Ruusulinnassa Pekka Niskan Pojat  ja Kaisa Mari & Foxpop

 

No niin. Ruusussa ei pitänyt Pääsiäisenä tanssia, mutta kuinkas sitten kävikään. Ensin petti yöpaikka killan puolesta, eikä kimppakyytiä saatu enään näin lyhyellä varotusajalla pohjoiseen linnakkeseen.

Sinänsä harmi, kun Markus Sextet jäi nyt kokematta. Olisi ollut uusi tanssiorkka minulle. Eikä tuo Sinitaivaskaan varmasti mikään huono olisi ollut.

Kun vielä elättelin toiveita tanssia Satulinnassa, niin aikani kuluksi ja jossakin määrin opiksi kuuntelin kotona PNP:n kahta vanhempaa levyä. Se kolmas levy pitää laittaa hankintalistalle myös. Kun Ruusu varmistui tanssipaikaksi, niin levylautaselle vaihtui Olavi Virran 40 parasta. Tässä piili vaara saada Pekka Niskoista yliannostus tanssi-iltana, joten muuta välillä. Tässähän pääsee mukavasti tanssitunnelmaan ihan omissa oloissa.

Tanssilavakulttuurinkin pitää seurata tätä päivää. Internet on mullistanut tätäkin harrastusta. Tanssilavoilla se ei suoranaisesti näy, mutta netistä saa tietoa joko etsimällä tai sitten tieto tulee etsimättäkin.

Sosiaalisen median lippulaiva Facebook on tästä hyvä esimerkki. Facebookista löytyy tuhottomasti kaikkea tanssiin liittyvää. Tanssipaikat ovat oivaltaneet Fb mahdollisuudet markkinoissa. Esim. Linnat, Pesäkallio, Pavi jne löytyvät täältä. Saa nähdä milloin mm. Riutanharju, Kolmilammi ja Järvenpään Tanssikeskus ilmestyvät F-bookkiin.

Myös tunnetuimmat artistit ja orkesterit ovat löytäneet Facebookin. Osa sivustoista on orkesterien itsensä luomia ja osa aktiivisten fanien. Sitten on vielä artistien henkilökohtaiset kaverisivut. Niille, joille osoitettaan ne kaveripyynnöt.

Ruusulinna on ottanut tässä hieman aktiivisemman otteen. Kevät-talvella on sivuston kautta lähetetty esiintyjät ja päivämäärät. Kun Pekka Niskan Pojat on viimeksi nähty loppusyksystä Somerolla, eikä Kaisa Maria Kettupopin kanssa nähty aikoihin, niin ainoaksi vaihtoehdoksi jäi Nurmijärven tanssipyhäkkö. Kotona oli lähötty jo ihan tarpeeksi ja pahus vieköön, kun miehellä on mahakin kasvanut. Laiskistumaan päin on elo ja olo menossa. Ei hyvä sano.

Lauantai alkoi sateella ja vettä vaan tuntui taivaassa riittävän. Lämmöt +5 hujaikoilla Isännän perunamaalta lähdettäessä, eikä rannikolla ollut sen viileämpää. Vettä riitti stadissakin sateeksi asti, kun hieman etuajassa bussi sukelsi Kampin terminaaliin.

Tuo kolmannen PNP levyn uupuminen sai jalat ottamaan suunnaksi Graniitin Anttilan. Jos sieltä kyseisen lätyn löytäisin. Olihan Anttilassa äänitettä moneen makuun, mutta ei etsimääni. Talent-voittajan äänite oli rajussa alemyynnissä, mutta eipä tullut sitä kassalle kiikutettua. Loppujen lopuksi uusin James Bond-leffa tuli ostettua. Tangokuningaallisten levyt ovat olleet pettymyksiä. Tehty jokaiselle jotakin formaatilla ja kuitenkin tanssiväki joutuu pettymään levyn yksipuolisuuden vuoksi.

Evästäkin on hyvä hankkia, sillä tämä Ruusun-tanssit tuppaavat olemaan yli puolen vuorokauden kestäviä reissuja. Asematunnelista löytyi parit pinaattipiirakat, pullo vettä ja makeaa persolle. Maikkarin aprillipila kyllä pisti hymyilyttämään, kun mietti rautatieaseman soveltuvuutta TTK-formaatille. On muuten paikasta glamoori kaukana. Olivat sitten vihdoin ja viimein saanneet kellotorninkin rempan valmiiksi. Kalliiksi tuli, mutta jälki on kyllä ihan pätevän näköistä.

Takaisin Kamppiin sadetta pitämään. Aikataulua tutkiessa välähti mieleen, että klo 18 lähtenyt bussi ajaisi samaa reittiä Nurmijärvelle, kun klo 20 lähtevä linjuri. En sitten kuitenkaan tutkinut asiaa loppuun asti tällä kertaa. Siellähän saisi reilun tunnin odottaa, mutta saisi 40 min lisää tanssiaikaa. Varsinkin keväällä, kun pakkaset eivät enään olisi riesana, niin tuota pitäisi miettiä tosissaan.

