Moni luulee että tänään voimaantullut määräys "vain itsestäänsammuvista" tupakoista olisi aprillipäivän juttu. Totta se kuitenkin on vaikka sohvavalmistajien kauppa nyt hieman hiipuukin.

Lapsuudessani isävainaa oli tämän kulttuurin edelläkävijöitä. Hän poltti Klubi 77 tupakkia jolla oli etuja varsin viljalti. Uudestaan kylläkin sitä sai olla sytyttelemässä alinomaa, jos unohtui keskustelemaan eikä imenyt tasaiseen tahtiin. Siinä Klubissa oli kiinteä valkoinen imuke jonka jotkut isäntämiehet rutistivat tietyn kaavan mukaisesti. Vekki kahteen suuntaan niin se oli jämäkämpi pideltävä.

Isäni pössytteli hartaasti ja heitti sitten lopuksi pitkän jämäholkin pönttöuunin eteen kipinäpellille. Akat sen siitä siivotkoon kun pesään puita laittavat, -ajatteli hän todennäköisesti näin. Toisaalta sylkykuppia ei meillä kotosalla ollut esillä. Jos käytte joskus Tammisaaren kotiseutumuseossa, saatatte nähdä helmiäisillä kirjaillun sylkykupin. Ruustinna tai apteekkarska halusi huushollin olevan siistin, ja miesväki räki nuuskamällejään siististi erillisiin kuppeihin.

Ja tupakeista entisaikaan vielä. Jotkut toiset isäntämiehet polttivat Klubi 33 tai Työmies -tupakkia. Niissä oli joka rasiassa sorvattu puinen holkki. Se oli oiva väline kun lapsena puhallettiin saippuakuplia. Nämä toiset herrahenkilöt ja tuon tupakkimallin vanittajat myös useasti irroittivat natsan holkista varsin vinkeällä tavalla: Holkki sormien väliin kämmenkuppiin ja toisella kämmenkupilla possautettiin vastakkain. Natsa lensi kuin ohjus kanervikkoon, -kosteaan tietenkin ettei maastopalo päässyt valloilleen.

Näistä itsestäänsammuvista tupakoista on ollut nyt juttua että jälkijunassa tulevat. On ollut jo paljon itsestäänsammuvia tupakoitsijoita. Myös autot ja tietokoneet tuppaavat sammmumaan aivan itsekseen.