Lämpimät ilmat ovat lisänneet leväkasvustoja ja myös erilaisilla bakteerikasvustoilla on nyt otolliset ajat.

Nykyään pyritään mahdollisimman pian eroon märkivistä haavoista mutta humoraaliopin aikoihin märkimistä jopa pyrittiin edesauttamaan.

Märkimisellä pyrittiin eroon ihmiskehossa olevasta ylimääräisestä limasta joka taas matkaansaattoi monenmoisia vaivoja. Normaali tapa 1800-luvulla oli aiheuttaa keinotekoinen märkiminen, keinona oli esimerkiksi palovamman aiheuttaminen ihoon polttoraudalla.

Jokainen tietää että kesällä palovamma on hankala kaveri ja kestää kauan parantua, se silloin entisaikaan oli vain hyvä juttu. Tälläistä itsesaatettua palovammaa nimitettiin fontanelliksi, "pikku lähteeksi". Yleensä se tehtiin päälaen ihoon, keskiviivassa hieman lakipisteestä otsalle päin. Juuri siitä syystä pikkulapsilla samassa paikassa päälaella olevaa luutumatonta paikkaa alettiin kutsua fontanelliksi.

Fontanelleja tehtiin polttoraudalla myös muualle, useimmiten vartalon iholle keskiviivaan ja joskus myös raajoihin. Yleensä palovamma oli läpimitaltaan aluksi 2,5—3 cm ja märkiminen jatkui pari kolme viikkoa, kunnes vamma parani. Ennen parantumistaan niin turmiollinen lima oli valunut pois kehosta ja kaikki olivat tyytyväisiä.

Märkiviä haavoja saatettiin myös tehdä ihoon suoraan veitsellä. Nirhaistiin vaan karusti viitisen senttiä pitkä haava, josta työnnettiin ihon alle herne. Tuo haava pysyi paikoillaan ihoon tehdyllä löysällä ompeleella tai laastarisiteellä. Haavan auki pitämiseksi herne vaihdettiin päivän tai parin välein. Märkimisen runsautta voitiin lisätä ärsyttämällä ihoa ja haavaa "espanjankärpästä" sisältävällä voiteella. Näitä leikkaamalla aikaan saatuja fontanelleja tehtiin yleensä selkään selkärangan sivuille, olkavarsiin ja pohkeisiin, sairauden laadusta riippuen.

Jos potilaalle oli päässyt kertymään limaa aivoihin niin piti tehdä haavoja niskaan. Silloin niskaan tehtiin kaksi haavaa ja niiden läpi vedettiin leveällä ja litteällä neulalla naisen hiuksista solmittu punos, myöhemmin pellavainen nuora tai nauha.

Tätä nauhaa siirrettiin joka päivä hieman, niin ettei syntyvä visva kuivettuisi ja jotta märkä pääsisi koko ajan virtaamaan pois. Tälläistä touhua jatkettiin parin kolmen viikon ajan.

Entisaikaan luultiin että lima pääsee itsestään pois aivoista nenän kautta mutta niskan puolella tarvitaan ihmisten apua. Jos tapaatte tanssipaikalla ihmisen jolla on jokin märkivä punos niskan puolella, kyseessä varmaankin on henkilö jolla on päässyt liiallista limaa kertymään aivojen alueen ahteripuolle ja hän tasapainottaa näin limojensa määrää. Kyllä se siitä ajan kanssa helpottaa kunhan vain muutama viikko kuluu.

Voinet tietysti itsekin helpottaa hänen olotilaansa samalla keinoin kuin tuo keinotekoinen aukilekin tekee.