Se Seinäjoen kakkonen, Suvi Karjula, ei ihan vakuuttanut, sillä solisti tuntui ainakin parissa tangossa notkahtavan nuotin alle, eikä sinänsä upea ja voimakas, matala ääni jaksanut kiivetä kaikkein korkeimmissa kohdissa ihan ylös asti. Yhtyeensä nimi kyllä sekä mainittiin muutamaan kertaan että oli nähtävissäkin, mutta eipä vain jäänyt mieleen.

Sensijaan ykkösorkesteri, Pekkaniskan Pojat, oli taas vallan loistava. Uutta matskua tuli jälleen myös. Illan päätteeksi tulleet hitaat varsinkin olivat aivan upeat ja siivittivät kummasti väsynyttä tanssijalkaa kotimatkaa varten.

 

...Lue koko kirjoitus...>>