Kun aikaa oli, niin ajan kuluksi ajattelin käydä hörppäämässä kupin kuumaa. Vaikka keskusta on jos jonkinlaista kuppilaa täynnä, niin päätin käydä sumpit juomassa Porthaninkadulla, vaikka vettä satoi yhä.

Kunnon talven tuomasta lumista ei ollut enään tietoakaan. Ei keskustassa, eikä Hakaniemen/Kallion seutuvilla. Kaupungin kuva oli säästä johtuen harvinaisen harmaa.

Vaikka ravintola on tässä kymmenen vuoden aikana muuttanut nimeään kolmasti, niin samat muistot elävät, kun ensimmäisen kerran kävelin ovesta sisään heinä-elokuussa 99. Paikan nimi oli silloin Cotton Factory. Vastapäätä oliva Kallion Bistro on yhä samalla paikalla ja nimellä 1940 lähtien. Bistrossa ei ulkoapäin näytä mikään muuttuneen.

Parin euron kahvikupponen tuli juotua hieman haikeissa mietteissä. Kun siinä muisteli kaikkea mitä täällä on koettu. Muistot haalistuvat, mutta valokuvat eivät. Oli hienoa aikaa kaiken kaikkiaan, vaikka olisi sen voinnut ehkä paremminkin käyttää.

Kalliosta takaisin Kamppiin. Kaisaniemessä oli alkamassa jokin mölytapahtuma, kun valoja ja äänitekniikkaa säätelivät paikalleen.

Vaikka kello oli jo lähestymässä lähtöaikaa, ei tuttua tanssiväkeä näyttänyt ilmaantuvan terminaaliin. No bussiin noustessa pari ilmoitti menevänsä Ruusulinnaan. Miehiä ei minua lukuunottamatta tullut tanssimaan tällä kyydillä. Eräs daami siinä kysyi selvästi turhautuneena, koska oltaisi perillä. 20 vaille klo 21 kuski tokaisi varsin asialliseen sävyyn. Olen jo aikoja sitten lopettanut miettimisen miten monta mieleenpainuvaa tanssia missaa noin 40 minuutissa.

Kuski oli antanut varsin jämpin aikataulun. Tanssipaikan ylläpito oli laittanut ulkotulen ja PNP mainosjulisteen tanssipaikan risteykseen. Aikamoinen automeri piirtyi näkyviin. Menopelejä selvästi enemmän, kun viime visiitillä. Linja-auton kurvatessa tanssipaikan takaa tuli näkyviin nosturipoikien keikkabussi. Näyttävät tämä suosituimmat orkesterit suosivan kunnon keikka-autoja, eikä mitään muropaketteja.

Sisäänmentäessä edessä oli parikin tuttua tanssikengän kuluttajaa. Ollaan nähty Kruunuareenalla ja Pesäkalliolla ainakin. Jo lippua odotellessa näki, että nyt on parketilla porukkaa. Naisten määrä on jonkinlainen tae, että pääsee tanssimaan koko piletin edestä.

Kaisa Marin hennon kaunis ääni kantautui narikkaan asti. Onneksi tanssilaji oli, mitä en olisi tanssinut, joten paniikkia ei ollut vähääkään rynnätä parketille. Pyyhe kaiteelle ja sitten odottamaan, jos vaikka seuraavaksi tulisi jotakin, mitä itsekkin osaisi tanssia.

Foksipari kolahti juuri sopivaan saumaan Kaisan laulamana. Keskeltä eturivistä paria pokkaamaan. Olikin viejää taitavampi tanssimaan. Seurasi kevyesti ja neljänneskäännökseen saatiin sitä oikeaa otetta. Seuraavaksi humpalle ennestään tanssittamatonta daamia. Taitava tämäkin. Näiden kahden daamin jälkeen ei harmittanut tulla Ruusuun. Tästähän saattaisi todella mukava ilta. Viime limbon jälkeen.

Jo alussa kävi selväksi, mikä tuli olemaan illan suurin pettymys. Daamisto 43 vuodesta alaspäin loisti lähes kokonaan poissaolollaan. Jo toinen peräkkäinen ilta täällä, kun varttuneempi väki on selvästi hallitseva. Oliko nuorempi väki ottanut suunnaksi pohjoisen vai mämmi, munat vetäneet pidemmän korren tässä. Toivottavasti tämä ei ole jatkuvaa täällä.

Tuo on vaan jotenkin huolestuttavaa tulevaisuutta ajatellen, jos tämä on tullut jäädäkseen. Nuorissa se tulevaisuus on, niin lavatansseissakin.

Tästä eteenpäin tein haut liki rivin päästä ja keskeltä takaa penkistäkin. Sekä kerran rivin lopustakin rumballe. Tuossa ehtii aina välissä vaihtaa muutaman lauseen ja selvisi, miksi eräs palstalainen on lopettanut kirjoittamisen tänne. Harmillista ja samalla ei voi muuta, kun ihmetellä mitä porukkaa tänne on tullut. Toivottavasti hän palaa palstalle.

