Lauantaiaamuna tuli pompattua ylös sängystä noin kahdeksan pintaan. No, mieluusti sitä olisi nukkunut hieman pidempääkin, mutta mitäpä sitä sisäiselle herätyskellolleen voi.

Suurperheen emäntäkin oli jo herännyt. Vielä minuakin aikaisemmin. Oli jo keitellyt teetä ja laittanut kevyttä syötävää. Sen verran oli kevyttä, jotta kaivelin Valintatalosta ostamani perunapiirakat jääkaapista. Talouden mikroaaltouuni oli poissa pelistä, joten kylmänä päällysteiden kera pistettiin piirakat poskeen. Daami kyllä tarjosi munavoita tehtäväksi, mutta sanoin näiden olevan hyvää sellaisenaankin.

Sanomalehden lukeminen lienee varsin yleistä aamiaispyödässä. Niin täällä Hiekkaharjussakin. Helsingin Sanomat oli leveillään pitkin pöytää. Sitten alkoi pieni vääntö illan tanssipaikasta. M.F oli innostunut lähtemään Riutalle ja minä taas en. Eija Kantola painoi omassa vaakakupissa Johanna Pakosta enemmän. Mietin tuolle suunnitelmalle vaihtoehtoja. Helpoin liike olisi aamupalan jälkeen lähteä omille teilleen kotikonnuille ja unohtaa tanssit tältä päivältä.

Kun perheeseen kuuluu pari nopeasti kasvavaa lapsukaista ja lastenvaatteet maksavat uutena liki mansikoita, niin nuo kirpputorit ovat vallan mainioita paikkoja tehdä hankintoja. Pääkaupunkiseudulla näitä kirppareita kyllä riittää ja lähin sellainen on Myyrmäen urheiluhalli.

Aamu oli valjennut hyvin selkeässä säässä, kun klo 9 jälkeen starttasimme, varsin vilkkaille ajoväylille. Pitkä matkahan tuo ei ollut .Varsin piristävä spurtti lähinnä. Paikan päällä autonavaimet ajokortittoman miehen taskuun. Sisään halliin ja kuski alkoi lähes välittömästi läpikäymään myyntitiskejä ja tinkimään niistä halvoista hinnoista entisestään pois. Itselle ei ollut tarkoitus ostaa mitään, mutta kahvinkeitin ja joitakin paitoja lähti matkaan, kun niitä suositeltiin ostettavaksi tingittyyn hintaan. Onneksi ei tarvinnut itse tinkiä, kun olen tuossa aika huono. No joka tapauksessa pks kirppareiden hintataso on täkäläistä halvempi.

Vielä täälläkin illan tanssipaikka otettiin puheeksi ja Varjokuvan settien bugg voittoisuus pudotti Riutan hopeatilalle. Tämä siis oli rouvan mielipide Varjokuvasta. Rouva tarvitsi miestä kantajaksi, kun mukaan lähti 45 euroa maksanut korkea, mutterin muotoinen akvaario. Ilman kaloja luonnollisesti. Ilmankostuttajaksi konttorille tuota ajatteli käyttää. Akvaarion hankinta söi sitten valtaosan hänen käteisvaroistaan, joten lainasin hänelle hieman rahaa.

Mitään käteisen hankintapaikkaa ei urheiluhalli tarjonnut. Olin vaan tuosta hyvilläni. Nyt ei tarvitsisi koko päivää täällä viettää. Siitäkin on ollut kokemusta. Kun käteisvarat oli liki finaalissa oli aika poistua. Kuski tietysti viettäisi täällä vaikka koko päivän, jos olisi rahaa, aikaa ja etenkin kantaja matkassa ;)

Seuraava etappi piti olla konttori, mihin olisi akvaario jätetty, mutta jostakin ihme syystä jatkoimme suoraan Jumbon Stockalle. Kivoja paikkoja nämä rikkaiden ruokakaupat.

