Mikko Alatalo viihdelehdessä

Levy-yhtiöt ostavat ohjelmatoimistoja, josko artisteista saataisi suolarahaa edes keikoilta, kun levyt eivät myy. Rahat, jotka levy-yhtiöt satsaavat artistiin, ei tule enää takaisin levykaupasta. Syitä on monia. Piratismi ja musiikin imurointi netistä vaikuttavat. Myös ylipäänsä se, että musiikin kulutus ei ole ainoa hobby ihmisillä, rokottaa myyntilukuja .

On helppo olla samaa mieltä Mikon kanssa. Noinhan se menee, melkein. Jostain syystä vain tuon nettipiratismin kohdalla hän nielaisi levykartellien syötin. Tosin se on hyvä täky tietämättömille, joten olkoon menneeksi.

Piratismi on savuverho olennaisille syille: ylitarjonta ja monopolit. Mikä tahansa terve liikkeenjohto pyrkisi tässä tilanteessa leikkaamaan tuotantoa ja kustannuksia. Vain monopolit pyrkivät uhkailemaan ja kiristämään asiakkaitaan, lobbaamaan heille edullisempaa lainsäädäntöä ja syyttämään vaikeuksistaan muita.

Halvat tai ilmaiset äänitteet ovat valtaamassa kuluttajien äänitemarkkinat. Vaikka mainosradiot ja levy-yhtiöt muuta väittävät. Esimerkiksi Jamendosta voi ladata yli 30000 albumia ilmaiseksi. Ja lisää tulee valikoimaan useita kymmeniä joka päivä. Ongelma ei ole musiikin saatavuus, vaan löydettävyys. Radioasemien soittolistat ja kauppojen top-ten valikoimat tekevät radion kuuntelun ja levyhyllyjen penkomisen turhaksi ajankuluksi. Jos on aikaa, kannattaa penkoa netistä. Se on täynnä mielenkiintoista musiikkia.

Alatalokaan ei uskaltanut sanoa suoraan, että ylitarjonta on iso ongelma. Markkinoille ei mahdu niin paljon äänitteitä kuin niitä tuotetaan. Kun tähän vielä lisätään se, että hinnat pyritään pitämään ennallaan, jäävät levyt hyllyyn. Vain hintoja alentamalla voitaisiin kappalemäärää kasvattaa. Mutta sekään ei enää toimisi. Levy-yhtiöiden suuruuden ajat ovat ohi. Ne ovat menettäneet 60% kappalemyynnistään kymmenessä vuodessa. Tämä tuotannon lasku koskee suuria levy-yhtiöitä. Pienten yhtiöiden myynti on pysynyt keskimäärin ennallaan, joskaan se ei järin suuri ole koskaan ollutkaan.

Tekniikka ajaa myös levy-yhtiöiden ohi. Kuka tahansa voi hankkia kotitietokoneen hinnalla laitteiston, joka tarvitaan hyvätasoisen äänitteen tuottamiseen. Lisäksi tarvitaan akustiikaltaan sopiva tila sekä riittävästi aikaan ohjelmiston ja laitteiston käyttöön perehtymiseen. Ilman levy-yhtiöitä tuotetaankin jo enemmän musiikkitallenteita kuin niiden toimesta. Suurin osa tästä tuotannosta on ladattavissa eri lähteistä ilmaiseksi. Ja jos välttämättä haluaa CD:ksi kutsutun artifaktin, senkin saa netistä tilaamalla.

Suuret levy-yhtiöt omistavat hienot studiot ja heillä on osaavat äänitysteknikot ja miksaajat. Ironista tässä yhteydessä on se, että ne tällä perusteella väittävät tuottavansa laadukkaita äänitteitä. Varmaan ne sen osaavatkin, mutta se mitä radiossa soitetaan, on usein surkeaa pilalle kompressoitua kakofoniaa. Onnistunut indie-tallenne kuullostaa yksinkertaisesti paremmalta.