Porukkaa oli kaiken kaikkiaan sopivasti paikalla. Mitään totaaliruuhkaa ei ollut missään vaiheessa. Samoin lähes kaikki tanssijat tuntuivat olevan aktiiviharrastajia.

Tosin erään otaksuttavasti humalaisen onnistuin hakemaan sieltä, mistä pitäisi olla vaan niitä todella hyviä tanssijoita. Oli vaan sellainen foksipari, että huh. Nainen vei ja ne askeleet huh huh. Ainoa keino millä tuo saatiin sujumaan...joten kuten oli, että mies selkä edellä ja daami perässä. Kyllä sen viennin tunsi aivan selvästi työntämisenä.

Taidan alkaa lottoamaan, kun käy aina tuuri humalaisten kanssa. Pitäisi kehittää sellainen huomaamaton alkomittari. Ei siis sitä perinteistä pilli suuhun, vaan jokin sellainen, mikä mittaa pitoisuuden hengitysilmasta ja mielellään sellainen, mikä osoittaa alkoa nauttineen daamin tarkan paikan rivissä.

Naistentunnilla kävi helpotuksen huokaus, kun minua ei haettu hänen toimestaan.

Pongasin lava-alkeiden jatkokurssilaisen sieltä nuoremmasta päästä. En muista hänen kanssaa koskaan kurssilla tanssineen. Tanssi ei vaan oikein kulkenut, vaikka kumpikin on foksia treenannut kurssilla. Erittäin kiusallinen tanssi, kun ei tiennyt mikä mätti siinä. Oli myös hyvin hiljainen tanssi. Eikä siinä lähdetä syyttelemään, kun vika voi olla omissa jaloissa. Jotenkin myös noloa.

Se tuli kanssa selväksi, että seuraavat tanssikengät eivät tule olemaan nahkapohjaiset. Kävelyhumpalla meinasi käydä Pavit. Oli itse asiassa liian lähellä tuo kaatuminen. Tällä iällä ei passaa luita rikkoa.

Tanssillisesti varsin hyvä ilta. Paria miinusta lukuunottamatta. Musiikillisesti liki täys kymppi humppaa, tangoa, foksia ei koskaan voi tulla liikaa. Vaikka PNP vetävät illasta toiseen samalla kaavalla ehkä kankealla sellaisella, niin kyllä herrat ovat paikkansa lunastaneet tanssiorkestereiden kärkipäässä. Kaisa Mari orkestereineen pisti kyllä pisteet tasan poikien kanssa. Äänitaso oli tänä iltana hyvin tanssijaystävällinen.

Naistentunnilla pääsee nykyään muutaman kerran tanssimaan. Se hullu vuosi lienee jo ohi, kun oli ihan todellista vientiä tanssilavoilla tai sitten pitää käydä vaan kuntotansseissa. Siellä tuntuu vielä mies hyvin kelpaavan tanssittamaan. Täällä on käynnyt ennenkin ja nyt kävi taas.

Kesken kaiken Suomen Megan Fox tulee kysymään lähdenkö yöksi hänen luokseen ja lähtö on 23.45. Tulee kesken naistentunnin moista ehdottamaan. Olisi tullut edes hakemaan tanssimaan. Tuo siirto oli ennustettavissa ja vastasin, ettei minulla ole pyyhettä jne mukana. Otti ilmeisesti nokkiinsa, kun ei vastannut teksariin tanssien jälkeen. Kyllä naistentunti pitää aina katsoa loppuun asti. Nyt varsinkin, kun pääsi uusia kasvoja tanssittamaan omalla sekä naistenvuorolla.

Sen verran tuolla pääsi hikoilemaan, että vaihtopaita kesken iltaa ei ollut mikään turha liike. Myrkynvihreästä beigeen. Alkuilta oli niin kiireistä aikaa, ettei edes vissypulloa ehtinyt pöydässä juomaan. Liki lennosta se oli tehtävä ja takaisin parketille.

10 min yli puolen yön oli aika pistää tanssi-illalle piste. Menomatkalla eväät naamariin. Helsingissä hieman ennen puolta 2. VR on uusinut ainakin Helsingin rautatieasemalla lipunmyyntiautomaatin ja kiitos uuden tekniikan koko masiina oli tänä yönä hidas, kun hämäläinen. Kolmesta lipunmyyjästä, kaksi oli pistänyt lapun luukulle, kun nappasin koneesta kortin ja ostin piletin ihan perinteisesti. Siinä ei junan lähtöön jäännyt montaa minuuttia. T-juna oli ällistyttävän hiljainen näin Pääsiäisen aikaan. Ei rähinöitä jne. Ihme, ettei nukuttanut koko matkan aikana yhtään.

Riihimäen päässä alkuperäinen idea oli ajaa jälleen ensimmäiset 10km taksilla ja toiset 10 km kävellä. Olin pahus vieköön hukannut ainoan heijastimen ja mustissa en uskaltanut lähteä edes Nyynäisten tietä kulkemaan, joten taksilla perille asti.