Siis Pavilla ja Juha Mäkinen myös

 

Kun tänä kesänä on tarkoitus vältellä talvella nähtyjä orkestereita, niin yllättävän vähän on etelän lavoilla vaihtoehtoja. Näitä suosittuja tuntuu olevan joka lavalla ja vielä harvinaisen usein. Ei liian makeaa liikaa, joten nyt sitten jotakin muuta perjantaille.

Pitkin viikkoa oli jälleen tuotu tarvittavat varusteet työpaikalle ja kun keli oli pe-aamuna kohdallaan, niin bussi vaihdettiin polkupyörään.

Hieman etukäteen tanssi-iltaa varjosti viikkoa aikaisemmin tapahtunut lievä työtapaturma. Pikkuvarvas oli saanut sellaisen tällin, ettei siitä ilman sairaslomaa selvitty. Vielä viikolla oli turvotusta sen verran, jotta oli parempi varmistaa tanssikengän mahtuminen koipeen ja kävellä ihan reilusti.

Perjantai oli siis hyvin helteinen päivä. Klo 16 jälkeen sitä mietti kaksikin kertaa lähteekö lepäämään vai sittenkin tanssimaan. Väsymys ja kahden koneen välillä ramppaaminen söi miestä hyvin tehokkaasti. Kokosin itseni, kun pelissä oli myös la-illan tanssit.

Tikkurilassa ei säätilassa ollut valittamista. Aurinko paistoi ja lämmöt taatusti yli hellerajan. Puolipilvinen poutasää olisi ollut ihan paikallaan.

Illan toiset ruokaostokset tehtiin läheiseen kauppakeskukseen. After dance kaipaisi murua rinnan alle varsinkin, jos kohtalona olisi n.20 km pyöräreissu takaisin lähtöpisteestä.

Linja-autojen aikataulut pitivät viime kesän kanssa kutinsa, joten 19.35 kynnelle kykenevät lähtivät kohti Hakkilaa. Vaikka sitä arkena paljon bussilla kulkeekin, niin näissä kaupunkivuoroissa on kyllä se oma tunnelmansa. On umpisuomalaisia ja ainakin pari Lähi-Idästä peräisin olevia. Kuskikin taisi olla virolainen. Rauhallista oli siihen saakka, kun pari lastenvaunua ei ollut kuskin mielestä hyvin. Hetken mies mesosi siitä ja autoon saatiin järjestystä.

Yli 30 min saatiin odottaa Paville pääsyä. Lippuluukulla muistui mieleen unohdettu tanssipassi ja ihmeteltiin hieman normaalia halvempaa 12 € lippua. Juha Mäkisen laulama valssi kuului selvästi lipunmyyntiportille.

Valssit oli tältä erää esitetty, kun tanssisali avautui näköpiiriin kokonaisuudessaan. Jotenkin iski sellainen vähemmän lupaava tunne. Daamit näyttivät kaikkea muuta, kun halukkailta tanssimaan ja ensimmäinen haku torjuttiin. Yllättävän varttunutta oli daamimisto perjantaiksi. Tuli tunne, että onkohan nyt jo sunnuntai. Ei onneksi ollut, koska silloin oli jo muuta ei-tanssillista ohjelmaa luvassa.

Vaikka pakit tärähtivät heti illan alkuun, niin sillä ei nyt ollut mitään merkitystä illan kulkuun. Toista kertaa en luonnollisesti häntä hakenut.

Lähinnä varttuneempaa naiskauneutta tuli aluksi haettua. Nuorempia alkoi ilmestyä siihen Akvaarion edustalle.

Kuitenkin daamirivistö oli kokonaisuudessaan normaaliperjantaita korkeaikäisempaa. Lienee Kapakanmäki houkutellut heidät ja Kisaranta, myös Esakallio vienyt kai osansa.

En ole oppinut pitämään Pavin taukolevyistä. Eikä minusta vieläkään ole niitä fanittamaan. Äänitaso huomattavasti heikompi verraten livemusiikkiin, niin laadullisesti, kun voimakkuudeltakin.

Levymusiikin aikana sattui sitten Moka. Väsymyksestä ja muista syistä en hahmottanut seuraavaksi tulevan hidasta valssia. Vaikka tanssin jälkeen daami vakuutteli tanssin menneen hyvin, niin omasta puolesta olin lähinnä pahoillani ja nolona. Olimme lähinnä muiden tiellä siellä. Se sahaava valssi vie niin paljon tilaa, ettei se menesty, jos on hiemankin ruuhkaa.