Itse en lukeudu heihin, joten omat ostokset jäivät vähiin. Jälleen oli huomata, miten helppo on sinkun ja kasvis/ lihansyöjän tehdä ostokset. Nyt kaikki oli niin viimesen päälle mietitty ostoslistan muodossa. Kaikki piti olla niin viimesen päälle huh huh.

Reissulta palattua emäntä meni kauneusunille ja kehotti minuakin jatkamaan hieman lyheksi jääneitä unia. Iltaa ajatellen tämä olisi ollutkin järkevä liike, mutta mietin kirppariostosten viemistä välivarastoon työpaikalle. Oli epäilys, että tuota tavaraa tulisi vielä lisää viikonlopun aikana. Joten talon hiljennettyä, kävelin takaisin Tikkurilan asemalle. Läheisestä kauppakeskuksesta maanantaille työeväät. Helluntai, kun piti Riksussa Prisman kiinni, niin tämä oli mielestäni se helpoin vaihtoehto.

Sää oli muuttunut epävakaiseksi ja Vantaan päässä kevyt kevätsadekostutti miehen, mutta ei onneksi hajottanut mukana kulkenutta paperikassia.

Riihimäellä aurinko paistoi ja lämmitti. Niin nuo kelit vaihtelevat vajaan 70 km matkalla. Takaisin Tikkurilaan ja taas sai vettä mies niskaansa. Kyytiä oli alustavasti jo sovittu takaisin, mutta väsymys oli niin valtava, että päätin kävellä takaisin. Sade oli alkuun harmitonta, mutta kiihtyi loppua kohden ja sateenvarjoa ei tietenkään ollut mukana, -kuinka ollakkaan.

Perillä ei paljon meriselityksiä annettu, vaan suoraan vierashuoneeseen ottamaan unta palloon. Sain ehkä parisen tuntia nukuttua, vaikka ulkona salamoi ja jytisi. Sisällä taas vesselit 4 kpl pitivät huolen, ettei hiljaisuus täyttänyt taloa.

Vanhin tytär tuli herättämään syömään ja toinen pojista ihmetteli, miten joku voi nukkua jo tähän aikaan illasta. Totesin siihen univelan olevan sitä luokkaa, jotta vähemmästäkin nukuttaa. Sitten puolitokkurassa kävelin keittiöön hakemaan keitettyjä bataatteja ja muuta syötävää. Suurperhe oli valloittanut keittiön, joten laahustin olohuoneeseen sitten syömään. Nautin joka suupalasta. En muista koskaan ainakaan kotiruokana bataattia syöneeni.

Kiitin maukkaasta ruuasta, joka oli siis perheenpään valmistamaa. Rouva ei saannut tästä pisteitä. Kiitin syömisistä ja sitten olikin jo aika katsoa iltaan tarvittavat varusteet kuntoon. Onneksi pesemäni paidat oli siirretty sateen alta pois. Toinen oli vielä hieman kostea, joten se jäi pois matkasta. Kirpparilta oli löytynyt hyvä paita juurikin tanssitarkoitukseen. Ilmeisesti perheenpää oli sen silittänyt sen sillä aikaa, kun vetelin hirsiä. Hieman ennen klo 20 daami ja minä lähdimme liikkeelle. Ennen Mäntsälää oli väliasemana Tikkurilan rautatieasema, mistä mukaan poimittiin Pavilla toimiva järjestyksenvalvoja ja kuskin Inkkariksi kutsuma mies.

Älkää vaan minulta kysykö, mistä hän nuo "lempinimet" kehittää. Niitä tuntuu löytyvän lähes jokaiselle hänen tutulleen. Ennen Tikkurilaa hän pyysi vielä mielipidettä ulkonäöstään. Vastasin lyhesti, että tyrmäävä ja olin todella hyvilläni, että Suurlavalla on muitakin naisia. Tätä naista en todellakaan hae tanssimaan. Meillä on nuo haut menneet tasan ja nyt on itse asiassa hänen vuoronsa hakea. Jos ei hae, niin olkoot. En menetä mitään.

