin huonosti, vaikka kävelyhumpan vahvin alue on juurikin etelä. Vastapainoksi miehelle olisi eduksi oppia se perinteinen humppa. Eräs daami teki äärimmäisen selväksi, että hän ei lähde humpalle kävelyversiona. Siinä oli jokseekin turha vakuuttaa, että on helppo tanssia ja oppia jne. Annoin periksi ja hain toista.

Me miehet odotetaan yleensa naistenhakuaikaa, kun lehmät kevättä. Viime aikoina ei ole pe ja la-tanssipaikoissa toiveet kohdanneet tositilannetta. Vaihtopenkkiä on saanut kuluttaa melkoisesti.

Puistokulmassa hakeminen kyllä kannatti, sillä nyhjöttää ei tarvinnut naistentunnilla. Kesken kaiken oli pakko käydä hakemassa pyyhettä ja muutenkin laittaa itseään raikkaampaan kuntoon. Matkalla narikalle pari daamia pyysi tanssimaan, mutta olo oli sen verran kuuma & hikinen, jotta oli pakko kieltäytyä tanssista. Narikassa olivat helisemässä, kun ensin piti saada pyyhe ja loppupuolella vielä kamerakin haettua. Ilmeisesti paikan hyvin hoidettu narikka ei ole tottunut, että kesken kaiken tarvitaan kassia jne.

Takaisin parketille ja nyt sitten tanssittiin parit valssit ja vielä toinen pari hidasta. Perinteinen meni kyllä mukavasti jutustelun lomassa. Hidas aiheutti hieman hidstetta, kun osaan vaan sen apinaversion tästä. Pieniltä törmäilyltä ei voinut välttyä tuossa.

Kesken kaiken noin 1/3 väestä livisti risteilylle Veikko Tomperi mukanaan. Ihme touhua sinänsä, kun tanssit olivat vielä  kivasti kesken. Onneksi vapaita daameja jäi vielä reippaan puoleisesti paikalle.

Paikan arpajaiset oli toteutettu ällistyttävän monimutkaisesti. Väriraitakoodilla ja siihen vielä numero. Seuralassa tuo kaiketi menee vielä juoksevan numeron perusteella.

Vaikka välillä oli levymusiikkia tarjolla, niin Veikoilta tuntui välillä puhti loppuvan. Muuan daami tuumi tanssin lomassa, että voisivat vuorotella Sepon kanssa. Sepon hallitessa esiintyjäkoroketta oli mahdollisuus toivoa kappaleita.

Ilmeisesti paikan perinteisiin kuuluu polkat klo 15.30 tietämillä. Onneksi sitä ennen tuli foksia ja muuta mieluisaa tanssijaloille.

Polkan alkaessa koko loppusali tyhjeni sellaisella rytinällä, kun narikassa olisi ollut ilmaiset pullakahvit. Hieman noloa Läykän miestä kohtaan, kun tanssivat karkaavat paikalta. Itse tein saman siirron, kun polkka muiden lisäksi ei oikein iske vieläkään.

Kun olin palannut alakerrasta. Oli narikka jo lähes tyhjä. Vihoviimeinen daami siitä ulkona toivotteli hyvät kevään jatkot.

Paikkana Puistokulma toimii. Ei siis ihme, että sunnuntaisin tanssit kahdessa salissa huippuartisten voimin. Parketti on omille kengille just passeli. Lähtiessä harmittelin, ettei tänne ole vähään aikaan mahdollista tulla. Tarvis muuten töistä livistää kesken kaiken, jotta kuntotanssehin Vantaalle pääsisi. Täällä oli kunnon wanhan ajan hyvät lavatanssit, ilman nykyajan ikäviä lieveilmiöitä.

Hiekkaharjun asemalla paistoi vielä aurinko, kun junaan nousin. Helsingissä oli taivas jo paksun harmaan pilvipeiton peittämä.