Akvaarion puolella oli varsin mukavasti tilaa tanssia koko illan aikana. Etenkin sen tarjoama viileä ilmanala toi helpotusta pääsalin vihtaa vaille olevalle saunalle. Niin kuuma ei kuitenkaan pääsali ollut, mitä olin odottanut etukäteen.

Illan aikana tuli tanssitettu varsin mielenkiintoisia persoonia. Eräskin halusi osaksi viedä tanssia ja yllättävän hyvin siihen mukauduin. Tosin siinä lavanedustalla törmäsimme toiseen pariin ja kyseisen parin viejä ei ollut tuosta mitenkään riemuissaan. Pahoittelut peliin ja sillä selvä.

Tuttujen kanssa voi ottaa hieman rennommin ja hullutella. Tosin ei kaikkien.

Olen aina ihmetellyt, miten eräillä pitää pokka niin täydellisesti. Kasvoista ei voi mitenkään lukea oliko tanssi nautinto vai kärsimys. Vasta vastahausta voi päätellä tanssin olleen nautinto. Näitä pokerinpelaajadaameja tuntuu löytyvän liki joka lavalta.

Illan ehdottomasti ällistyttävin daami löytyi naistentunnilla. Kyllä tässä on yli 4 vuoden aikana tanssitettu daamia joka junaan ja muutama asemalle, mutta näin hyvin seuraavaa daamia en ole tangolle koskaan vielä saannut. Tanssi miten tanssi, niin tämä daami tuli niin pehmeästi perässä. Kun yksin olisi tanssinut. Naistenhakuvuorolla tuli vielä pari tangoa ja sekin mentiin yhdessä. Miesten vuorolla yritin löytää hänet vielä kolmannelle tangoparille, mutta ei rivistä löytynyt, joten myöhemmin kiitoshaku foksille.

Muutenkin flaksi naistentunnilla oli huomattavasti parempi, mihin tässä on saanut yleensä tottua. Valssien aikana livistin ulos hikeä kuivattelemaan, jotta varmasti olisin hakualueen ulkopuolella. Pimenevä ilta laski lämpötilan, vähemmän hikeä pukkaavalle tasolle. Harmi, ettei Pavilla oli varsinaista ulkolavaa, ilman katetta. Olisi hellepäivinä käyttöä.

Juha Mäkinen on ihan käypä artisti. Hänen aikanaan oli parketilla väljempää, eikä lavan edustalla romaaneja fanittamassa. Ääriharvoin näkee niin piittamatonta menoa, mitä tummat harrastivat. Ei väistelyä, ei anteeksipyyntöjä törmäyksen sattuessa. Siinä tuli kolmasti kosketuskontakti otettua, eikä takuulla oma syy. Oppi ainakin tänä iltana kiertämään eräät parit kaukaa....ihan vaan varmuudeksi. Ne hameet tuntuvat vievän yhtä paljon tilaa, kun kädenalitanssivapari.

Reijo Taipaleen aikana oli havaittavissa portaiden kohdalla suoranaista tungosta. Vaikka Reijon aloitus oli hieman kankea, niin kyllä homma hoidettiin siitä eteenpäin tyylillä ja ammattitaidolla. Satumaa-tango oli passeli encorevalinta. R.Taipale taitaa olla niitä viimeisiä elossaolevia artisteja lavatanssikultuurin kulta-ajalta. Kannattaa käydä hänen keikoillaan, niin pitkään, kun vielä on voimissaan.

Olin siinä uskossa, jotta kyyti Hiekkaharjuun oli sovittu, mutta emäntää ei näkynyt missään. Onneksi paikalla oli hyvin ystävällinen tanssipariskunta, joka kyyditsi väsyneen, mutta iltaan hyvin tyytyväisen miehen Tikkurilaan. Siitä eteenpäin sitten omin voimin Hiekkaharjulle ja suihkun kautta untenmaille, varsin pitkän rupatteluhetken jälkeen.

Ehdottomasti tämän kesäkauden huipputanssit ja varmasti eräs parhaista tanssi-illoista, mitä tulen koskaan kokemaan. Tästä oli hyvä jatkaa lauantaitansseihin.