Tikkurilasta sitten tietä 140 pitkin kohti tanssipaikkaa. Matkalla tuntui, varsinkin kuskilla olevan vallan vallaton meno päällä. Jostakin syystä itse en ollut samalla riemutasolla. Väsymys painanut miestä. Pahus, kun ei tullut hankittua kahvia mistään, ennen lähtöä.Noin yhdeksän korvilla auto laitettiin parkkiin varsin lähelle porttia. Valtaosa parkkipaikka-alueesta oli jo täynnä. Me miehet lähdimme edellä ja daamit sitten tulivat perässä.

Lippuluukulla ollut jo pidempään tarkempi kontrolli, kun muissa tanssipaikoissa. Ainakin sellaisen kuvan saa, kun siitä käveli sisään. Matkalla sisään siitä paviljongissaan lavan pomo toivotteli hyvää helluntaita. Sisällä oli tanssit täydessä käynnissä, kun katselin missäs täällä mahtuu istumaan kenkienvaihdon ajaksi. Siinä heti narikkaluukulla jäätiin suusta aika pahasti kiinni.

Pidempi tovi juteltiin, ennen kun kengät oli saatu vaihdettua. Ilmeisesti M.F oli pikkurahasta pulaa, kun pummasi narikkakolehtia.mSamalla lapulla oli molempian vaatteet ja daami vei lapun mukanaan, niin olisi siitä hetken aikaa sitten luukulle selittämistä. Seuraavalla kerralla sään niin salliessa vaihdan varusteet jo ennen sisälle menoa.

Taikakuu soitteli korokkeen vasemmalla puolella. Seuraavalle tangoparille pääsin mukaan. Tämän jälkeen Taikakuulta tuli niin paljon minulle osaamattomia ja erävarmoja tanssilajeja, niin se aika meni sitten läpänheittoon erään Järvenpäästä tulleen miekkosen kanssa tai muuten vaan muiden tanssimista seuraten.

Tuo osaamislajien kapeus iski tänä iltana pahemmin, kun koskaan. Yritä nyt siinä sitten yksin harjoitella, kun kurssille ei ole mahdollisuutta helposti lähteä. Kun niitä omalle jalalle sopivia kipaleita alkoi kuulumaan, niin daamistoa haettiin sitten liki laidasta laitaan hakuriviä.

Keskikohdan vasen laita ja häntäpää olivat varsin hyvä paikkoja hakea. Pari kertaa tuli noukittua daami lavan reunalta. Eräs uusi tuttavuus Suurlavalla oli pukeutunut todella viehättävää tanssimekkoon, joka heijasti kaunista, naisellista vartaloa. Vaikka daami tuli tutuksi viime kesänä, niin ei ollut mitenkän innoissaan haustani. Se foksirumba oli aika ilotonta menoa. Kieltämättä taitoerossa on tota noin lievästi sanottuna suuri ero, mutta ei se nyt niin kamala kokemus voinut olla. Odotukset ja reaalitodellisuus eivät nyt sitten kohdanneet.

Illan parasta antia oli kahviokeskustelu erään täkäläisen daamin kanssa. Se mikä tänä iltana parketilla hävittiin, niin tässä keskustelussa voitettiin. Teki todella hyvää, vaikka Light Fanta ei kovin hääviä makuelämystä tarjonnutkaan.

Taikakuun setteihin olin pettynyt ja jotenkin Eija Kantolakin valkoisissa saappaissa ei iskenyt, kuten ennen. Tuohan saattaa olla kiinni myös omasta vireystilastaan, mikä ei ollut tullessa se paras mahdollinen. Tälle illalle ladattiin aika kovat odotukset, kun aika tasan vuosi sitten oli täällä ollut kesän parhaat tanssit. Nyt ei historia sitten toistanut itseään.