Nykytekniikka on hienoa mutta useimmiten äly on piilossa ohjelmakoodissa jota ei silmät kolmiuloitteisesti hahmota. Toisin oli ennen, oi niitä aikoja.

Ratkaisut olivat mekaansia, niin laskukoneet kuin vaa'atkin. Tämäkin kylvökone oli energiataloudellinen ja työllistävä. Tarvittiin kaksi ihmistä ja siemen, -sama kuin lisääntymisessä ylipäätään.

Emäntä veti edestä ja isäntä ohjaili takaa. Vetäjä määräsi suunnan ja vauhdin, ohjaaja neuvoi ja komensi sen minkä ehti.

Siemenlaatikon sisuksia kopeloi metalliset kupeilla varustetut rautatapit. Ne oli kiinnitetty pyörivään levyyn ja kaappasivat kuppinsa verran siemeniä mukaansa alhaalla käydessään. Ylös tultuaan kuppi kääntyi ja tyhjeni suppiloon josta siemenet valuivat torvea, -siemenjohdinta pitkin maahan. Takana tuleva pikkupyörä tiivisti maan ja peitti siemenet.

Pitkä vipu ohjaussarvien välissä on kytkin jolla siemenpyörän liike saatiin pysäytettyä siirron ja päisteellä kääntymisen aikana.

Rautatappien kummallakin puolella oli kupit mutta erikokoiset. Tapit kääntämällä saatiin annosteltua erikokoisia siemeniä.